En saa siivottua, pelkään että mieheni jättää minut!

[Laiskimuskakkimus]

Mulla on kauhean huono olo. Mies tekee pitkää päivää töissä, ja minä olen suurimman osan ajasta kotona. Mulla on ollut masennusta, jonka seurauksena kaikki elämän mukavatkin asiat alkoivat tuntumaan kivitaakalta. En tiedä jäikö minulle ikuinen masis, kun tuntuu että koskaan ei mikään onnistu. Suurin ongelma on talon siivous. En kertakaikkiaan saa pidettyä tätä siistinä. Jos saankin esimerkiksi tiskipöydän raivattua, se on päivän, parin päästä samanlainen kaaos, kuin edellispäivänä.

Mieheni arvostaa siisteyttä ja toki minäkin siitä pidän, mutta minua ei hirveästi haittaa, vaikka lehtipinot kaatuvat ruokapöydälle ja tavaroita on hujan hajan. Jotenkin tuntuu, että siisteydestä on tullut miehelleni sellainen este, että kun meillä on sekaista, hän ei halua minua, eikä ole innostunut mistään yhteisestä. Minusta taas tuntuisi, että jos hän osoittaisi kiinnostusta minua kohtaan, tai tekisimme jotain yhdessä, niin kämpän puunauskin maistuisi sen jälkeen paremmalta.

Samalla kun kirjoitan tätä, huomaan että suhteessamme on varmasti jotain muutakin vialla kuin kämpän sekaisuus... Mutta miten saisin itseni pitämään talon siistissä kunnossa? Onko avioliittomme tuhoon tuomittu tämän asian vuoksi?

 

[Korpisoturi]

Oletko siis laiska?

 

["madame"]

Elin joskus masentuneen miehen kanssa, hän parani masennuksestaan,mutta laiska siivoaminen jäi silti. ja voin sanoa että asia todellakin tuli väliimme... katselin mä sitä muutaman vuoden, mut kun ei saanut siivottua vaikka ei ois viikonaikna paljon muutakaan hommaa ollut. et mun ois pitänyt käydä töissä ja siivoo sen päälle. no en jäänyt siihen suhteeseen, en halua olla lapsen puoliso.

eriasia ois ollut jos ois ollu pienten lasten kanssa kotona päivät, sit ei ois lusmuillut.

 

[tättötöö]

Jos asut lähellä, voin tulla jeesaamaan siivouksen kanssa. Ja antamaan hyviä vinkkejä miten pienellä vaivalla päivittäin koti pysyy kuosissaan.

 

[chef]

Jos tiskipöydälle ei laske mitään enää sen raivaamisen jälkeen, se pysyy kyllä siistinä. Ei se ongelma ole siis siivoamisessa, vaan arjen valinnoissa. Jos päätät että likainen kahvimuki laitetaan suoraan koneeseen, ei siivottavaa edes koskaan kerry.

Jos talonne sotkut uhkaavat avioliittoa, niin kannattaisiko sitten ehkä harkikta siivoojaa? Jos sillä pelastaa liiton, lienee se sen arvoista.

Omaan mielialaani kodin siisteystaso vaikuttaa ihan suoraan. Mikäli on siistiä, olen rentoutunut ja iloisella mielellä...jos taas on sotkuista, olen "ahdistunut" ja ärtynyt. Mua vatuttaa olla ja elää sotkun keskellä ja se vatutus heijastuu moneen. Ei tasan tee mieli viettää rentoa aikaa kumppanin kanssa sohvalla vierekkäin köllien, jos sohvalla on puhtaita pyykkejä kasassa kolmen koneellisen verran jne.

Joten ymmärrän miestäsi.

 

[Laiskimuskakkimus]

Jos asut lähellä, voin tulla jeesaamaan siivouksen kanssa. Ja antamaan hyviä vinkkejä miten pienellä vaivalla päivittäin koti pysyy kuosissaan.

