En uskalla mennä papaan, apua!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hjelp
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hjelp

Vieras
Ongelmani saattaa kuulostaa muiden mielestä tyhmältä, mutta mulle tää on taivaan tosi. Eli pelkään mennä papakokeeseen. Viime papakokeesta on reilusti aikaa. Esikoista odottaessani vuonna 2004 multa otettiin jokin näyte ennenaikasten supistusten vuoksi, voikohan olla papa? Jos ei ole niin sitten se on otettu joskus vuoden 2000 jälkeen.

Sairastan paniikkihäiriötä ja mulla on erittäin paha lääkärikammo ja kuolemanpelko. Pelkään ihan tolkuttomasti mennä papakokeeseen, koska pelkään saavani tietää, että mulla on syöpä ja kuolen. Naurattevaa, tiedän! Mutta oon venyttänyt ja venyttänyt sinne papakokeeseen menemistä ja nyt yritän saada itseäni niskasta kiinni. No aika on nyt sit tilattu ja se on parin viikon päästä.

Olen vaan niin hermona ja itkeskelen koko ajan, pelottaa! Netistä hain jo ennusteen paranemisesta, jos vaikka mulla onkin syöpä ja taas pelottaa entistä enemmän. Miten ihmeessä uskallan mennä sinne ja miten voin pelätä jotain mitä ei ole edes vielä todettukaan...

Olenko ainut joka kärsii moisesta älyttömästä jutusta? Ja miten ikinä uskallan mennä sinne???

 
Rauhoitupa. Voisit soittaa kokeen ottavaan yksikköön ja kertoa reilusti paniikkihäiriöstäsi. On olemassa rauhoittavia lääkkeitä, joita voi ottaa ennen koetta. Koe on erittäin nopea eikä yleensä aiheuta kipuja. Papa antaa hyvää yleistietoa naisen yleiskunnon tilasta ja erittäin harvoin nuorilta naisilta syöpää löytyy.
 
pelkosi kanssa. Minulla oli samaa vikaa, mutta sitten eräs tosi mukava gynekologi sai minut rauhoittumaan ihan vain tavallisella juttelulla, kun kerroin ongelmastani heti, kun hän kehotti menemään papaan.

Ei siinä auta muuta kuin kestää kokeeseenmenon odotus ja tulosten saaminen. Seuraavalla kerralla on jo helpompaa. Ainakin minulla oli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hjelp:
En mä pelkää itse sitä näytteen ottamista vaan niitä tuloksia :(

Eihän se totuus siitä mihinkään muutu. Jos on syöpä, on syöpä oli sitä kirjattu paperille tai ei. Kannattaisi käydä usein papassa, niin on huomattavasti todennäköisempää, että tulos on puhdas. Vähän huono vertaus ehkä, mutta minä käyn kerran vuodessa hammaslääkärillä, koska pelkään poraamista. Kun ravaa usein, pysyvät hampit kunnossa, eikä toden näköisesti tarvitse porata.

Tietysti ymmärrän, jos ihmisellä on paniikkihäiriö, eivät järkipuheet ehkä auta.
 
Itse lykkäsin papaan menemistä lähes 3 vuotta (jona aikana en tosin juurikaan ollut seksuaalisesti aktiivinen, pitkä sinkkukausi) samasta syystä. Pelkäsin kuollakseni että tulos on edes luokkaa 2, syövästä nyt puhumattakaan. Sitten todella otin itseäni niskasta kiinni ja ajattelin, etten voi olla niin typerä etten tee mitään jos pelkään solumuutoksia itselläni olevan. Ensinnäkin se on typerää siksi, että tulee käyttäneeksi järjettömästi energiaa huolehtimiseen ja toiseksi siksi, että jos jotain epätyypillistä on meneillään, sen löytäminen lykkääntyy ja tilanne voi pahentua. Tein siis itselleni vain hallaa lykkäämällä. Varasinkin sitten ajan gynelle ja ARVAA mikä takapakki oli se kun aika jouduttiin lääkärin taholta perumaan kun olin jo valmistautunut tulevaan koettelemukseen.

Pääsin sitten jonkun viikon kuluttua toisella gynekologille. Rauhoituin kun hän sanoi että kaikki näyttää paljaalla silmällä oikein siistiltä ja että ikäiseni nainen on lähtökohtaisesti perusterve. Kun sovimme, että hän soittaa jokatapauksessa tulosten tultua, ei tarvinnut sydän kurkussa odottaa sitä puhelinsoittoa, joka tulee vaan siinä tapauksessa että näytteessä on muutoksia. Parin viikon tuskailun ja unettomuuden jälkeen oli tuolilta pudottavan helpottava tunne kuulla, että näyte oli priima kaikilta osin.

Eli eipä tarvitse enää huolehtia ja kyllä tuntuukin hyvältä. Toivon samaa sinulle. Parin viikon odottelun kestät kyllä, harjoita aktiivista ajatuksensiirtoa. Ja pahan varalle - on hyvin vähän sellaisia ikäviä juttuja joihin maailma kaatuu. Soluatypian löytyminen papasta ei varmasti ole yksi niistä, usko pois. Rohkeutta!
 

Yhteistyössä