en osaa

[Elämäänsä tympiintynyt]

Olen tässä viimeset parikuukautta käynyt sisäistä taistelua itseni kanssa, olen huomannut että olen menttänyt teidon olla onnellinen. Ennen olin tosi iloinen nauravainen ja ihmisten kanssa hyvin toimeen tuleva. Nyr minusta on tullut lähinnä elämääni vittuutunut ja surullinen. Periaatteessa kaikki näyttää päälle päin oleva hienosti mutta jossain sisällä kaikki on päin persttä en vaan tiedä miten tätä kaikkea voisi purkaa niin että tietäisi missä mättää. Minulla on kaksi lasta 1 ja5 vee joille yritän olla hyvä äiti.

 

[Ap]

Kerrottakoon että olen elänyt parisuhteessa 11 vuotta, mieheni on erittäin voimakastahtoinen. Tahtoo päättää kaiken runnoo oman mielipiteensä läpi olipahan asia mikä hyvänsä. Esi, lapsiluku on näin pieni koska hän ei halua enempää, asutaan maalla koska hän ei voi sietää kaupunkia ( mä olen taas kaupunkilais tyttö) muutenkin hänen harrastuksensä menee minu ja lapsien edelle. Lapsia ei voi tehdä enempää koska ne haittaa hänen harrastamistaan, juupati juu

 

[maritu]

Elät siis ihmisen kanssa, jonka kanssa et voi elää. Onnellisena ainakaan.
Eikö ratkaisu ole sitten päivänselvä?
Vaikka eihän se oikea elämä mene niin, mutta sehän varmaan kuitenkin on ongelmiesi ydin?

 

[tiiu]

Äkkiseltään tulisi mieleen, että et ole ottanut omia tunteitasi huomioon tarpeeksi, ja nyt masentaa se, kun olet hukannut itsesi. Mulla lähes sama tilanne. Mutta nyt oon kesällä piristynyt, ei elämä tähän kaadu, tästä noustaan vielä. Halaus!

 

[Ap]

Musta itsetkäkin jotenkin tuntuu, et otan aina kaikki muut ensin huomioon sitten itseni. Mies jyrää mut aina vaikka kuvittelee olevansa ihminen joka osaa ottaa muut huomioon. Lapset luonnollisesti tulee ennen mua.

 

[Lilii lisänimetön]

Ap, mene terapiaan.

Tää on muuten neljäs ketju tänään,
jossa ehdotan tätä ratkaisua. :|

 

[pakkovastata...]

...Kuin minun kynästäni... Mies on näennäisesti muka huomioonottava, vaan todellisuudessa me elämme hänen elämäänsä. Hänen työnsä, hänen ystävänsä, hänen ongelmansa. Minulla ei kerta kaikkiaan ole enää aikaa omalle elämälleni, kaikki aika menee häneen liittyviin asioihinsa + tietty lasten hoitoon. Tuntuu myös siltä, että olen kadottanut itseni, tai sitten en ole vielä koskaan itseäni löytänytkään.

 

[Ap]

No pittääpä mennä terapiaan, kohta meitä on siellä jonoksi asti.

Pakkovastata: sama täällä. Vain hänen työnsä on rankkaa, vain hänen harrastukset ovat tärkeitä ym.. mä aina joudun perumaan menojani herran menojen takia. Mäolen vaan täållainen koti piika ja pano lauta.

 

[aada]

suosittelen vaikka parisuhdeterapiaa. Ajatteleppa miten amerrikoissa ihmisetkäy terapiassa pienestäkin asiasta ja se on siellä hyvin luonnollista, ihan tavallista. se on siellä vähän niinkuin kaupassa käyntiä, yhtä helppoa. ajatuksistaan ja tunteistaan kannattaa puhua, varsinkin sen aviopuolison kanssa. Ihmiselämässä on aikoja jolloin kaikki ei aina mene putkeen, on notkahduksia, ja nousuja, On hyää aikaa ja huonoa. se vaan on elettävä läpi ja uskottava ja luotettava että parempaa tulee ja parempaan mennään. Jos ei olisi eletyä elämää vaikeuksineen ja iloineen niin sitä elämää ei oi eikä pysty muuten ymmärtämään. elämän kokemus ja aika tuo elämään rauhaan ja tasapainoa. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Eteenpäin vaan, pystypäin :wave:

 

[AP]

Tuskin tämä parisuhde tästä enää nousee, menee omaa rataansa ennenkun joskus sit loppuu kun lapset ovat isompia