En mä haluakaan että mies muuttaa täältä pois. :( Mutta pitääkö vain pysyä lujana?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mies oli taannoin uskoton, mutta annoin anteeksi ja halusin yrittää vielä.
Vähän reilun vuoden roikuin suhteessa, mutta paha olo ei hellittänyt. Nyt sanoin miehelle, että ero on viimeinen vaihtoehto, ja tällä suhteella ei ole enää tulevaisuutta - tuska ei vaan katoa.

Muutoin mies on ihana. Hyvä ja kunnollinen, enkä olisi voinut tuota tekoaan uskoa en sitten millään. Mutta se musersi maailmani.

Nyt mies etsii asuntoa, ja on siis muuttamassa pois täältä. Enkä mä haluaisi, että hän lähtee! On niin paskat ja sekavat fiilikset. :(
 
Eihän sen tarvitse niin lopullista olla... Jos kattelette jonkin aikaa, että miten sujuu, kun asutte molemmat omissa asunnoissa ja sitten jos tunteet lämpenee uudestaan niin muutatte yhteen takaisin.
 
Niin ja mies itkee koko ajan, että tekee kaikkensa, että mun paha olo häipyy ja että elämä ois taas hyvää, katuu ja vannoo rakkauttaan. Ei haluaisi siis missään tapauksessa erota. Sanoinkin, että oisit miettinyt sitä silloin... Mutta olisi niin helppoa jäädä tähän, elää yhdessä elämän loppuun asti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Allu-:
Eihän sen tarvitse niin lopullista olla... Jos kattelette jonkin aikaa, että miten sujuu, kun asutte molemmat omissa asunnoissa ja sitten jos tunteet lämpenee uudestaan niin muutatte yhteen takaisin.

Kiitos. :heart:
Ihanan lohduttavaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Niin ja mies itkee koko ajan, että tekee kaikkensa, että mun paha olo häipyy ja että elämä ois taas hyvää, katuu ja vannoo rakkauttaan. Ei haluaisi siis missään tapauksessa erota. Sanoinkin, että oisit miettinyt sitä silloin... Mutta olisi niin helppoa jäädä tähän, elää yhdessä elämän loppuun asti.

No, mikä estää? Teet kuten sisällä parhaalta tuntuu. Ei kukaan pakota paiskaamaan miestä ulos. Tai jatkamaan. Periaatteita ihmissuhteissa ei kannata hakata kiveen, eikä koskaan sanoa ei koskaan.
 
joka lankesi miehen puheisiin tuossa vaiheessa. Jälkikäteen ajateltuna en tekisi samaa ratkaisua enää, luottamus ei koskaan palaudu ennalleen ja se on kuitenkin suhteen perusta. Me ollaan yhdessä yhä, 2 lasta, yhteinen yritys jne, tapahtuneesta jo 10 vuotta aikaa mutta unohtanut en ole. Minä myös menin jotenkin "rikki", itseluottamus on välillä todella hukassa jne. Meillä menee hyvin kun ollaan pääasiassa kotona muutenkin, baarireissuihin yms luotto ei riitä, toki mies ei onneksi ole menossakaan.
 

Yhteistyössä