En tiedä, mitä minun tulisi tehdä. Kahden miehen "loukussa"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja troubled
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

troubled

Vieras
Olemme seurustelleet miltei 6 vuotta avomieheni kanssa, enkä ymmärrä miksi. Tuntuu, ettei meillä ole enää muuta yhteistä kuin jääkaappi ja sänky. Hänen elämänarvonsa kiteytettynä: Raha, Hän itse sekä "Edustavan" näköinen elämä eli kulissi.

Minä taas arvostan terveyttä, hyvää oloa ja rakkautta. Lisäksi mieheni ei tahdo puhua tulevaisuudesta, eikä omien sanojensa mukaan tahdo koskaan naimisiin tai edes kihlautua. Yhteen muutimme seurusteltuamme hieman yli 2 vuotta.

Minä olen nyt 24-vuotias ja tahtoisin elää, vielä kun voin. Tutustuin internetissä ikäiseeni mieheen, joka tuntuu olevan sielunkumppanini. Aluksi suhteemme oli vain hyvää ystävyyttä, mutta muutamassa kuukaudessa tunteemme syvenivät.

Olenko aivan järjiltäni, kun harkitsen vakiintuneen (ja paikoillaanpolkevan) suhteen jättämistä?

Olen tuntenut tämän "ystäväni" nyt puoli vuotta. Olemme puhuneet netissä ja puhelimessa, emme vielä tavanneet. Jotenkin meille molemmille on selvää, että tämänkaltaista tilaisuutta ei saa hukata.

Ongelmana lähinnä on, että opiskeluni ovat vielä kesken.

Pitäisikö minun jäädä suhteeseen, jossa on perusturvallinen olo, mutta ei kovinkaan vankkaa tulevaisuutta, vai hypätä elämän kuljetettavaksi uuden miehen kanssa. Rakastan molempia.
 
Olemme seurustelleet miltei 6 vuotta avomieheni kanssa, enkä ymmärrä miksi. Tuntuu, ettei meillä ole enää muuta yhteistä kuin jääkaappi ja sänky. Hänen elämänarvonsa kiteytettynä: Raha, Hän itse sekä "Edustavan" näköinen elämä eli kulissi.

Minä taas arvostan terveyttä, hyvää oloa ja rakkautta. Lisäksi mieheni ei tahdo puhua tulevaisuudesta, eikä omien sanojensa mukaan tahdo koskaan naimisiin tai edes kihlautua. Yhteen muutimme seurusteltuamme hieman yli 2 vuotta.

Minä olen nyt 24-vuotias ja tahtoisin elää, vielä kun voin. Tutustuin internetissä ikäiseeni mieheen, joka tuntuu olevan sielunkumppanini. Aluksi suhteemme oli vain hyvää ystävyyttä, mutta muutamassa kuukaudessa tunteemme syvenivät.

Olenko aivan järjiltäni, kun harkitsen vakiintuneen (ja paikoillaanpolkevan) suhteen jättämistä?

Olen tuntenut tämän "ystäväni" nyt puoli vuotta. Olemme puhuneet netissä ja puhelimessa, emme vielä tavanneet. Jotenkin meille molemmille on selvää, että tämänkaltaista tilaisuutta ei saa hukata.

Ongelmana lähinnä on, että opiskeluni ovat vielä kesken.

Pitäisikö minun jäädä suhteeseen, jossa on perusturvallinen olo, mutta ei kovinkaan vankkaa tulevaisuutta, vai hypätä elämän kuljetettavaksi uuden miehen kanssa. Rakastan molempia.

Kantsii hoitaa opiskelut loppuun tuon nykymiehen kainalossa ja edetä pikkuhiljaa pidemmälle sen toisen miehen kanssa. Jos sänkyhomma toimii nykyisen kanssa, niin se kyl helpottaa. Ja vaikka on törkeää pettää, niin annan kyllä neuvon, että tapaat tuon miehen ensin. Face-to-face vasta sen tajuaa oikeesti miten kemiat kohtaa. Ja jos uskallat, niin kannattais ehkä harkita seksiäkin sen kanssa ( ok on pettämistä, mutta rakkaudessa kaikki on sallittua). Sit jos virelä tuntuu hyvältä, niin anna mennä vaan...
 
