en tiedä mikä vaivaa

[Irina]

Olen ihan neuvoton ja miettinyt pääni puhki mut kun ei oikein saa ajatuksia kasaan..

Ollaan oltu yhdessä jo 10 vuotta, naimisissa niistä 8 ja lapsiakin on 3 (kaikki alle kouluikäisiä). Molemmat käy töissä ja lapset on sen ajan päiväkodissa. Ikää molemmilla hieman yli 30 v.

Nyt meillä on mennyt huonommin jo melkein vuoden (siis tyyliin viikko hyvin ja viikko huonosti). Ei vaan tunnu enää kivalta/hyvältä.. Minusta tuntuu että mieheni on edelleen teini-ikäinen, ei ota/halua ottaa vastuuta paljon mistään, kotityöt teen pääsääntöisesti minä siis työn ja lastenhoidon ohessa. Mieheni mielestä meillä ei ole tarpeeksi seksiä, pitäisi ilmeisesti olla melkein joka päivä. Mut kun tämä mamma ei jaksa, kun väsyttää ja joskus haluaisin ihan vaan olla toisen kainalossa ilman sitä painostavaa tunnetta et nyt pitää sit antaa kun hän pitää mua hyvänä (en tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan). Siis mua ei vaan huvittais aina, kun tuntuu et ukko on joka hetki pyytämässä.. Sit joskus kun itselläkin tekee mieli ja ollaan oltu, pitäis olla jo hetken päästä uudestaan ja heti seuraavana päivänä jne jne. Tuntuu et hänen päässään ei liiku enää mitään muuta kuin seksiä.

Mulle on tullut sit pieniä inhon kohteita (esim hänen tupakointi -> haisee koko ajan pahalle, piilovittuilu, lapsellinen käytös). Enkä nyt sit sano et olisin itse täydellinen, kaukana siitä! Mutta kun haluan aikuisen rinnalleni enkä mitään teiniä riehumaan. Joka toinen päivä tapellaan. Tää alkaa jo vaikuttaan lapsiinkin ja itellä on pinna aika kireellä koko ajan.. Olin jo talvella 3 viikon saikulla liian rasittumisen takia, kun kaikki asiat painaa päälle.

Auttakaa ja antakaa vinkkejä mitä tehdä. Onko kaikki vain mun päässä ja mun vikaa?? Millä saan elämäni raiteilleen?

"Haluan sut lähellä, mut en että kosket, voi kun se riittäisi sullekin, niin kaikki vois jatkuu niinkuin ennenkin"

:\|

 

[Varmaan yrittänyt jo]

...mutta ei tule oikein muuta mieleen, kuin jutella jonakin mieluiten hyvänä hetkenä näistä sun tunteista. Ei nyt inhoamisista, vaan siitä että koet olevasi ainut aikuinen perheessä - nimenomaan siitä miltä sinusta tuntuu, ei siitä mitä hän tekee väärin. Itse olen kokenut parhaaksi kääntää tän tyyppisiä asioita hieman selittäen, että ymmärtänet jos minä tekisin "niin ja näin", miten sinä sen kokisit. Eli syyttämistä ja syyllistämistä välttäen, yritä saada hänet näkemään tilanne omalta näkökannaltasi. Se ei välttämättä ole helppoa, varsinkin jos ei ole ymmärtänyt jo noita sinun uupumisen merkkejä :\| . Tai sitten heittäydyt itsekin tekemään vain ihan välttämättömimmän ja katsomaan miten hän reagoi, rupeaako häiritsemään?

Tuo fyysinen puoli sitten...ymmärrän oikein hyvin. Me ollaan viikot eri paikkakunnal miehen työn vuoksi ja viikonloput menee paljon lasten ehdoilla, joten helposti tuo seksi on kohta se ainut läheinen hetki, ja tuntuu että kaipaisin enemmän sitä henkistä läheisyyttä että seksikin kiinnostais... Jos teillä on enemmän aikaa, ehkä voitte sopia "pelistä" että olette jonkin aikaa lähekkäin ilman että saa siihen johtaa - ehkä kiinnostus heräis jos se ei olisi automaattinen seuraus läheisyydestä vaan kielletty juttu ?

 

[Henna]

Hei! meillä kanssa tulee 10 vee täyteen tänä vuonna yhessä oloa ja samalta tuntuu musta! Oiskohan jonkulainen kriisi vaihe toi kymmenen vuotta? olen kyllä 7 vuoden kriisistä kuullu mutten kymmenen! tietääkö kukaan mistä sais tietoa noista parisuhteen kriiseistä? erota en haluis mutta alan olla tosi kypsä! tuntuu et tää vaan jatkuu vaikka kuinka koittais puhua ja selittää toiselle omista tunteista! jonkilainen keskinäisen kunnioituksen kato on meillä! pariterapia ei tule meillä kyseeseen, mies ei halua semmosiin "hömpötyksiin". voimia!

