En saa 8kk tyttöä nukahtamaan kuin tissille... APUA! :(

[uneton yö taas takana]

Eli nyt auttakaa, mulla alkaa kohta usko loppua tuon meidän tytön nukkumisen kanssa... En saa häntä MILLÄÄN nukahtamaan ilman tissiä. Ei nukahda illalla, ei yöllä eikä päivälläkään muuten kuin tissille. Tyttö on ihan alusta asti nukkunut vieressäni samassa sängyssä, välillä olen kokeillut nukuttaa tai siirtää kesken unien pinnasänkyyn mutta tuloksena on aina ollut molemmissa tapauksissa ihan järkyttävä huuto. Jos olen illalla saanutkin siirrettyä tytön unissaan pinnasänkyyn on loppuyö ollut sitten ihan yhtä helvettiä kun tyttö herää puolen tunnin- tunnin välein tarkistamaan että onko tissit vielä tallella. Ei auta tassuttelut eikä silittelyt, syliin jos nostaa niin huuto vaan kovenee. Isä on yrittänyt nukuttaa vaan ei siitäkään ole tullut yhtään mitään. Joskus alkuaikoina nukutin välillä (hirveässä väsymyksessä) sisällä vaunuihin, mutta nykyään ei tuostakaan ole enää hyötyä kun herää kuitenkin vähän väliä huutamaan.

Nykyään tyttö herää tissille noin 5 kertaa yössä, viime yönä heräili tunnin välein. Pari kuukautta sitten yritin pitää jonkinlaista unikoulua ja sainkin tytön viikon ajan nukahtamaan illalla viereen ilman suurempia itkuja, vaan sitten tyttö sairastui ja homma tyssäsi siihen. En raaskinut itkettää kun toinen oli niin kipeä ja nukkuminen oli muutenkin niin vaikeaa.

Aina tämä nukkuminen ei ole ollut näin huonoa, itseasiassa tyttö nukkui ihan hyviä öitä 4- 6 kk iässä (heräsi yössä yleensä vain kahdesti). Sitten kun tuli 7 kk täyteen menivät unet... Kestän vielä ihan hyvin yöt jolloin tyttö herää sen 5 kertaa, mutta sitten kun alkaa huudella tunnin välein niin kyllä väsyttää seuraavana päivänä, ja on pinna kireällä.

Tyttö pitäisi saada omaan sänkyynsä myös ihan itsensä vuoksi, kun on nyt alkanut liikkua aika reippaasti. Kömpii kaikkien peitto- ja tyynyvuorien yli mitä sänkyyn esteeksi kasaan. Yöt eivät niinkään ole ongelma kun itsekin olen siellä sängyssä, mutta ne päiväunet! En voi jättää tyttöä yhtään yksinään nukkumaan, on joko nukuttava tai makoiltava siellä vieressä tai yritettävä varovasti nostaa nukahtanut tyttö pinnasänkyyn - mikä siis on aika hankalaa. Yleensä tyttö hätkähtää hereille ja alkaa se huuto.

Oisiko jollain vielä jotain vinkkejä tai omakohtaisia kokemuksia? Kaikki otetaan vastaan!

 

["äiti"]

Minä en saanut esikoista nukahtamaan ilman tissiä, kunnes lopetin maitopalvelut yöllä 9kk ikäisenä. Siihen loppu yöheräilyt, kuin seinään. Tätä ennen yöheräämisiä oli usein parin tunnin välein, jopa tunnin. Pari yötä meni totutellessa siihen että tutti vaan suuhun. Tuon ikäinen pärjää ilman maitoa yön yli, kun illalla ja päivällä tankkaa hyvin.

Nyt kuopuksella tilanne on eri kun saa pullosta maitoa, niin heräilee 5kk ikäisenä vaan pari kertaa yössä pullolle tai viime yönä ei ollenkaan.

 

[Eedla]

Mun kuopus on - tai oli - just tollanen vauvana. Siis vielä noinkin isona kuin sinun oma. Yritin sitä "opettaa" edttä se nukahtaisi ilman tissiä, tuloksena se, että se huusi pää punaisena mun sylissä 3 tuntia ja sitte luovutin.En viittiny huudattaa pitempään kun kerrostalossa asutaan. Se siis huusi ihan kuin sitä ois tapettu koko se aika. Mä tosiaan sitte luovutin ja nukutin sitä entiseen tapaan tissille. Kun se täytti vuoden niin se ihan itsestään alko nukahtaa ilman tissiä. Se vaan ei ollu valmis siihen vielä sillon pienempänä.

