En usko, että kukaan piinaajistani tulee ikinäkoskaan pyytämään minulta anteeksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hajalla vieläkin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hajalla vieläkin

Vieras
En ymmärrä mikä minussa oli vikana. Kaikki vuosina 1976 - 1985 syntyneet kohtelivat minua karusti. Suoraan sanottuna siis koko kylän kouluikäiset lapset/nuoret ja nuoret aikuiset.

Muutin pois kotipaikkakunnaltani, sattuneesta syystä.

Toisinaan vierailen vielä "koti"paikkakunnallani, asuvathan vanhempani siellä.

Minusta on edelleen kurjaa käydä siellä, koska kylän kaupassa on töissä yksi ikätoverini, joka oli niitä pahimpia kiusaajia. Hän edelleen mulkoilee ja kohtelee minua kuin kuraa, siksi laitan mieluummin mieheni ostoksille sinne.

Baariin en uskalla mennä, minut varmaan tapettaisi illan päätteeksi. :(

Ja itse olen edelleenkin aivan ymmälläni siitä, että mikä helvetti minussa on vikana! :O Olin kuitenkin ihan tavallinen lapsi, en käyttäytynyt pölösti. Ujo olin kyllä.

Ja minua piinattiin myös edellisellä paikkakunnalla, missä asuin ikävuosina 0-7 v. Toiset lapset olivat jatkuvasti kimpussani.

Ihme, että olen selvinnyt hengissä tuosta koettelemuksesta! Mutta se onkin tehnyt minusta tosi heikon. Lannistun pienimmästäkin vastoinkäymisestä.
 
No entäs nykyisellä paikkakunnalla?
Ei mulla täälläkään ole kovinkaan paljon kavereita. Hyvänpäivän tuttuja kylläkin.

Opiskelin täällä ammattiin ja melkein sama meno jatkui täälläkin, vaikka yritin upota massaan ja piilotella sitä, että minua on kiusattu. Koska piilottelin itseäni, minulla ei luonnollisestikaan ollut yhtään ystävää. Kukaan ei halunnut olla kovin lähellä minua, olen kuin ruttotautinen. Ja ei, en haise pahalle, jos joku sitä ehdottaakin. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja hajalla vieläkin;27118580:
En ymmärrä mikä minussa oli vikana. Kaikki vuosina 1976 - 1985 syntyneet kohtelivat minua karusti. Suoraan sanottuna siis koko kylän kouluikäiset lapset/nuoret ja nuoret aikuiset.

Muutin pois kotipaikkakunnaltani, sattuneesta syystä.

Toisinaan vierailen vielä "koti"paikkakunnallani, asuvathan vanhempani siellä.

Minusta on edelleen kurjaa käydä siellä, koska kylän kaupassa on töissä yksi ikätoverini, joka oli niitä pahimpia kiusaajia. Hän edelleen mulkoilee ja kohtelee minua kuin kuraa, siksi laitan mieluummin mieheni ostoksille sinne.

Baariin en uskalla mennä, minut varmaan tapettaisi illan päätteeksi. :(

Ja itse olen edelleenkin aivan ymmälläni siitä, että mikä helvetti minussa on vikana! :O Olin kuitenkin ihan tavallinen lapsi, en käyttäytynyt pölösti. Ujo olin kyllä.

Ja minua piinattiin myös edellisellä paikkakunnalla, missä asuin ikävuosina 0-7 v. Toiset lapset olivat jatkuvasti kimpussani.

Ihme, että olen selvinnyt hengissä tuosta koettelemuksesta! Mutta se onkin tehnyt minusta tosi heikon. Lannistun pienimmästäkin vastoinkäymisestä.

Ikävä kuulla. Kun saisit voimaa, niin menisit pystypäin kauppaan miehesi kanssa. Ja jos ei ole rohkeutta sanoa mitään menneistä, niin itse voisin olla hyvin vittumainen kyseistä myyjää kohtaan!

Haluaisitko siis mennä baariin siellä? Älä anna pelon estää itseäsi, mutta pelosta päästäksesi on sinun käytävä läpi noita asioita, ja saatava ehken sanottua "suorat sanat". Ja se myyjä on hyvä alku ;)
 
Menneisyyden tapahtumat todellakin voivat saada aikaan sen, että tänäpäivänä tilanne ei enää ole ollenkaan sama, mutta tunnet edelleen itsesti ulkopuoliseksi. Ihmiset saattavat jopa kokea, että olet vaikeasti lähestyttävä, koska aivan varmasti pyrit suojelemaan itseäsi.

Mitä tuohon anteeksi pyytämiseen/pahoitteluuun tulee, niin tuskimpa juu kukaan tulee pyytämään anteeksi, mutta se ei estä sinua antamasta anteeksi. Anteeksianto on irti päästämistä ja oman elämän haltuun ottamista, sitä, ettei enää anna niiden satuttavien asioiden vaikuttaa elämäänsä. "Anteeks" "saat anteeks" sanojen vaihto on kuitenkin vasta prosessin alku, ei kukaan voi antaa anteeksi tosta vaan isoja asioita, vaan niitä pitää käsitellä ja sen käsittelyn voi tehdä ilman sitä toisen osapuolen mukaan tuloakin.
Paras kosto on elää omaa elämäänsä ja päästää irti.
 

Yhteistyössä