J
Jumissa
Vieras
Todellinen first world problem, mutta menkööt! Eli haluaisin kovasti muutosta ulkonäkööni, mutta hiukseni on liian hyvät, että uskaltaisin muuttaa niitä mitenkään. Vyötäröpituiset, paksut, hyväkuntoiset ja hyvän väriset vaaleat hiukset. Raidoitan ja leikkautan kerran - pari vuodessa, ja sillä pysyy kampaus kuosissa. Omasta (ja monen muunkin) mielestä hiukseni on tosi kauniit ja saan paljon kehujakin niistä.
MUTTA. Haluaisin niin kovasti jotain muutosta! Tummempaa, lyhyempää tai kenties erilaista mallia. Mutta ei, en vaan uskalla. En mieti edes mitään "räväkkää kananpersettä", vaan paljon lievempiä muutoksia, mutta pelkään ihan liikaa, että "pilaan" jo muuten hyvät hiukseni ja tulen katumapäälle. Hiukseni kasvavatkin erittäin hitaasti... Pelkkä värinmuutos pelottaa, koska tumman pois vaalentaminen ja sen saaminen vielä hyvänväriseksi on kuitenkin pitkä prosessi ja kuivattaa hiukseni kenties jopa pilalle asti. Tai entä jos paluu värjäyskierteeseen onkin aivan surkea idea? Tällaista jossittelua harrastan päivästä toiseen
Ihan naurettavaa, tiedän kyllä itsekin, että hiukset on uusiutuva luonnonvara! Katselen aina kadehtien kaikkia jotka uskaltavat muunnella hiustyyliään. Usein toivon, että en olisi koskaan päättänyt kasvattaa hiuksiani pitkiksi, koska olen jäänyt niin jumiin niiden kanssa. Ei tämä nyt mikään elämäni suurin murhe ole todellakaan, mutta tällainen pieni häiritsevä juttu elämässä.
Onko täällä muita, jotka on jäänyt jumiin pitkiin hiuksiin ja ei niiden vuoksi uskalla tehdä mitään muutosta? Tai ihmisiä, jotka on kenties päässyt yli tästä ja tehnyt suuren hiusmuutoksen
MUTTA. Haluaisin niin kovasti jotain muutosta! Tummempaa, lyhyempää tai kenties erilaista mallia. Mutta ei, en vaan uskalla. En mieti edes mitään "räväkkää kananpersettä", vaan paljon lievempiä muutoksia, mutta pelkään ihan liikaa, että "pilaan" jo muuten hyvät hiukseni ja tulen katumapäälle. Hiukseni kasvavatkin erittäin hitaasti... Pelkkä värinmuutos pelottaa, koska tumman pois vaalentaminen ja sen saaminen vielä hyvänväriseksi on kuitenkin pitkä prosessi ja kuivattaa hiukseni kenties jopa pilalle asti. Tai entä jos paluu värjäyskierteeseen onkin aivan surkea idea? Tällaista jossittelua harrastan päivästä toiseen
Ihan naurettavaa, tiedän kyllä itsekin, että hiukset on uusiutuva luonnonvara! Katselen aina kadehtien kaikkia jotka uskaltavat muunnella hiustyyliään. Usein toivon, että en olisi koskaan päättänyt kasvattaa hiuksiani pitkiksi, koska olen jäänyt niin jumiin niiden kanssa. Ei tämä nyt mikään elämäni suurin murhe ole todellakaan, mutta tällainen pieni häiritsevä juttu elämässä.
Onko täällä muita, jotka on jäänyt jumiin pitkiin hiuksiin ja ei niiden vuoksi uskalla tehdä mitään muutosta? Tai ihmisiä, jotka on kenties päässyt yli tästä ja tehnyt suuren hiusmuutoksen