Miten pitkään "huudatit" vauvaa? Siis tarkotan että luovutitko heti ku se vartin oli huutanu pää punaisena? Vai menikö pitempään. Siis missään tapauksessa en ole sitä mieltä että vauvalle on hyväksi että sitä huudatetaan, mutta kuitenki tuossa tilanteessa ei kannata liian äkkiä antaa periksi. On kuitenkin eri asia jos vauva itkeskelee sinun tai isänsä läsnäollessa/sylissä kuin jos se jätettäis yksin itkemään.

 

[Vierasvain]

Usko tai älä, vaikka et mihinkään toimiin ryhtyisikään, ongelma menee ajan kanssa ohi.

Meillä oli samassa iässä juuri samanlainen vauva. En saanut aikaiseksi alkaa mihinkään unikouluihin, en tiedä olisinko sellaisiin pystynytkään. Nyt lapsi on vuoden ikäinen. Edelleen imetyksellä on keskeinen osa nukahtamisrituaaleissa, mutta lapsi nukahtaa jo ilman rintaa suussa ja nukkuu noin keskimäärin koko yön läpi.

Niin, ja tuo möngerrysvaihekin kestää jälkikäteen mietittynä yllättävän vähän aikaa. Tuntuu että lapsi on jo ikuisuuden osannut itse pakittaa pois sängystä.

 

[Eedla]

Lisään vielä että sun lapsesi on todnäk tällänen ns suuritarpeinen vauva jolla läheisyyden tarve yms voimakas. Kuulostaa niin samallaiselta kuin mun kuopus tiedän siis millaista tuo on

 

[Big Bang Theory]

eipä tuo meidänkään vauva 11kk nukahda ja heräilee öisin. Enkä todellakaan jaksa yksin mihinkään unikouluun tai huudatukseen. Kokeilin muutama kuukausi sitten ja en kestä monta yötä jatkuvaa järkyttävää huutamista. En pysty siihen, joten syököön tissiä ja nukahtakoot syliin. Varmaan on sitten paras paikka hänen mielestä. Eikä tuota nyt kovin kauan kestä. Eiköhän 3v jo nuku omassa sängyssä. Niin on isommatkin nukkuneet.

 

["vieras"]

Jos se vauvan ruokavalioon sopii, anna illalla riisipuuroa ja tarjoa yöllä vain vettä tuttipullosta.

 

["vieras"]

Kun meillä meni tuohon pisteeseen, meillä lopetettiin yömaito kokonaan. On helppo neuvoa ja jopa syyllistää, että vauvat nyt vain tykkää olla llähellä ja kyllä se joskus loppuu yms. Entä, jos äiti väsyy? Olin ihan loppu yövalvomisen vuoksi. Kun meillä on useampi lapsi, jotka tarvii äitiä myös päivällä, eikä lepoa tule koskaan.

Me päätettiin miehen kanssa, että nyt loppuu tuo yösyönti. Mies lykkäsi suuhun vesipullon, kun maitokiehnääminen alkoi. Kun se ei kelvannut, eikä äitiä näkynyt missään, vauva lopulta tyyntyi isän silityksiin. 4-5 yötä siihen meni ja sitten helpotti toden teolla.

 

[Big Bang Theory]

[QUOTE="vieras";26102955]Kun meillä meni tuohon pisteeseen, meillä lopetettiin yömaito kokonaan. On helppo neuvoa ja jopa syyllistää, että vauvat nyt vain tykkää olla llähellä ja kyllä se joskus loppuu yms. Entä, jos äiti väsyy? Olin ihan loppu yövalvomisen vuoksi. Kun meillä on useampi lapsi, jotka tarvii äitiä myös päivällä, eikä lepoa tule koskaan.



Me päätettiin miehen kanssa, että nyt loppuu tuo yösyönti. Mies lykkäsi suuhun vesipullon, kun maitokiehnääminen alkoi. Kun se ei kelvannut, eikä äitiä näkynyt missään, vauva lopulta tyyntyi isän silityksiin. 4-5 yötä siihen meni ja sitten helpotti toden teolla.[/QUOTE]

eipä huoli kaikki vauvat pulloa. Ainakaan meidän vauva ja huutaa kuin syötävä koko yön jos ei pääse viereen. Väsyyhän tähän, mutta väsyy siihen monen yön huudattamiseenkin. Itse en pysty siihen. En millään.