 

[eronnut]

eronneenä miehenä vastaan kun tuo alottajan teksti oli suoraan kuin omasta elämästäni.14 vuotta tuli oltua yhdessä ja pari lasta.suhde rupes pikku hiljaa kylmeneen kun sitä ei osannu hoitaa.minä valitin kun en saanu seksiä ja sitte mökötin ja en tehny kotitöitä siitä tuli sitte semmonen kierre että ei voinu olla yhesä vapaalla ollenkaan sitte tuli pullo,baarit ja tietenki ne vieraat naiset mistä sai sitä lohtua.sitte eron jälkeen oli muka niin hauskaa kun sai olla sinkkuna sitä kesti muutaman kuukauden sitte tuli uus suhde mutta mutta siitä puol vuotta niin kauhee ikävä exää kun oli se perhe mikä tyhmä sitä olikaan voi #&%?$!*.ei pysty oikeen kattoon eikä jutteleen ku käy niin kipeetä. :'( antasin neuvon että hoitakaa suhde kuntoon kun se vielä onnistuu me miehet ollaan niin tyhmiä että me ei ymmärretä mitä voi menettää..

 

[placebo]

\

eronneenä miehenä vastaan kun tuo alottajan teksti oli suoraan kuin omasta elämästäni.14 vuotta tuli oltua yhdessä ja pari lasta.suhde rupes pikku hiljaa kylmeneen kun sitä ei osannu hoitaa.minä valitin kun en saanu seksiä ja sitte mökötin ja en tehny kotitöitä siitä tuli sitte semmonen kierre että ei voinu olla yhesä vapaalla ollenkaan sitte tuli pullo,baarit ja tietenki ne vieraat naiset mistä sai sitä lohtua.sitte eron jälkeen oli muka niin hauskaa kun sai olla sinkkuna sitä kesti muutaman kuukauden sitte tuli uus suhde mutta mutta siitä puol vuotta niin kauhee ikävä exää kun oli se perhe mikä tyhmä sitä olikaan voi #&%?$!*.ei pysty oikeen kattoon eikä jutteleen ku käy niin kipeetä. :'( antasin neuvon että hoitakaa suhde kuntoon kun se vielä onnistuu me miehet ollaan niin tyhmiä että me ei ymmärretä mitä voi menettää..

Tuosta tekstistä nyt tuli mieleen että on sitten mies tai nainen niin kannattaa pitkään punnita ryhtyykö vieraisiin.

 

[Vanha kääpä]

\

Olen ihan neuvoton ja miettinyt pääni puhki mut kun ei oikein saa ajatuksia kasaan..

Ikää molemmilla hieman yli 30 v.


:\|

Oisko se just toi ikä...Mulla ainakin iski tuossa noin 3-kymppisenä ihan hirvee teini-ikä päälle. Jotenkin tunsi ittensä vanhaksi ja halus kapinoida sitä vastaan, mietti miksi haluais isona jne...No, mulla varmaan taustalla oli elämätöntä teini-ikää, kun on muutettu yhteen kun mä olen ollu 16, mutta tuskimpa tuo termi 30-kriisi ihan tuulesta temmattu on.

2 vuotta sitten kesäloma oli aika ankea, eli varmaan voisi sanoa, että suhde oli katkolla. Eli mies odotti, että mä teen päätöksiä ja saan elämäni järjestykseen ja mä en vaivautunu edes miettimään, vaan koitin elää niinku ennenkin ja sinnikkäästi tietysti uskoa ikuiseen rakkauteen, eli siihen että mieshän palvoo muo, olosuhteista riippumatta.

Mulla meni todellakin yli 10 vuotta, eli lähemmäs 15, tajuta, että ihminen ei voi olla koko elämäänsä rakastunut, ja laittaa silmiä kiinni toisen huonoilta puolilta, vaan pitää oppia rakastamaan toista sellaisena kun hän on.

Vaan ihmeesti sitä vaan jossain välissä on niitä rakastumis-kausiakin, vieläkin. Ja siinämäärin saatiin asiat taas tärkeysjärjestykseen, että mies suostui vielä yhden lapsenkin tekemään, eli nyt meillä on ½-vuotias iltatähti.

Tuo seksi on asia, johon ei voi muuta neuvoa antaa, kun puhukaa keskenänne. Siinä kun ei auta edes esimerkit toisten elämästä, kun jokainen kokee sen niin kovin eri tavalla! Kerrompa kuitenkin omia mietteitä asiasta. Varmaa on, että pitkässä suhteessa tulee kausia, jolloin molemmat ei samaan aikaan halua! Onneksi ihmisellä on kädet voihan sen miehen seksin tarpeen vaikka hoitaa kädellä siinä samalla kun itse nyhjää kainalossa tankkaamassa läheisyyttä Sitten voi joskus odottaa mieheltä vastapalvelusta, kun joskus voikin mies olla se haluttomampi osapuoli!Kyllä se pitää hyväksyä, että toinen haluaa, vaikka itseä ei just nyt haluttaiskaan ja mun mielestä sekin, että haluaa juuri puolisonsa lähellä saada seksuaalista tyydytystä, eikä tyydy omaan käteensä ja käsityölehtiin on positiivinen asia. Kertoo jonkinlaisesta henkisestä läheisyydestä, kun tarvitsee puolisoaan saadakseen seksuaalisen nautinnon.