en voi ymmärtää miksi eräällä äidillä menee päihteet lasten edelle, selittäkää mulle te riippuvaiset!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fjonga
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

fjonga

Aktiivinen jäsen
11.10.2004
20 142
6
38
tilanne on siis se, että lapset on huostaanotettu jo jokin aika sitten alkoholin ja huumeiden käytön seurauksena. itse ajattelen jos tuohon tilanteeseen joutuisin niin tekisin kaikkeni jotta saisin lapset takaisin. menisin hoitoon ja vaihtaisin kaveripiiriä jottei tulisi houkutuksia. mut ei, tä mutsi senku jatkaa, on se tosin ollu katkolla pari kertaa mut aina häippässy sieltä parin viikon jälkeen pois :headwall: ikää sil muijalla ei oo ku 25v.
meihin ns. hyviin kavereihin (joilla ei oo tuommosta ongelmaa) se ei pidä yhteyttä ku nä muut kaverit kuulemma ymmärtää parhaiten miltä hänestä tuntuu |O
samassa lauseessa se murehtii ku pitää vetää ja ku rakastaa lapsiaan ylikaiken... ei tuo oo mun mielestä rakkautta jos ei tee kaikkensa :(

no selittäkää prkl mulle, et mikä siinä on niin hankalaa?
 
Mie oon asunut koko ikäni melkeen poissa kotoa, siis olen ollut huostaanotettu äitini alkoholiongelman takia. Päihteet tosiaan menivät meidän lasten edelle! Äitini oli sairas ja ymmärrän häntä koska alkoholismi on sairaus ja vaikea päästä eroon! Olen edelleen katkera siitä että me tulimme aina viimeisinä mutta niin se vain on.....olenkin miettinyt rakastaako äiti meitä niinkuin äiti rakastaa lapsiaan...?!
 
sitä on vaikea joillain tajuta. siis kun mulla on kokemusta ja tiedän mitä tuo viina tekee niin ymmärrän sen mutta toisaalta taas EN YMMÄRRÄ :( miten oma äiti voi olla niin raaka.....
 
niin kuulostaa siltä että tämä äiti ei halua hoitaa itseään kuntoon? jos haluaisi menisi hoitoon, mutta hänen pitää itse sitä haluta. voi että ottaa päähän niiden lasten puolesta:( tälle naiselle on kai turha puhua järkeä kuulostaa siltä?!
 
Tuttavalle kävi juuri samoin mitä ap kuvasi. Toisaalta helppo se on sanoa kun itse ei ole päihderiippuvainen, ei sellaisella ole päämääränä muu kuin seuraava annos. Ja elämänhallinta täysin hukassa. Vaikka tällaisella äidillä tulisi mieleen jossain vaiheessa halu elää ihmisiksi perheensä kanssa, on jo niin kiinni päihdemaailmassa, ettei sitä katkaista pelkällä jalolla päätöksellä olla ilman siitä lähtien.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:
Tuttavalle kävi juuri samoin mitä ap kuvasi. Toisaalta helppo se on sanoa kun itse ei ole päihderiippuvainen, ei sellaisella ole päämääränä muu kuin seuraava annos. Ja elämänhallinta täysin hukassa. Vaikka tällaisella äidillä tulisi mieleen jossain vaiheessa halu elää ihmisiksi perheensä kanssa, on jo niin kiinni päihdemaailmassa, ettei sitä katkaista pelkällä jalolla päätöksellä olla ilman siitä lähtien.

No ei niin, kun se päätöksen toteutumiseksi pitäisi tehdä jotain. Tuo vanhoista kavereista irtautuminen olis mun mielestä se eka.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:
Tuttavalle kävi juuri samoin mitä ap kuvasi. Toisaalta helppo se on sanoa kun itse ei ole päihderiippuvainen, ei sellaisella ole päämääränä muu kuin seuraava annos. Ja elämänhallinta täysin hukassa. Vaikka tällaisella äidillä tulisi mieleen jossain vaiheessa halu elää ihmisiksi perheensä kanssa, on jo niin kiinni päihdemaailmassa, ettei sitä katkaista pelkällä jalolla päätöksellä olla ilman siitä lähtien.

kyl mullakin on ollu ajoittain paljon pahempana tä oma juominen, toisaalta siis tiedän, mut kyl lapset meni kirkkaasti edelle ilman et kenenkään piti puuttua asiaan. mä tahtoisin yrittää edes ymmärtää, koska näköjään mä olen päässyt helpolla vaikka on ollu parinkin kuukauden putkia.
 
En tiedä. Serkun äiti on alkoholisti ja käyttää lisäksi lääkkeitä päihdytystarkoituksessa. Onneksi isä ei juo, mut joo eipä sekään hirveesti ajattele minkä ikäinen lapsi uskaltaa olla yksin kotona.
 
En ole itse riippuvainen enkä ole koskaan ollut, mutta tässä hyviä arvauksia. Aineet turruttavat tunteet. Siksi ei oikeasti tunne rakkautta ja empatiaa lastaan kohtaa. Toinen juttu, että riippuvuus saa aivokemian selittämään aina asiat "parhain päin" niin, että saa vetää. Eli että on vaikeaa niin pitää vetää. On hauskaa niin pitää vetää. Ne kaverit tosiaan "ymmärtävät". Riippuvuus panee karsimaan kaikki esteet pois eli ne normaalit ystävät ja ne, jotka yrittävät takoa järkeä päähän. Jonkun pitäiti vain yhä takoa sitä järkeä niin kauan, että saisi motivaatiota lopettaa. Että asia ei koske vain häntä, vaan hänellä on lapsi ja monta muuta jotka välittävät hänestä. Ei hän voi tehdä ihan mitä vain itselleen ilman, että se koskee muitakin. Kauhea tilanne..
 
Pakko kirjoittaa tälle palstalle ensimmäistä kertaa.. Olen itse entinen narkomaani (kuivilla 3v) lopetin käytön heti kun tulin raskaaksi. Aineet tosiaan turruttavat tunteet, syyllisyys ja häpeä aiheuttavat sen että selvinpäin on vaikeaa olla. Kurjaa että lasten menetys ei ole havahduttanut kyseistä henkilöä muutoksen hakuun. Katko/vieroitus ei tosiaan auta jos henkilö ei ole valmis muuttumaan, kaikki lähtee omasta halusta, ihmeitä siellä ei tapahdu jos ei oikeasti halua lopettaa. Jos aloittaja on kyseisen henkilön hyvä ystävä, niin älä ihmeessä hylkää häntä kokonaan! Siellä huumeisen henkilön sisällä on vielä ihminen joka toivottavasti tajuaa haluta hyviä asioita elämäänsä jossain vaiheessa. Vanhetessaan joko tajuaa että muutos on kaikille mahdollinen, tai sitten jatkaa käyttöään loppuun saakka. Lasten menetys on myös niin kova paikka (tunnen monia päihdeäitejä) että hänestä tuntuu varmasti siltä että millään ei ole mitään väliä. Jos pystyt, niin välitä tästä ystävästä kaikesta huolimatta, sillä hän ei itsestään tällä hetkellä välitä. Itselläni oli 2 ensimmäistä vuotta kuivilla todella vaikeaa olla retkahtamatta, joten helppoa lopettaminen ei ikävä kyllä ole.
 

Yhteistyössä