 

[Vierasvain]

[QUOTE="vieras";26102955] On helppo neuvoa ja jopa syyllistää, että vauvat nyt vain tykkää olla llähellä ja kyllä se joskus loppuu yms. Entä, jos äiti väsyy? [/QUOTE]

Esität hyviä kysymyksiä, joihin jokainen voi vastata vain omalta kohdaltaan.

Mutta tuohon syyllistämispointtiin totean, että kyllä esikoisen äitinä olen kokenut hieman syyllistäväksi senkin neuvola"totuuden", että kyllä kuuden kuukauden ikäisen pitää selviytyä yöstä ilman ruokaa, ja että ottakaa nyt tästä ne tassutteluohjeet, jos teillä ei vieläkään nukuta öitä läpi.

 

[Big Bang Theory]

Esität hyviä kysymyksiä, joihin jokainen voi vastata vain omalta kohdaltaan.

Mutta tuohon syyllistämispointtiin totean, että kyllä esikoisen äitinä olen kokenut hieman syyllistäväksi senkin neuvola"totuuden", että kyllä kuuden kuukauden ikäisen pitää selviytyä yöstä ilman ruokaa, ja että ottakaa nyt tästä ne tassutteluohjeet, jos teillä ei vieläkään nukuta öitä läpi.

nuo ohjeet on ihan hölynpölyä. Meillä ei yksikään 3 lapsesta ole nukkunut kokonaisia öitä tuon ikäisinä. Enkä näe syytä miksi pitäisikään. Tosin jossain 1v kohdalla voisi, mutta minkäs teet kun eivät nukkuneet. Tassuttelu on ollut meidän lasten kohdalla pelkkä vitsi. Ehkä "rauhallisempien" kanssa toimiikin. Esikoinen nukkui kokonaisen yön 2,5v iässä, keskimmäinen reilun 1v iässä ( mutta hänellä olikin tutti ) tästä kuopuksesta en tiedä. Nukkui melko hyvin ensimmäiset 4kk, mutta sitten alkoi heräilemään n. tunnin välein.

 

[voihan]

niin on hankala uskoa miten hyvä tuuri mulla on ollut, kun lapset kaikki olleet toooosi helppoja ihan pienestä.

 

["vieras"]

eipä huoli kaikki vauvat pulloa. Ainakaan meidän vauva ja huutaa kuin syötävä koko yön jos ei pääse viereen. Väsyyhän tähän, mutta väsyy siihen monen yön huudattamiseenkin. Itse en pysty siihen. En millään.

Minä pystyin, enkä usko, että siitä on lapselle mitään haittaa, että äiti jaksaa huomattavasti paremmin. Virkeänä olen iloinen, energinen ja onnellinen. väsyneenä kaikkea muuta. Taisin väsyä siis aika paljon tuohon valvomiseen.

 

[ap.]

Kiitoksia vastauksista ja neuvoista.

Olen monesti kuullut tuon että kyllä se vauva sitten lopettaa tissille nukahtamisen kun on siihen itse valmis, mutta toisaalta olen myös kuullut että sitä hankalammaksi homma menee mitä pitempään vauva saa tissille nukahtaa... Ja että voi mennä pitkäänkin ennenkuin itse alkaa nukkumaan. Pakko se varmaan on kuitenkin vaan yrittää uskoa tuohon ensimmäiseen, kun ei minusta ole tuota huudattamaan ja mikään muu kuin tissi ei tunnu auttavan...

Olen huudattanut vauvaa pisimmillään joskus jonkun vajaat puoli tuntia (makasin itse vieressä ja silittelin), mitä en kyllä enää kokeile toiste. Pystyn kuuntelemaan sitä kunnon itkua sen vartin, sitten annan periksi. Minusta se varttikin on jo aika pitkä aika vauvalle, kun itkee ihan oikeasti ja itku on sellaista että välillä tuntuu ettei vauva saa henkeä vedettyä... Ja aina tuollaisen huudattamisen jälkeen yö menee ihan kamalaksi, kun vauva herää tarkistamaan jatkuvasti etten ole karannut mihinkään. Ja olen yrittänyt tuota huudatusta useampana yönä peräkkäin, eikä ole mitään auttanut - ihan on yhtä levottomia olleet yöt.

Nälkä vauvalla ei ole, syö kunnon puurot ennen nukkumaanmenoa eikä se imeminen yöllä ole edes mitään syömistä, kunhan vaan lutkuttaa ja pitelee tissiä. Pulloa tai tuttia ei ota, saa niistä kauheita raivokohtauksia. Nokkamukia voisin ehkä kokeilla, vaikka epäilen kyllä että auttaako mitään...