Voi ei, tuli ihan tippa linssiin tästä viestistä. Kiitos tarjouksesta, asun P-Pohjanmaalla, mutta kynnys ventovieraan tarjoaman avun vastaanottamisesta voi olla liian korkea. Ihanaa kuitenkin huomata, että tällaisia ihmisiä on olemassa. ?

Laiska kai sitten olen, en tiedä. Tätä olen miettinyt itsekin usein, mutta en ole saanut vastausta. Yksin asuessani ja lapsuudenkodissa pidin kyllä paikat siistinä.

Ymmärrän kyllä madamea ja chef'iä ja viestinne ainakin saa harmaat aivosolut mietinnän valtaan.

 

["Puoliso"]

Siis ootko työtön ja makaat päivät sohvalla tekemättä mitään? Siinä menee kyllä puolisolla halut.

 

[Laiskimuskakkimus]

Tuolla kysymysmerkin kohdalla pitäisi olla sydän. <3

 

[Criminal Mind]

Oikeesti jätetäänkö joku sen takia että se on masentunut ja toimintakyvytön?

 

[Korpisoturi]

Oikeesti jätetäänkö joku sen takia että se on masentunut ja toimintakyvytön?

Miksei?

 

[Criminal Mind]

Miksei?

Eiks se oo vähän epäreilua? Toinen just tarvii tukea jne. Noh, mä olenkin liian sinisilmäinen ja naivi.

 

[chef]

Oikeesti jätetäänkö joku sen takia että se on masentunut ja toimintakyvytön?

Ei ehkä viikossa, mutta vuodessa/vuosissa, kyllä.

Mä olen valinnut kumppanikseni ihmisen, joka on toimelias, tekeväinen, reipas, avoin jne. Mikäli kumppani muuttuu täysin toisenlaiseksi, ei hän enää ole se ihminen johon rakastuin ja jota rakastin. Tuskin osaisin rakastaa ihmistä, joka on vain varjo entisestään, laamo synkistelijä vailla sitä iloa ja valoa joka hänessä oli.

Ymmärrän kyllä että masennus on sairaus, mutta kun sen on sairautena koko perheeseen hyvin vahvasti vaikuttava. En kestäisi kuukausitolkulla katsoa makaavaa ja toimintakyvytöntä miestä, enkä haluaisi lastenkaan joutuvan moista katsomaan.

Mä vaadin suhteeltani ja liitoltani sen, että siinä kombinaatiossa kaikki ovat onnellisia. Jos kukaan ei sitä enää olisi, mitä järkeä sitä olisi jatkaa?

 

[chef]

Eiks se oo vähän epäreilua? Toinen just tarvii tukea jne. Noh, mä olenkin liian sinisilmäinen ja naivi.

Puolensa ja puolensa. Toki kumppania pitää tukea, mutta jonnekin se rajakin on vedettävä.

 

["alma"]

Eiks se oo vähän epäreilua? Toinen just tarvii tukea jne. Noh, mä olenkin liian sinisilmäinen ja naivi.

Voihan se tuntua epäreilulta, mutta kuinka paljon ja pitkään toisen tarvii odotaa niitä parempia aikoja? Ap ei kerro kuinka kauan tuo"ikuinen masis" on jatkunut, mutta kyllä minä ymmärrän hyvin, ettei kukan jaksa loputtomiin kannatella toista. Etenkään jos se kannateltava ei tiedä itsekään, mikä voisi auttaa tai ei edes halua apua.

 

[Minikolibri]

Mä sain aikanaan, kun sairastin masennusta pahimmillaan, psykiatrilta hyvän neuvon. Eli aina kun saan tehtyä jotain, esim siivottua sen keittiön, niin palkitsen itseni jollain, vaikka kahvilla ja pullalla. Ja vastapainoksi mun piti tehdä myös niitä asioita joista mulle tuli hyvä mieli. Eli esim siivosin keittiön, vetäsin hyvät kahvit ja sitten neuloin tunnin välittämättä siitä että muu kämppä oli ku hävityksen kauhistus. Ajan mittaan sain tehtyä enemmän ja enemmän, ja oon oppinut olemaan armollinen itelleni. Jos on joskus se päivä kun en vaan kykene siivoomaan, niin sitten en kykene.
Toinen mikä mua on auttanut, laittaa lempimusiikkia soimaan ku siivoaa, tai esim pyykit viikkaan aina olkkarissa ja katson samalla telkkaria.
Tsemppiä. Masennuksesta ja saamattomuudesta voi parantua, mutta se vaatii aikaa ja takapakkeja tulee aina.

