ENKELIkokemukset:

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja FANG-ANN-75
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

FANG-ANN-75

Aktiivinen jäsen
17.06.2004
6 695
1
36
Pinoon :wave: . Eli sellaiset että kyse EI ole unihalvauksesta, ei unesta, eikä legendasta vaan sinun tai luotettavan läheisen kokemuksesta :). Jutut tähän pinoon kiitos :wave: .
Ja nyt joku miettii, mitsä tietää oliko jokin kyseinen kokemus enkeli vai jokin muu...mä veikkaan et kun enkelin kohtaa/näkee/tuntee sen TIETÄÄ kyllä ;)

:wave: :heart: :) :flower:
 
Mä uskon, että mun mummoni on varjellut mun selustaani vielä kuoltuaanikin :)
Olin Thaimaassa reppureissulla tsunamin aikoihin, ja meidän oli määrä mennä justiinsa sinne pahioten kärsineeseen kolkkaan päivää ennen tsunamia. Lähtöpaikka oli Bangkok. Ennen ku lähdettiin lippuja ostamaan, sain migreenikohtauksen ja makasin huoneessa itseäni parannellen. Laitoin päähän kääreen, kuten aina, mutta nyt en voinut pitää sitä. Minulla oli koko ajan outo tunne, että mun 11 vuotta aiemmin kuollut mummoni on samassa huoneessa. Koskaan muulloin ei ole tuntunut siltä.
Kun sitten toivuin migreenikohtauksesta, lähdin lippuja ostamaan. Emme ostaneet lippuja Khao Lakiin ekasta paikasta, koska bussissa ei olisi olut vessaa. Tarkoitus oli kävellä toiseen matkatoimistoon ja hommata lippu sieltä. Matkan varrella nähtiin kuitenkin yksi ilmoitus, joka sai mielemme muuttumaan ja määränpääksi tulikin koh Tao (joka ei tsunamista kärsinyt). Kaikki läheiseni luulivat minun matkanneen suoraan surman suuhun, vaan toisin kävi, onneksi. Mä olen varma, että se mun tuntemukseni mummon läsnäolosta oli todellinen. Hän oli varoittamassa mua tulevasta :heart:
 
Nuorena olin kaverin kanssa polkupyöräreissulla. Mentiin ihan kunnon vauhtia isontien laitaa. Aloin jostain syystä kaatumaan (olisko jotenkin etupyörä heilahtanut tai joku virhe sattui mun liikkeissä). Tunsin selvästi kun joku piti minusta kiinni ja laski sillai varovasti maahan. Naarmuakaan ei tullut, vaikka kaaduin täydessä vauhdissa asfaltiin. Kaveri ihmetteli, kun ei mitään jälkiä tullut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tasamaan tallaaja:
Nuorena olin kaverin kanssa polkupyöräreissulla. Mentiin ihan kunnon vauhtia isontien laitaa. Aloin jostain syystä kaatumaan (olisko jotenkin etupyörä heilahtanut tai joku virhe sattui mun liikkeissä). Tunsin selvästi kun joku piti minusta kiinni ja laski sillai varovasti maahan. Naarmuakaan ei tullut, vaikka kaaduin täydessä vauhdissa asfaltiin. Kaveri ihmetteli, kun ei mitään jälkiä tullut.

Siis :o :heart: :) IHANA tarina. :snotty:
 
Mulla on yks jännä kokemus,ei ehkä varsinaisesti enkeli ,mutta kuitenkin. Ajoin n.10v sitten pimeellä semmosella aika hankalalla tiellä n.80-100 km/h. Sit yhtäkkii taivaalla välähti semmonen kirkas valo ja mulle tuli semmonen outo olo, ett pitää hiljentää ja hiljensin nopeutta varmaan puolella.Ajoin ihan vähän matkaa ja mun edestä tien yli meni kolme isoa hirveä.Tuli vähän jännä olo ,ett suojelusenkeli siellä varoitteli. Muistan sen varmaan koko loppuelämäni :)
 