Helpottavaa kuitenkin kuulla että noin monella vauva on itsestään iän myötä oppinut nukahtamaan itse, ehkä se meilläkin vielä joskus onnistuu... Muistuttelen tässä aina välillä itseäni siitä että tilannehan on meillä siitä kuitenkin hyvä, kun vauva on ensimmäinen.

 

[Eedla]

Kiitoksia vastauksista ja neuvoista.

Olen monesti kuullut tuon että kyllä se vauva sitten lopettaa tissille nukahtamisen kun on siihen itse valmis, mutta toisaalta olen myös kuullut että sitä hankalammaksi homma menee mitä pitempään vauva saa tissille nukahtaa... Ja että voi mennä pitkäänkin ennenkuin itse alkaa nukkumaan. Pakko se varmaan on kuitenkin vaan yrittää uskoa tuohon ensimmäiseen, kun ei minusta ole tuota huudattamaan ja mikään muu kuin tissi ei tunnu auttavan...

Olen huudattanut vauvaa pisimmillään joskus jonkun vajaat puoli tuntia (makasin itse vieressä ja silittelin), mitä en kyllä enää kokeile toiste. Pystyn kuuntelemaan sitä kunnon itkua sen vartin, sitten annan periksi. Minusta se varttikin on jo aika pitkä aika vauvalle, kun itkee ihan oikeasti ja itku on sellaista että välillä tuntuu ettei vauva saa henkeä vedettyä... Ja aina tuollaisen huudattamisen jälkeen yö menee ihan kamalaksi, kun vauva herää tarkistamaan jatkuvasti etten ole karannut mihinkään. Ja olen yrittänyt tuota huudatusta useampana yönä peräkkäin, eikä ole mitään auttanut - ihan on yhtä levottomia olleet yöt.

Nälkä vauvalla ei ole, syö kunnon puurot ennen nukkumaanmenoa eikä se imeminen yöllä ole edes mitään syömistä, kunhan vaan lutkuttaa ja pitelee tissiä. Pulloa tai tuttia ei ota, saa niistä kauheita raivokohtauksia. Nokkamukia voisin ehkä kokeilla, vaikka epäilen kyllä että auttaako mitään...

Helpottavaa kuitenkin kuulla että noin monella vauva on itsestään iän myötä oppinut nukahtamaan itse, ehkä se meilläkin vielä joskus onnistuu... Muistuttelen tässä aina välillä itseäni siitä että tilannehan on meillä siitä kuitenkin hyvä, kun vauva on ensimmäinen.

Kyllä suuri osa vauvoista itsestään lopettaa imettämisen ja tissille nukahtamisen. se on sitte eri asia miten pitkään sitä pitää oottaa. Mutta veikkaan että ku ekaluokalle menee niin sun ei enää tarvi imettää lastasi uneen.

 

[ap.]

Kyllä suuri osa vauvoista itsestään lopettaa imettämisen ja tissille nukahtamisen. se on sitte eri asia miten pitkään sitä pitää oottaa. Mutta veikkaan että ku ekaluokalle menee niin sun ei enää tarvi imettää lastasi uneen.

Toivottavasti viimeistään silloin!

 

["Piparnakkeli"]

Esikoinen oli tuollainen, imetin sinne parivuotiaaksi ja rinta oli aina parhain keino saada nukkumaan. Mua toisaalta ei uuvuttanut nuo yöimetykset ja päivällä lapsi nukkui sen minkä nukkui kun sain topattua kapaloon ja pikkutyyny kainaloon nukkumaan. Nyt kuopus (8kk) tykkää nukahtaa rinnalle, nukkuu vieressäni ja sanosin että tuo vaihe menee itsestäänkin ohi. Rankkaa voi olla siinä mielessä ettei isä kelpaa nukuttamaan, mutta mulle tämä on ollut ok.

 

["vieras"]

Oleellisen jo sanoitkin, annat periksi. Lopeta ne yöpalvelut, kyllä se varmana tulee huutamaan alussa iltoja mutta kyllä se siittä. Tai sitten annat sen roikkua tississä niin kauan kunnes itse siitä luopuu. Ei siihen mitään taikasauvanväläytyksiä ole olemassa.

 

["..."]

Kiitoksia vastauksista ja neuvoista.

Olen monesti kuullut tuon että kyllä se vauva sitten lopettaa tissille nukahtamisen kun on siihen itse valmis, mutta toisaalta olen myös kuullut että sitä hankalammaksi homma menee mitä pitempään vauva saa tissille nukahtaa... Ja että voi mennä pitkäänkin ennenkuin itse alkaa nukkumaan. Pakko se varmaan on kuitenkin vaan yrittää uskoa tuohon ensimmäiseen, kun ei minusta ole tuota huudattamaan ja mikään muu kuin tissi ei tunnu auttavan...