 

[tättötöö]

Itse autan mielelläni vaikka ventovieraita, että pääsevät jaloilleen.
Valitettavasti asuinpaikkasi vaan on aivan liian kaukana. Itse asun pk-seudulla.

Mutta tosiaan omia vinkkejäni on myös se että astiat samantien koneeseen, ei pöydällle. Lehdet/mainokset kun on luettu, niin samantien lehtikasaan. Kun lähtee ovesta ulos niin voi vaikka viedä ne muutamat lehdet samalla, niin ei kasaannu nekään sitten.

Pienellä vaivalla kun tekee heti, niin ei ole semmosta suursiivoa koskaan.

Itse teemme vielä niin että iltaisin kun lapset menevät nukkumaan siivoamme lelut paikoilleen ja lakaisemme murut yms. lattialta. Hommaan menee max 10min. Kohta 3 vuotias tyttäremme joutuu myös keräämään osan leluista pois ennen nukkumaan menoa.

Illalla on kiva köllöhtää miehen viereen kun lelut eikä roskat haittane.

 

[Miau]

Ei ehkä viikossa, mutta vuodessa/vuosissa, kyllä.

Mä olen valinnut kumppanikseni ihmisen, joka on toimelias, tekeväinen, reipas, avoin jne. Mikäli kumppani muuttuu täysin toisenlaiseksi, ei hän enää ole se ihminen johon rakastuin ja jota rakastin. Tuskin osaisin rakastaa ihmistä, joka on vain varjo entisestään, laamo synkistelijä vailla sitä iloa ja valoa joka hänessä oli.

Ymmärrän kyllä että masennus on sairaus, mutta kun sen on sairautena koko perheeseen hyvin vahvasti vaikuttava. En kestäisi kuukausitolkulla katsoa makaavaa ja toimintakyvytöntä miestä, enkä haluaisi lastenkaan joutuvan moista katsomaan.

Mä vaadin suhteeltani ja liitoltani sen, että siinä kombinaatiossa kaikki ovat onnellisia. Jos kukaan ei sitä enää olisi, mitä järkeä sitä olisi jatkaa?

Eli jos urheilua harrastava puoliso sairastuisi vaikka hitaasti rappeuttavaan reumaan, hänet voisi jättää, koska ei ole enää se sama ihminen, jonka kanssa aikoinaan menit naimisiin?

Tsemppiä ap:lle, vähän kerrallaan ja tuo itsensä palkitseminen on hyvä idea!

 

[-]

Pakko sanoa, kaikilla ei ole sitä astianpesukonetta jonne astiat heti laittaa

eli pakosti kertyy niitä astioita kun itse en ainakaan viitsi joka lautasta aina erikseen tiskata.

 

[fifiia]

Puhutteko miehen kanssa ongelmasta? Entä jos saisit apua (väliaikaisesti) siivoukseen ammattilaiselta tai läheisiltä.

 

["vieras"]

Kehitä itsellesi rutiinit, joilla saat pidettyä paikat kunnossa. Keittiön tiskipöydästä on hyvä aloittaa. Ota rutiiniksi hoitaa tiskipöytä joka päivä samaan aikaan tai tarvittaessa kaksi kertaa päivää. Minä siivoan tiskipöydän joka ilta ennen nukkumaan menoa, jolloin kaaosta ei pääse syntymään. Jos tiskiopöytää ei siivoa päivittäin, niin kaaoshan siitä syntyy.