Mun isä oli ajanut autolla, kyydissä oli ollut 2-3 ystävää. Yks kaks yllättäen hirvi oli juossut puskasta kohti tietä. Isän auton kohdalla hirvi oli noussut seisomaan kahdelle jalalle. Aivan kuin sen joku olis pysäyttänyt. Uskovaisena ihmisenä isä uskoo, että enkeli pysäytti hirven, ei törmännyt autoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ehkä jatkoajalla:
Mulla on yks jännä kokemus,ei ehkä varsinaisesti enkeli ,mutta kuitenkin. Ajoin n.10v sitten pimeellä semmosella aika hankalalla tiellä n.80-100 km/h. Sit yhtäkkii taivaalla välähti semmonen kirkas valo ja mulle tuli semmonen outo olo, ett pitää hiljentää ja hiljensin nopeutta varmaan puolella.Ajoin ihan vähän matkaa ja mun edestä tien yli meni kolme isoa hirveä.Tuli vähän jännä olo ,ett suojelusenkeli siellä varoitteli. Muistan sen varmaan koko loppuelämäni :)

Tää mun ei ole enkelikokemus, mutta liittyy kans hirviin.

Vastaantuleva auto varoitti valoja väläyttelemällä. Jos en olis hiljentäny, ois tullu tooooosi paha kolari. Kaksi isoa hirveä seisoskeli suoraan mun kaistalla sysipimeällä tiellä.

Vastaantulija siis pelasti henkeni.
 
Olin autokolarissa kerran. Auto pyöri katon kautta ympäri ja meni aivan tohjoksi mutta molemmat sivuikkunat oli muutamassa sekunnissa painuneet aivan alas. Eikä siis tulleet mun silmille. Muutenkaan en loukkaantunut kovin pahasti. Uskon että enkeli painoi nuo ikkunat alas.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ehkä jatkoajalla:
Mulla on yks jännä kokemus,ei ehkä varsinaisesti enkeli ,mutta kuitenkin. Ajoin n.10v sitten pimeellä semmosella aika hankalalla tiellä n.80-100 km/h. Sit yhtäkkii taivaalla välähti semmonen kirkas valo ja mulle tuli semmonen outo olo, ett pitää hiljentää ja hiljensin nopeutta varmaan puolella.Ajoin ihan vähän matkaa ja mun edestä tien yli meni kolme isoa hirveä.Tuli vähän jännä olo ,ett suojelusenkeli siellä varoitteli. Muistan sen varmaan koko loppuelämäni :)


Mekin ollaan juniorin kanssa...

Tultiin tässä ykspäivä taas hoidosta kotiin päin. Hoitotäti antoi mukaan vanhoja kuvia, jotka olivat vanhoista sukulaisista. Kuvat olivat meidän kautta yhteen kyläkirjaan menossa ja olleet jo pitkään lapsen hoitajan odottaen palautusta. Hoitaja ei vaan muistanut antaa. Näin kyllä kirjeen ainakin puoli vuotta listan raossa seinällä..
Kirjekuori otti sitten kesken matkan ja tipahti mun jalkoihin ja tietenkin juuri mutkassa. Hiljensin ja koitin kaivella, lopulta auto lipui hiljaa ihan tien reunalle, pyörät jo pientareella (aurausviitta nokan edessä) pysähdyin kaivamaan kuvakuoren lattialta. Tukkiauto tuli mutkan takaan kauheaa vauhtia keskellä tietä ja meni tosi läheltä meidän autoa. Niin läheltä, että rytissy olis ja kunnolla, jollen olis seissyt jo valmiiksi pientareella...
 
mulla myös hirvienkeli kokemus.

Ajoin yöllä rajoituksen mukaan n.100km/h. Minä en nähnyt mitään valoilmiöitä enkä muutenkaan mitään normaalista poikkeavaa, mutta tuli vain tunne että nyt pitää hiljentää ja paljon. Tiellä ei ollut muita liikkujia, mutta hiljensin vauhdin 30km/h:ssa. Rajoitus olisi varmaan muutenkin laskenut, kun vastassa oli täysin näkyvyyden peittävä mutka ja kappas, mutkan takana, minun kaistallani seisoi hirvi. Selvisin säikähdyksellä mutta jos olisin jatkanut 100 tai edes 60, ei olisi ollut mitään mahista pysähtyä...