Olen huudattanut vauvaa pisimmillään joskus jonkun vajaat puoli tuntia (makasin itse vieressä ja silittelin), mitä en kyllä enää kokeile toiste. Pystyn kuuntelemaan sitä kunnon itkua sen vartin, sitten annan periksi. Minusta se varttikin on jo aika pitkä aika vauvalle, kun itkee ihan oikeasti ja itku on sellaista että välillä tuntuu ettei vauva saa henkeä vedettyä... Ja aina tuollaisen huudattamisen jälkeen yö menee ihan kamalaksi, kun vauva herää tarkistamaan jatkuvasti etten ole karannut mihinkään. Ja olen yrittänyt tuota huudatusta useampana yönä peräkkäin, eikä ole mitään auttanut - ihan on yhtä levottomia olleet yöt.

Nälkä vauvalla ei ole, syö kunnon puurot ennen nukkumaanmenoa eikä se imeminen yöllä ole edes mitään syömistä, kunhan vaan lutkuttaa ja pitelee tissiä. Pulloa tai tuttia ei ota, saa niistä kauheita raivokohtauksia. Nokkamukia voisin ehkä kokeilla, vaikka epäilen kyllä että auttaako mitään...

Helpottavaa kuitenkin kuulla että noin monella vauva on itsestään iän myötä oppinut nukahtamaan itse, ehkä se meilläkin vielä joskus onnistuu... Muistuttelen tässä aina välillä itseäni siitä että tilannehan on meillä siitä kuitenkin hyvä, kun vauva on ensimmäinen.

Meillä kyllästyin yöriekkumiseen kun tytöllä oli ikää vähän yli vuosi, ei nukahtanut enää tissille, mutta siinä olisi pitänyt saada pelleillä koko ilta (varmaan kuukausi nukutettiin vaunuihin, ei ollu sekään kivaa), yöllä söi monta kertaa ja varsinkin aamuyöstä alkaen vähän väliä...
Päätettiin sitten lopettaa kaikki yöpalvelut kerralla, kun vähentäminen ei onnistunut. Meillä mä kestän paremmin huutoa, joten mies meni olohuoneeseen nukkumaan, mä puin tissit visusti piloon. Mies nukutti illalla lapsen pinnasänkyyn (äitillä kun oli ne iiiihanat tissit).

Ensimmäisenä yönä raivosi 1,5 tuntia. Ei meinannut rauhoittua edes syliin, mutta päätin, että homma hoidetaan loppuun asti, kun on alotettukin (ei viiti turhan takia kuunnella varttia ja sit luovuttaa, tuntuis jo härnäämiseltä...), ja lapsi ei kuitenkaan joutunut olemaan yksin. Kävelin ja heijasin pitkin huonetta, kunnes pikku hiljaa alkoi rauhoittua, lopulta sain siirrettyä sänkyyn ja sinne nukahti kun vähän hyräilin ja taisin selkää silitellä tai jotain.

toisena yönä selvittiin alle tunnissa, kolmantena yönä en nostanut enää pois pinnasängystä, rauhoittui reilusti alle puolessa tunnissa, sen jälkeen ei tosissaan raivonnut enää. Pari viikkoa heräili jonkun kerran yössä, jos vaikka sais tissiä kuitenkin, mutta kävi jo tosi nätisti nukkumaan kun hyräili ja silitti. Siihen loppu yöheräilyt.

Nykyään (kesällä 2 v.) herää joskus 5-7 aikaan aamulla ja tulee vielä jatkamaan unia meidän sänkyyn. Ei paha mun mielestä.

 

[ap.]

Ehkä minä kestän vähän huonosti tuota itkua ja huutoa... En vaan millään raaski huudattaa tuota kovin pitkään.

Ehkä vähän vanhempana sitten.

 

["..."]

Ehkä minä kestän vähän huonosti tuota itkua ja huutoa... En vaan millään raaski huudattaa tuota kovin pitkään.

Ehkä vähän vanhempana sitten.

Ajatusta kannattaa kypsytellä, kun on ihan mahdollista, että touhu on ihan samaa vielä vuodenkin päästä. Ja jos lapsi karjuu sylissä, se ei joudu "hyljätyksi" yksinään. Vähän niinku ne isomman itkupotkuraivarit, kun ei saakaan mitä haluaa...