V
"vieras"
Vieras
Asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni Tampereella kuten miehenkini ja kaikki sukulaisemme. Keräsimme tänne hyvät ystäväpiirit ja muistot. En kuitenkaan koskaan ole pitänyt tästä kaupungista yhtään. Koko kaupunki jotenkin ahdistaa, täällä on ystävien ja sukulaisten lisäksi myös niin paljon ihmisiä joita en haluaisi kohdata. Lisäksi kaupunki itsessään on jotenkin ahdistaa, tuntuu että happi loppuu kun kaikki on liian tuttua ja turvallista ja tylsää!
Muutimme sitten jokunen vuosi sitten Helsinkiin ja voi että rakastan sitä kaupunkia. Joukkoliikenne toimii, keskusta on kaunis ja ihmisiä on tarpeeksi paljon. Siellä voi vaan kävellä ymäpäriinsä ja katsella, tila ei lopu heti kesken. Helsingissä en kuitenkaan saanut juurikaan ystäviä koska en tuntenut sinne muuttaessamme ketään ja työni on vähän sellaista ettei siinä juurikaan ihmisiin tutustu.
Jossain ahdistuksissani aloinkin kaipaamaan hirveästi tamprereelle takaisin ja nyt kun lapsikin on tulossa päätimme muuttaa takaisin tänne missä on sukulaisia ja ystäviä apuna. Nyt taas ahdistus ja ikävä helsinkiin on hirveä vaikka toisaalta on kivaa kun on tuttuja enemmän ympärillä! enkö muka voi olla missään tyytyväinen?!
kumman te valitsisitte? Sen, että viihtyy kaupungissa jossa asuu mutta on sitten todella todella yksinäinen vai sen, että ei pidä kaupungista alkuunkaan mutta ympärillä on paljon ihania ihmisiä? Voi kumpa voisinkin siirtää perheen ja vanhat ystävät helsinkiin..
Muutimme sitten jokunen vuosi sitten Helsinkiin ja voi että rakastan sitä kaupunkia. Joukkoliikenne toimii, keskusta on kaunis ja ihmisiä on tarpeeksi paljon. Siellä voi vaan kävellä ymäpäriinsä ja katsella, tila ei lopu heti kesken. Helsingissä en kuitenkaan saanut juurikaan ystäviä koska en tuntenut sinne muuttaessamme ketään ja työni on vähän sellaista ettei siinä juurikaan ihmisiin tutustu.
Jossain ahdistuksissani aloinkin kaipaamaan hirveästi tamprereelle takaisin ja nyt kun lapsikin on tulossa päätimme muuttaa takaisin tänne missä on sukulaisia ja ystäviä apuna. Nyt taas ahdistus ja ikävä helsinkiin on hirveä vaikka toisaalta on kivaa kun on tuttuja enemmän ympärillä! enkö muka voi olla missään tyytyväinen?!
kumman te valitsisitte? Sen, että viihtyy kaupungissa jossa asuu mutta on sitten todella todella yksinäinen vai sen, että ei pidä kaupungista alkuunkaan mutta ympärillä on paljon ihania ihmisiä? Voi kumpa voisinkin siirtää perheen ja vanhat ystävät helsinkiin..
