en saa aikaan mitään...

["vieras"]

en saa mitään aikaan! mua ahdistaa kun "to do" lista senkun kasvaa kasvamistaan.. pitäisi:

-siivota (ihan järkyttävä sotku täällä)
-varata laboratorio aika
-varata autokoulun 2.vaihe
-soittaa kuntosalille ja jäädyttää jäsenyys
-pestä pyykkiä
-ostaa kesävaatteita
-istuttaa kesäkukat
-soittaa hierojalle ja vaihtaa aika kun se on päällekkäis neuvolan kanssa

lisäksi pitäisi ostaa parin viikon päästä tulevalle vauvalle kaikki loput tarvikkeet, kastella orkideat ja sitten pitäisi vielä varmaan nähdä ystäviäkin...voi luoja että voi ihminen olla saamaton!

 

[ev]

samma här. kuulostaa hirmuisen tutulta. meille on tulossa juhannukseksi yövieraita ja pitäisi siivota vierashuone + lastenhuone parempaan kuntoon, että tuonne ylipäätään voi ketään majoittaa nukkumaan. vaan kun katsoo huoneiden kaaosta, niin aina sitä siivoamista on vain siirtänyt päivällä eteenpäin.

 

[Alaston lohikäärme]

No en mäkään saa mitään aikaiseksi.
Pitäis
-maalata makuuhuoneen seinät pohjamaalilla ja tapetoida se
-pitäis tehdä 3 puutarhatuolia
-rakentaa kasvihuone
-verkottaa mansikkamaa
-maalata kaappi
-siivota
-leipoa
-askarrella uusi lorupussi
-maalata puusohva
-ommella verhot
-neuloa toinen villasukka loppuun (alotin marraskuussa)
-leimata puukirstu
-hioa ja maalata toinen puukirstu

ja monta muuta asiaa jotka olen jo unohtanut...

 

[huomenna]

Soitat aamulla puhelut, niin lista vähenee huomattavasti. Mulla usein sama ongelma, mutta pakko vaan tarttua toimeen. Shoppaile, kun on huono sää. Jos et kaupoille jaksa, tilaa netistä. Siivoa vähän kerrallaan, ensin keittiö, sitten vessa (laita samalla pyykkiä koneeseen) jne. Tsemppiä!

 

["vieras"]

Juu, mulla sama homma. Lopulta se menee niin, että teen kaiken viime tingassa hiki hatussa, mutta vieraat tulee kuitenkin puhtaaseen taloon, kaikki on ok ja hoidettu ja minä oon tietenki ihan väsynyt.

 

[niin totta]

mä olen adrenaliinifriikki ja näköjään nautin siitä elävyyden tunteesta, kun joutuu hiki hatussa riehumaan viimetinkaan. Mutta vanhemmiten semmoinen yhdennentoista hetken tehokkuus alkaa ärsyttää enemmän kuin viehättää. Alkaa löytyä aitoa kiinnostusta siihen, miten asiat organisoidaan fiksummin.

Sit ku on tuo mateluvaihe, niin mä saatan istuttaa niitä penteleen kesäkukkia koko päivän. Ja on semmoinen vakaa tunne, että olen tehnyt vallan pirusti töitä koko ajan. No, ehkä olen saanut jotain muutakin huomaamatta aikaan samalla, mutta en vain katsomallakaan näe ihmeempää muutosta missään.

Lamavaiheessa taas hukun pelkän listan ajatuksestakin. Vaikka toisaalta pääsenkin sieltä ylös vain niin, että alan suorittaa niitä listan kohtia yksi kerrallaan välittämättä niistä muista.