Samalla matkalla törmäsin kuitenkin pöllöön...juu, kuulostaa hullulta, mutta se istui keskellä tietä... Olen kuitenkin niiiiiin onnellinen että törmäsin tuohon pöllöön enkä hirveen...olisi auton keula ja oma naamani varmaan vähän eri näköiset nykyään...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ajatella:
Alkuperäinen kirjoittaja ehkä jatkoajalla:
Mulla on yks jännä kokemus,ei ehkä varsinaisesti enkeli ,mutta kuitenkin. Ajoin n.10v sitten pimeellä semmosella aika hankalalla tiellä n.80-100 km/h. Sit yhtäkkii taivaalla välähti semmonen kirkas valo ja mulle tuli semmonen outo olo, ett pitää hiljentää ja hiljensin nopeutta varmaan puolella.Ajoin ihan vähän matkaa ja mun edestä tien yli meni kolme isoa hirveä.Tuli vähän jännä olo ,ett suojelusenkeli siellä varoitteli. Muistan sen varmaan koko loppuelämäni :)

Tää mun ei ole enkelikokemus, mutta liittyy kans hirviin.

Vastaantuleva auto varoitti valoja väläyttelemällä. Jos en olis hiljentäny, ois tullu tooooosi paha kolari. Kaksi isoa hirveä seisoskeli suoraan mun kaistalla sysipimeällä tiellä.

Vastaantulija siis pelasti henkeni.


Niin ainaki täällä pohjosessa on tapana tehä aina!
 
Aikoikaan olin kaverini kanssa ajelemassa kaupungilla illalla, kuten tapana oli.Oli jo yöaika ja keskustan liikennevalot oli osittain pois päältä. Oli talvi ja ajoimme liukkaalla mukulakivikadulla kun risteyksessä, jossa oli oikealta tuleville kolmio ajoi auto älytöntä ylinopeutta kohti meitä. Syykin selvisi kohta eli autossa olevat ei olleet aivanm "puhtailla jauhoilla" liikenteessä koskapa poliisiauto ajoi heitä takaa yhtä lujaa. Mitäpä siinä paniikissa osasi muuta tehdä kuin painaa jarrun pohjaan. Auto liukui vauhdilla eteenpäin liukkaalla kadulla eikä aikonutkaan pysähtyä vaan olimme melkein takaa-ajetun auton edessä joka tuli keulaani päin uhkaavasti. Huusin vaan kaverilleni, että nyt tulee kolari että koita suojautua ja siinä samassa autoni pysähtyi kuin seinään mutta pehmeästi. Eli auto pysähtyi yhtäkkiä kuin itsestään varmaan muutamien senttien päähän tuosta toisesta autosta ja se vilahti ohitsemme poliisiauto perässään. Auton pysähtymiseen itsestään en usko mitenkään, koska vauhtia oli hyväsesti siinä kadulla liukuessamme. Joku meidät sillä kertaa pelasti kolarilta ja uskon kyllä, että ylempi valonkansa oli apuna tuolloin.
 
Kerran kun olin kakalla niin nukahdin ja olin pudota pönttöön, mutta tunsin hirvienkelin lämpöisen hönkäyksen ja niin pelastuin. Siitä hetkestä elämäni muuttui.
 
Kun olin 14- 15v., meillä heitti auto katon kautta ympäri useamman kerran yhtenä talvi- iltana.
Olimme jättäneet juuri ystäväni kyydista kotinsa pihalle ja jatkoimme matkaa. Minä vaihdoin paikkaa enkä laittanut turvavyötä. Jostain syystä äitini sanoi (mitä ei yleensä tehnyt) todella tiukasti että laita turvavyö nyt kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Tottelin onneksi häntä; nimittäin vaan muutama kilometri ja auto todella lensi metsään keula edellä ja katon kautta monta kertaa ympäri. Auto meni lunastukseen mutta muut selvisimme loukkaantumatta.