??? Olet 24- vuotias??? Mitä ihmettä sä vielä mietit. Ota jalat alle ja lähde etsimään onneasi. Et kai tosissaan kuvittele, että sinun tulee elää nykyisessä onnettomassa suhteessasi maailman tappiin asti, koska se on mukavan vakiintunut?
Sinun ikäisenä olisin luikkinut jo etsimään onnea aikapäiviä sitten. Sitäpaitsi aika sikamaista sinulta, että haluat elää nykyisessä suhteessasi ainoastaan siksi, että sinulla on elättäjä opiskelujesi ajan... eikös se ole aikamoista hyväksikäyttöä?
 
onko sulla ja miehelläsi lapsia? jos ei niin en edes miettisi kahta kertaa vaan lähtisin katsomaan mitä toinen toisi tullessaan. jos jotain oon oppinut niin sen että tää elämä on ainutkertainen ja sitä kannattaa elää niinkuin itse haluaa eikä muiden tahdon mukaan. tietenkin jos teillä on lapsia niin siinä tapauksessa kokisin että lasten perhettä ei ehdointahdoin tulisi rikkoa vaan yrittää kaikkensa perheen eteen.
 
Teidän arvonne eivät niin paljoa eroa kuin luulet, jos jäät hänen kainaloonsa vain rahan takia. Jos näet ettei teillä ole yhteistä tulevaisuutta, niin miksi jäädä nyt ja myöhemmin erota?
 
[QUOTE="Mira";23647203]Kantsii hoitaa opiskelut loppuun tuon nykymiehen kainalossa ja edetä pikkuhiljaa pidemmälle sen toisen miehen kanssa. Jos sänkyhomma toimii nykyisen kanssa, niin se kyl helpottaa. Ja vaikka on törkeää pettää, niin annan kyllä neuvon, että tapaat tuon miehen ensin. Face-to-face vasta sen tajuaa oikeesti miten kemiat kohtaa. Ja jos uskallat, niin kannattais ehkä harkita seksiäkin sen kanssa ( ok on pettämistä, mutta rakkaudessa kaikki on sallittua). Sit jos virelä tuntuu hyvältä, niin anna mennä vaan...[/QUOTE]

Ei vittu mimmonen tyyppi sä olet.
 
Eikö vois ihan reilusti pistää hommat poikki nykyisen kanssa jos ei kerta toimi. Ihmeellistä miun mielestä neuvoa että senkun oot siinä sen aikaa kunhan opiskelut opsikeltu ja salaa s´pitäis uutta miesetä testata alle... Jos nykysuhde ei toimi niin poikki vaan ja reilumeininki!
 
Voi hyvää päivää!! Eikö voi hoitaa toista ensin pois ennen kuin alkaa seuraavaa jo ottamaan sisään. Minä en tuu ikinä ymmärtään näitä. Tästä haiskahtaa läpi pelko jäädä ihan yksin!

Joku viisas psykologi oli sanonu että ihmisten pitäs tajuta erota ensin edellisestä. Että pettäminen aiheuttaa psyykkisiä vammoja aina toiselle. Mutta ai niin, eihän pettäjä välitä miltä petetystä tuntuu.
 
Mitä enää mietit?

Vaihda nyt kun ei vielä tarvitse miettiä lapsia.

Harvemmin sitä tehtyä katuu.
Vaan sitä tekemätöntä.
Elä, nauti ja unohda murehtiminen.
Sille on liikaakin aikaa myöhemmin elämässä.
 
Nyt olen kyllä samaa mieltä Criminal Mindin kanssa! Ei hitto millasia neuvoja täällä annetaan. Jos tilanne olis toisin päin ja mies roikottas kahta muijaa niin saattas olla toinen ääni kellossa.

Ei ole todellakaan reilua miestä kohtaan (oli millanen mies tahansa) käyttää häntä elättäjänä vaikkei olis mitään aikomusta jäädä siihen suhteeseen. Varsinkaan niin että mies ei ole tästä järjestelystä tietoinen.

Jotain selkärankaa ihmiset!

Jos ei kerran ole aikomustakaan jäädä miehen kanssa eikä ole suhteella tulevaisuutta, niin ota ja lähde. Ei todellakaan ole reilua ketään kohtaan "shoppailla" uutta miestä kun entinen rahottaa opinnot ja elämisen.
 
TIETYSTI lähdet nostelemaan, MUTTA: muuta ensin asumaan yksin, omaan kämppään (opiskelija-asunto?) ja opiskelet loppuun.

