En osaa elää "normaalia perhe-elämää".

["vieras"]

Itsellä ei ole lapsena sellaista ollut. Lastenkodit ym tulleet tutuiksi. Omia lapsia löytyy ja rakastan olla kotiäiti, siinä ei ole ongelmaa. Mutta miehen perhe, mikä on taas normaali ja ihmiset ihania...en vaan sopeudu.

Huomaan useasti meneväni lukkoon, ja ahdistun. En jotenkin osaa olla. Siksi olen alkanut karttaa kyläilyjä, joita ei edes ole usein välimatkan takia. En tiedä mitä tehdä asian suhteen, koska on joku alitajuntainen juttu.

 

["vieras"]

Sanot suoraan että te ahdistatte sinua. Kyllä ne ymmärtää.

 

[astrolabe]

Ymmärrän. Tiedän ihmisen, jonka lapsuus oli täynnä huostaanottoa, lastenkotia, alkoholistivanhempia, nälkää yms.ja hän ei osaa olla perheessä normaalisti.

Toisaalta perheiden välillä on normaalioloissakin suuria kultuurieroja ja vaihtelevat käytännöt voivat ahdistaa.