 

[Sangria]

Mä taa haluisin ettei mua niin lehtipinot sun muut häiritsisi, inhottaa olla tämmönen siivoushullu

 

["vieras"]

Suurin ongelma on talon siivous. En kertakaikkiaan saa pidettyä tätä siistinä. Jos saankin esimerkiksi tiskipöydän raivattua, se on päivän, parin päästä samanlainen kaaos, kuin edellispäivänä.

Totta hitossa se tiskipöytä on kaaos päivän päästä, jos siinä välissä kukaan ei siivoa jälkiä. Ei siisteyttä siivoamalla tule, vaan ylläpitämällä sitä kerran saavutettua siisteyttä. Jos korjaat tiskipöydältä roskat ja astiat heti kun huomaat että niitä on vähänkin (tai vaikka säännöllisesti joka ruokailun jälkeen), sinne ei kosaan pääse syntymään kamalaa kaaosta, johon on vaikea ja epämiellyttävä tarttua.

Mitä jos listaisit itsellesi isoimmat epäkohdat, jotka ovat aina sotkussa (meillä esim. helposti eteinen ja keittiö), otat selvää mistä se sotkuisuus johtuu ja miksi sitä on hankala lähteä puhdistamaan (onko esim. lattia ihan hiekassa, mutta ei huvita imuroida kun lattia on myös täynnä perheenjäsenten kenkiä ja vaatteita) ja mieti sitten, miten sen sotkun syntymistä voisi vähentää. Mä esimerkiksi olen laittanut eteiseen pyykkikorin ja ylimääräisen naulakon, kun mies heitti jatkuvasti vaatteita lattialle, ja mua vitutti alkaa imuroida tai pyykätä kun joutui poimimaan aina ne vaatteet ensin sieltä lattialta.

 

[petite]

Mä olen itse sitä mieltä että ihan pelkän sotkuisuuden takia toista ei jätetä..ja en nyt ihan sitäkään ymmärrä että toinen purnaa siivoamatta jättämisestä ja ei kuitenkaan itse sen eteen mitään tee! Näin tiedän yhdessä perheessä olevan. Mies itse myös sotkee, mutta hänen ei kuulu sitä kuulemma siivota ollenkaan kun käy töissä. Kyllä päävastuu kodin siivouksesta on kotona olevalla (varsinkin jos ei ole lapsia) mutta kyllä nyt toisen kuuluu myös osallistua jollain tavalla!!!

Itse yleisesti ottaen yritän siistiä taloa ja pitää yleisilmeen siistinä. Kohta 4 pienen lapsen kanssa se ei vain ole näin loppuraskaudessa helppoa, mutta en revi siitä ressiä. Mutta itselle ainakin on mukavempaa yllätysvieraiden takia, että jotenkin koti näyttäis siistiltä.

 

["madame"]

Oikeesti jätetäänkö joku sen takia että se on masentunut ja toimintakyvytön?

masentunut ei ole toiminta kyvytön! eikä ole edes hyvä olla. jos ihminen makaa kaikki päivät kotona niin voi sitä esimerkiksi astianpesukoneen tyhjentää tai täyttää, ei mee paljoo aikaa.

Masentunut ITSEKÄS ihminen ajattelee vaan itteään! Minäkin olen joskus ollut masentunut, eikä ois huvittanut eikä jaksanut ja silti tein. MIkä helvetin oikeus sillä ukolla ois vaan maata? ja kun no ei huvita.. no mut jos elää yhdessä toisen ihmisen kanssa ei voi masentuneenakaan ajatella aina vaan itteään. SITÄPAITSI mun mies ei ollut enään masentunut kun hänet jätin hän oli vaan ITSEKÄS ja laiska ja mukavuudenhaluinen... tekeehän se akka kaiken kuitenkin niin miksi vaivautua. no siksi että ei voi vaan ajatella itseään jos on puolison ottanut.

 

["eeee"]

meillä sama ongelma. mulla masennus tosin mies ei siitä tiedä. mies on yli siisti koska ainoa mikä meillä on hujan hajan on lasten leikkihuone... joskus olohuoneessa saattaa olla muutama hassu leikki auto. mä oon harkinnut eroa.