enkelivauvan jälkeen vauvahaaveita

[fannyjenny]

meille syntyi 10.3 enkelipoika,joka oli kuollut kohtuun rv40+4 .syyksi paljastui kaksikertaa kaulan ympäri kietoutunut napanuora ja se oli lisäksi solmussa ja nyt viimeaikoina olen ajatellut,josko vielä uskaltaisin toivoa pikkuista vauvaa,jota saisin hoivata...

 

[minä***]

Otan osaa

 

[ada*]

Voi ei, onpa surullista! Paljon voimia sinulle, jotta pääset noin vaikean asian yli. Minulle tuli keskenmeno (rv 10) pari viikkoa sitten ja tuntuu, että mikään muu asia ei pyöri päässä kuin se. Sinulla on ollut vielä eri juttu, kun raskaus on ollut noin pitkällä. En tiedä kuinka itse pääsisin tuon asian yli ikinä. Mutta yritän uskoa niin, että asioilla on aina joku tarkoitus. Ehkä silläkin joku syy (mitä me ei tiedetä) oli, miksi sinun vauvasi ei jäänyt tämän maailman polkuja tallaamaan. Toivon todella, että surusi helpottaa ja uskallat toivoa vielä uutta vauvaa.

 

[fannyjenny]

jotenkin päässyt eteenpäin jatkamaan taivaltani,mutta kokoajan on poikani mielessä...välillä iskee voimakas kaipaus,joskus taas lämmöllä muistelen,kun kaikki oli vielä hyvin ja piikkuinen kelli vatsassani...mutta tosiaan viimeaikoina ajatellut,että uskataisinko,jos meille vielä pikkuinen nyytti suotaisiin,kyseessä ei kuitenkaa olisi mikään korvikevauva tuon pikkuenkelimme tilalle,vaan toivottu,niinkuin edellinenkin.aikanaan kun odotin poikaamme,keskustelimme,että toinen vauva saisi tulla pian ensimmäisen jälkeen...eli meillä uusperhe,ja enkelivauva oli miehelleni ensimmäinen lapsi ja minulla jo isompia lapsia.