H
"Hei haloo"
Vieras
Oltiin perjantai-iltana kylässä miehen siskon luona. Sisko oli järjestänyt grillikestit. Lapsia näissä juhlissa oli vain meidän perheellä ja miehen siskolla.
Kutsuttaessa esitti toiveen, että mentäisiin nyyttärimeiningillä, makkarat ja oluet he hoitavat, mutta _herkkuja_ olisi suotavaa kaikkien tuoda.
Mentiin paikanpäälle, purin ostoksemme jääkaappiin ja keittiön pöydälle ja lähdin terassille istuskelemaan muiden kanssa. Miehen sisko kävi sisällä ja tuli sitten takaisin terassille ja pyysi minua piipahtamaan hänen kanssaan keittiössä. Kysyi sitten heti, että mitä toin lapsille ja mitä jälkiruokia muutenkin olin ottanut mukaan?
Noh, olin sitten ostanut grillattavaksi täytettäviä herkkusieniä, olin tehnyt salaatin ja toin kaksi pulloa kuohuvaa. Eli ystävällisyyttäni pyytämättäkin extraa. Jälkiruokapuolelle olin ostanut sitten erilaisia juustoja, suolakeksejä ja viinirypäleitä. Ei kelvannut ei. Ja olisihan se pitänyt arvata.
Kun makkarat oli grillattu, vedetty huiviin ja olutta tovi litkitty, haki miehen sisko monta kulhoa sipsejä, lapsille tuuttijäätelöt ja paketillisen keksejä. Kun pöytä huojui näistä _herkuista_, kehtasi vielä minulle manata etten ollut mitään tuonut, kun hän oli ihan "tarkoituksella jättänyt karkit pois, koska ajattelin sinunkin tuovan jotakin makeaa." Nämä kolme muuta paikalla ollutta pariskuntaa olivat tuoneet myös sipsejä ja suklaata, joten valikoimaa ei kuulemma lapsien makuun ollut.
Sitten alkoi _herkkujen_ mättäminen. Miehen sisko veti ystävineen sipsejä ja suklaata naamariin kuin maailmanloppu olisi ollut tulossa. Lapset huusivat lisää jäätelöä viiden minuutin jälkeen, kun omani heittivät tyynesti paperit roskiin ja olivat tyytyväisiä. Meni alle puoli tuntia ja miehen sisko sekä tämän mukulat manasivat sokeripommien puuttumista kovaan ääneen. Ja anteeksi nyt vaan, sen näkee että _herkut_ maistuvat.
Ilta oli muuten ihan mukava ja seura siedettävää, mutta miehen sisko oli vielä tänään miehelleni laittanut viestiä, että "mites se teidän Mirkku nyt niin ajattelematon oli?"
Oli kuulemma outoa tuoda ruokaa, joka kelpaa vain omalle perheelle. Haistakoon paskan, en muista koska olisin ollut näin raivona.
Onko oikeasti olemassa tuollaisia _herkku_perseitä aikuisissa ihmisissä, jotka jaksavat mököttää _herkkujen_ perään monta päivää? Ja opettavat lapsille vielä saman skeidan mättämistä.
Kutsuttaessa esitti toiveen, että mentäisiin nyyttärimeiningillä, makkarat ja oluet he hoitavat, mutta _herkkuja_ olisi suotavaa kaikkien tuoda.
Mentiin paikanpäälle, purin ostoksemme jääkaappiin ja keittiön pöydälle ja lähdin terassille istuskelemaan muiden kanssa. Miehen sisko kävi sisällä ja tuli sitten takaisin terassille ja pyysi minua piipahtamaan hänen kanssaan keittiössä. Kysyi sitten heti, että mitä toin lapsille ja mitä jälkiruokia muutenkin olin ottanut mukaan?
Noh, olin sitten ostanut grillattavaksi täytettäviä herkkusieniä, olin tehnyt salaatin ja toin kaksi pulloa kuohuvaa. Eli ystävällisyyttäni pyytämättäkin extraa. Jälkiruokapuolelle olin ostanut sitten erilaisia juustoja, suolakeksejä ja viinirypäleitä. Ei kelvannut ei. Ja olisihan se pitänyt arvata.
Kun makkarat oli grillattu, vedetty huiviin ja olutta tovi litkitty, haki miehen sisko monta kulhoa sipsejä, lapsille tuuttijäätelöt ja paketillisen keksejä. Kun pöytä huojui näistä _herkuista_, kehtasi vielä minulle manata etten ollut mitään tuonut, kun hän oli ihan "tarkoituksella jättänyt karkit pois, koska ajattelin sinunkin tuovan jotakin makeaa." Nämä kolme muuta paikalla ollutta pariskuntaa olivat tuoneet myös sipsejä ja suklaata, joten valikoimaa ei kuulemma lapsien makuun ollut.
Sitten alkoi _herkkujen_ mättäminen. Miehen sisko veti ystävineen sipsejä ja suklaata naamariin kuin maailmanloppu olisi ollut tulossa. Lapset huusivat lisää jäätelöä viiden minuutin jälkeen, kun omani heittivät tyynesti paperit roskiin ja olivat tyytyväisiä. Meni alle puoli tuntia ja miehen sisko sekä tämän mukulat manasivat sokeripommien puuttumista kovaan ääneen. Ja anteeksi nyt vaan, sen näkee että _herkut_ maistuvat.
Ilta oli muuten ihan mukava ja seura siedettävää, mutta miehen sisko oli vielä tänään miehelleni laittanut viestiä, että "mites se teidän Mirkku nyt niin ajattelematon oli?"
Oli kuulemma outoa tuoda ruokaa, joka kelpaa vain omalle perheelle. Haistakoon paskan, en muista koska olisin ollut näin raivona.
Onko oikeasti olemassa tuollaisia _herkku_perseitä aikuisissa ihmisissä, jotka jaksavat mököttää _herkkujen_ perään monta päivää? Ja opettavat lapsille vielä saman skeidan mättämistä.