En tiedä, oliko kyseessä ennakkoaavistus vai mikä.... äitini on nähnyt aikanaan "enneunia" joten voi olla, lämmin mieli tuosta kuitenkin jäi. Oli mikä oli, minä sain sillä hetkellä jatkoaikaa itselleni. :heart:

 
Ompas mulla muutes jotain itelläkin.

Poika sai isältään ison kauko-ohjattavan. Mies oli töissä kun pojan kanssa laitoin akut ladattuna paikalleen ym. Taajuudet a:lle ja käyntiin. Ei mitään, molemmat(auto ja ohjain) sit B:lle, ei mitään, c:lle ja ei mitään. Olin hajota siihen sillä se ois ollu pojalle kova pala kun ei oiska toiminu. Koitettiin ja ronattiin aikamme, ei mitään! :/ . Suljin silmät ja pyysin kaikesta sydämestä että enkelini käynnistäisi auton. Laitoin taas jonkin taajuuden, käynnistin ja tadaa se toimi :o :o :heart: :D

Sitten. Oltiin asuntojonossa rivariin. Hermot oli menny edelliseen kotiin koska siellä oli ties mitä isoa vikaa ja vesivahinkoja ym ja haluttiin pois. Tiesin että ei saada kolmion jälkeen kolmioo kovin helpolla sillä mentäis saman kokoiseen ja jonot hirveet.
Oltiin jonossa.
Itkin ja vatvoin asiaa. Mieli oli ankea. Ketutti ankarasti.
Rukoilin, ja täällä joku neuvoi miten pyydän enkeliltä uutta kotia ja hän kertoi miten itse on saanut asiat toimimaan siten.
Aloin kuvitella uutta kotia, muuttopäivää ym, visualisoin mielessäni. Pyysin uutta kotia ja apua pian ongelmaan.
Soitin asunnon perään+kävin toimistossa vinkumassa ja mua ei otettu tosissaan, ennen kuin todella aloin pyytämään enkelin apua. Kun pyysin, meni muutama päivä kun lähdin taas tapani mukaan käymään toimistolla. Matkalla sinne jatkoin oikein sydämestäni pyyntöä, että nyt viimein mua uskottaisiin!
Ylhäältä leijaili pieni valkea höyhen ja laskeutui rattaisiin. Silloin tuli olo että niin, tuo tais olla viesti et kaikki onnistuu. Tuli hyvä olo. Kerroin taas ne samat rutinat ja viimein eräs nainen antoi numeron johon soittaa. Soitin eräälle naiselle ja hän antoi asunnon viikon sisään :D .

Sanotaan että enkelit antaa vihjeitä esim radion ym kautta. Luin kerran enkelikirjasta tarinaa jossa joku oli lapsena eksynyt metsään ja enkeli saattoi sen kotiin. Samalla kun luin sitä soi radiossa toisessa huoneessa laulu jossa enkeli saattoi eksynyttä lasta metsästä kotiin :o :o :o :heart:
Muutaman minuutin sisään tapahtui jokin vastaava myös mutten enää muista mikä. Ja se laulu oli mulle täysin tuntematon eikä päällä ollut edes mikään hengellinen kanava, joten ihmettelen suuresti sattumaa jos ei muka ollut viesti enkeliltä :saint:
Joku kai ihmettelee et mikä viesti toi nyt sit oli? No, kirjaa lukiessa pohdin kovasti onko enkeleitä varmasti ja voi kun saisin joskus siihen vastauksen. Siinäpä vastaus oli. :wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kerran kun olin kakalla niin nukahdin ja olin pudota pönttöön, mutta tunsin hirvienkelin lämpöisen hönkäyksen ja niin pelastuin. Siitä hetkestä elämäni muuttui.

Voi kamala :o aatella jos kakkamonsteri ois nielassu sut :o :hug: onneks selvisit sentään.
 

Yhteistyössä