M
mustana yleensä
Vieras
mun veljen poika täytti tuossa vähän aikaa sitte 13v. no, mä sit koitin pojalta tiedustella mitä haluis lahjaksi. mutta eipä hän keksinyt kahden viikon aikana yhtään toivetta. sovittiin sitten että mä hommaan omasta mielikuvituksesta jotain.
ja taustaa sen verran että tällä pojalla ei oo mitään harrastuksia, ei urheile,ei harrasta musiikkia,ei taiteita, EI MITÄÄN!!!! joten hiukan on vaikea ostaa mitään harrastuksiin liittyvää. no, poika ei myöskään tykkää autoista,tai mistään muistakaan "poikien vehkeistä". eli nekin on poissuljettu.
hänellä ei myöskään ole kavereita,kun "aina kaikki vaan kiusaa". juu,no aika harva osaa tulla tietokoneen äärestä hakemaan ulos leikkimään,jos ei nenäänsä ulos laita.... :headwall:
mutta nyt siis ongelmaan: vietin melkeen tunnin lelukaupassa koittaen etsiä jotain mielekästä lahjaa hänelle, ja piiiitkän pohdinnan jälkeen ostin sellasen monipuolisen lautapelin,jota voi sitten porukassa (perhe/kaverit?) pelailla.
kun hän sitten sai paketin revittyä auki, niin jo naamasta näki että eipä miellytä peli,ei....ilman siis että edes luki millaisesta pelistä on kyse. suureen ääneen kysyi sitten kaikkien varmasti kuunnellessa, että: KAI TÄN SAA VAIHTAA??? :kieh: :kieh: :kieh:
mä siinä sitten vaan hiljaa että juu,vaihda vaan jos et tykkää...ja äitinsäkin vielä että ei tuo mistään muusta kuin virtuaalipeleistä oo kiinnostunut,että ihan hyvä varmaan vaihtaa...
ei mua muuten varmaan ärsyttäiskään,mutta se ettei oo mihinkään tyytyväinen,etenkään kun on saanut mahdollisuuden toivoa jotain, (huom ei eka kerta kun kävi näin) ja varsinkin kun oikeesti näin vaivaa "sopivan" lahjan löytämiseks :ashamed:
ei mulla vaan ollu lapsena pokkaa (eikä kyllä olis vanhemmat muuten antanutkaan) vaihdattaa kaikkia ei-niin-mieluisia lahjoja.
kiitos jos joku jaksoi lukea :/
ja taustaa sen verran että tällä pojalla ei oo mitään harrastuksia, ei urheile,ei harrasta musiikkia,ei taiteita, EI MITÄÄN!!!! joten hiukan on vaikea ostaa mitään harrastuksiin liittyvää. no, poika ei myöskään tykkää autoista,tai mistään muistakaan "poikien vehkeistä". eli nekin on poissuljettu.
hänellä ei myöskään ole kavereita,kun "aina kaikki vaan kiusaa". juu,no aika harva osaa tulla tietokoneen äärestä hakemaan ulos leikkimään,jos ei nenäänsä ulos laita.... :headwall:
mutta nyt siis ongelmaan: vietin melkeen tunnin lelukaupassa koittaen etsiä jotain mielekästä lahjaa hänelle, ja piiiitkän pohdinnan jälkeen ostin sellasen monipuolisen lautapelin,jota voi sitten porukassa (perhe/kaverit?) pelailla.
kun hän sitten sai paketin revittyä auki, niin jo naamasta näki että eipä miellytä peli,ei....ilman siis että edes luki millaisesta pelistä on kyse. suureen ääneen kysyi sitten kaikkien varmasti kuunnellessa, että: KAI TÄN SAA VAIHTAA??? :kieh: :kieh: :kieh:
mä siinä sitten vaan hiljaa että juu,vaihda vaan jos et tykkää...ja äitinsäkin vielä että ei tuo mistään muusta kuin virtuaalipeleistä oo kiinnostunut,että ihan hyvä varmaan vaihtaa...
ei mua muuten varmaan ärsyttäiskään,mutta se ettei oo mihinkään tyytyväinen,etenkään kun on saanut mahdollisuuden toivoa jotain, (huom ei eka kerta kun kävi näin) ja varsinkin kun oikeesti näin vaivaa "sopivan" lahjan löytämiseks :ashamed:
ei mulla vaan ollu lapsena pokkaa (eikä kyllä olis vanhemmat muuten antanutkaan) vaihdattaa kaikkia ei-niin-mieluisia lahjoja.
kiitos jos joku jaksoi lukea :/