En sua mielestäni saa...

[murheellinen]

Miten pääsisin jatkamaan elämääni... Tämän hetkinen tilanteeni: Mies armeijassa, asunto, kaksi koiraa, raskaana ja kohta opinnot ohi.

Elämä tuntuu silti jotenkin niin harmaalta vaikka minulla on niin paljon. En saa vieläkään mielestäni eksääni. Ikävä iskee välillä niin rajusti että purskahdan itkuun ja muistelen yhteisiä aikoja ja kuinka onnellinen olin. Nyt olen kuitenkin sitoutunut lapseni isään... Joka kuitenkin on osoittautunut ihan erilaiseksi kuin luulin... Ei hellyyttä, ei ajattele mitä minä haluaisin ja alkusuhteen luottamuspula painaa vieläkin. Tuntuu kuin olisin umpikujassa näiden ajatusten kanssa ja hartain toiveeni olisin palata ajassa taakseppäin (mikä tietenkään ei ole mahdollista). Olen onnellinen raskaudesta mutta tuntuu että kumppani on väärä. Oi miksi juuri nyt nämä tunteet valtaavat mieleni. Mitä minä teen?

 

[Blue]

Jatkat elämääsi. Sinulla on paljon velvollisuuksia, niistä sinun on rakennettava onnellinen elämä ja lakattava haihattelemasta.

 

[murheellinen]

Olet oikeassa... Pelottaa ajatus että huomaa kymmenen vuoden päästä tuhlanneensa vuosia väärän ihmisen kanssa. mutta minkäs teet, tällästä se elämä nyt sitten on.

 

["vieras"]

Teet abortin, eroat ja elät vielä nuoruuttasi muutaman vuoden. Jos jo parikymppisenä tuntuu, että joutuu tyytymään ja ei ole onnellinen, niin ei tuo ole elämää. Oikeasti.

 

[murheellinen]

Abortti ei ole vaihtoehto, olen hyvin lapsirakas ja kun sain tietää raskaudesta olin heti täysillä mukana. tietyllä tavalla haluaisin luopua koirista mutta nuo ovat niin mielettömän rakkaita etten pysty. Vastauksesi sai itkemään kun tajuaa ettei näin nuorena kuuluisi tuntua tältä... Toisaalta muutkin Yh äidit pärjänneet niin miksen minäkin.

 

["helmi"]

Abortti ei ole vaihtoehto, olen hyvin lapsirakas ja kun sain tietää raskaudesta olin heti täysillä mukana. tietyllä tavalla haluaisin luopua koirista mutta nuo ovat niin mielettömän rakkaita etten pysty. Vastauksesi sai itkemään kun tajuaa ettei näin nuorena kuuluisi tuntua tältä... Toisaalta muutkin Yh äidit pärjänneet niin miksen minäkin.

jaa että sä kuvittelet että se yh elämä on mukavampaa ja ihananpaa kuin nykyisen miehen kanssa! voi olla että tulet ihan eri ajatuksiin kun oon kantanut huutavaa nyyttiä öisin, eikä ole ketään kenelle voisit sanoa että sun vuoro, mä tarvin paussin. koliikki tai refluksi vauva vielä niin huutoahan sitten riittää

vaihat kakkavaipat yksin... monta sataa vaippaa ennenku pääsee vaipoista. siivoot kaikki lapsen aiheuttamat sotkut(mitä tulee ku vauva alkaa ite opettelee syömistä).. sit pukemiset, riisumiset,uhmaraivarit.

elin 3vuotta yh:na ja vapaaehtoisesti en lähtisi siihen koskaan! jos mies olisi väkivaltainen,niin että hakkais mut tai lapsen niin sitte eroaisin ainakin siksi aikaan että mies olisi saanut terapiaa ja pystyy itsensä hillitsee. samaten narkki,ja juoppo lähtis samantien. mutta muuten en todellakaan jäisi yksinhuoltajaksi!

se on niin paljon helpompaa kun on se isä siinä mukana!

Perheasiain neuvottelukeskuksessa selvitetään parisuhteeseen, perheeseen ja ihmisen henkilökohtaiseen elämään liittyviä kysymyksiä.

Sinun kannattaa varata aika perheneuvojalle etukäteen.

Kirkon perheneuvonta | Evl.fi - Suomen ev.lut. kirkko

tuolta löydät yhteystiedot,ovat hyvin koulutettuja. toivottavasti haet sieltä terapeutin apua, jotta pääsisit työstää tunteitasi! sitäpaitsi olet tullut itsekkäissä ajatuksissasi ajattelemaan sitä että sä suunnittelet rikkovasi lapseltasi perheen jo ennenkuin lapsi on edes syntynyt! :O kamalaa

 

[....]

Sun hormonit heittelee, olet raskaana. Sun hormonit tulee heittelemään vielä synnytyksen jälkeen, todennäköisesti enemmänkin. Mies on armeijassa eli poissa kuvioista aika paljon. Pois silmistä, pois mielestä, sanotaan. Myös ehkä siksi ajattelet eksää. Toisaalta miehellä on armeijassa omat jutut, joissa hän voi olla kiinni silloinkin, kun on sinun kanssasi, ja hän voi sen vuoksi tuntua nyt "väärältä".

Kyllä se siitä

 

[Niispuneiti]

Suosittelen sinua nyt rauhoittumaan ja miettimään tarkoin valintojasi. Sinulla ei ole mikään kiire päättää elämästäsi juuri nyt. Odota ja mieti rauhassa ja tee päätökset myöhemmin.
Sen sijaan että haikailet takaisin menneeseen mieti miten voisit muuttaa nykyistä elämääsi. Juttele lapsen isän kanssa ja jos hän ei ole valmis antamaan sinulle enemmän sitä mitä itse kaipaat niin sitten on uusien ratkaisujen aika. Tsemppiä! :flower:

 

[Joxu]

Mieti, mieti ja vieläkin mieti. Ei kannata tehä päätöksiä hätiköiden, niitä pitää harkita tarkkaan, joka kantilta. Mieti miksi, tämä exä, on exä? Miksi sitten, erositte jos kerta haikailet hänen peräänsä? Onko exäsi sen arvoinen, että haluisit heittää nykyisen elämäsi menemään,tosta noin vaan? Miksi olet alkanut uuteen suhteeseen, jos sulla on tunteita exääsi kohtaan?