Kaikkien ihmisten pitäisi asua vähintään 1 vuosi yksinään (varsinkin miesten), että huomaavat mikä on oleellista talonpidossa, mistä sitä ruokaa tulee jääkaappiin ja puhtaat sukat kaappiin. Ei se naisiltakaan aina luonnikkaasti suju.
 
Kaikki on täällä niin hyveellisiä että... Ihmisen pitää miettiä tässä maailmassa myös ittee, että on hyvä olo. Ihan turha tehä tyhmyýksiä. Kannattaa ensin varmistaa selusta ja sitten vasta edetä... Muuten voi tulla katumista. Sitäpaitti tossa on sitten helpommin ajaa tuo suhden loppuun niin, että miehellekkin se on helpompaa.

Ihmeellisiä tekopyhiä jeesustelijoita tää palsta täynnä. Ja ite oon elämässäni huomannut sen, et usein tommoset jeesustelijat tekee ne kaikkein törkeimmät temput...
 
Jätät nykyisen miehesi reilusti ja ilmoitat sitten netti-ihastuksellesi olevasi vapaa. Siitä se lähtee jos on lähteäkseen. Joka tapauksessa ennen kuin teet mitään, mieti miltä sinusta tuntuisi jos tämän uuden ihastuksen kanssa ei homma toimikaan.. Kaipaisitko sitten nykyistä miestäsi? Jos et, jätä hänet nyt. Harmittaisiko että lähdit suhteesta? Jos ei, jätä hänet nyt.
 
[QUOTE="Mira";23647347]Kaikki on täällä niin hyveellisiä että... Ihmisen pitää miettiä tässä maailmassa myös ittee, että on hyvä olo. Ihan turha tehä tyhmyýksiä. Kannattaa ensin varmistaa selusta ja sitten vasta edetä... Muuten voi tulla katumista. Sitäpaitti tossa on sitten helpommin ajaa tuo suhden loppuun niin, että miehellekkin se on helpompaa.

Ihmeellisiä tekopyhiä jeesustelijoita tää palsta täynnä. Ja ite oon elämässäni huomannut sen, et usein tommoset jeesustelijat tekee ne kaikkein törkeimmät temput...[/QUOTE]

Sinun tempuistasi on vaikea pistää paremmaksi. Ihan oikeasti ihmiset jotain rajaa.
 
Tuot mieleeni erään naisen, puolituttu minulle, ehkä se olet jopa sinä. Ikäkin täsmäis. Ja voin sanoo, että kyseinen nainen on jättänyt semmosen määrän särkyneitä sydämiä ja savuavia raunioita taakseen, että oksat pois. SUoraan sanoen melkoista tuhoa aikaan saanut sillä touhullaan, että pitää tyydyttää omat himot... Että näin.
 
Te ootte käsittänyt väärin. En anna nykyiseni "elättää" minua. Kyseessä on enemmänkin se, että jos tämän miehen jätän, niin vaihdan paikkakuntaa. Ja sitä en voi vaihtaa niin kauan, kuin opintoni ovat kesken. Käyn opintojen ohella töissä ja maksan omat kuluni kyllä.

En aio pettää nykyistäni todellakaan. En kaivannut pettämisneuvoja, vain mielipiteitä siitä, miten te tekisitte tilanteessani.. :)

Ja ei, meillä ei ole lapsia. Jostain syystä (onneksi, ehkäpä) en ole tullut raskaaksi.

Minulla on vain käsittämätön tunne siitä, että kumpikaan vaihtoehto ei tyydyttäisi pitkään. Jäädä tai lähteä, hetken kuluttua kuitenkin iskisi taas epätoivo ja elämäntilannekriisi.. Äh. Ehkäpä mun pitää työntää tämä tuttavani hellävaraisesti syrjään ja yrittää vielä kerran saada miestä mukaan suhteenpelastustalkoisiin.
 
Että tämä nykyiseni on sellainen mies, jonka kanssa tahdon maksella asuntolainaa pois, kasvattaa lapsia, osallistua eläkeläisten seuramatkoille jne jne.. Tiedän, että tahdon viettää elämäni hänen kanssaan vielä vanhana, mutta juuri tällä hetkellä hän ei ole minulle se oikea.
Kliseistä, tiedän.

Mutta tosiasia on se, että jos lähden, niin tämä silta palaa lopullisesti, takaisin ei olisi paluuta.
 

Yhteistyössä