V
vieras..
Vieras
Meillä on kolme lasta, joista nuorimmainen on vauva ja toiset kaksi eka- ja tokaluokkaisia. Näillä kahdella vanhemmalla on parin vuoden ajan ollut harrastuksia, joiden parissa jatkavat tänäkin syksynä.
Tyttären luokkatoverin äidin kanssa osuttiin kauppareissulla vastakkain ja juteltiin niitä näitä koulun alkamisesta ja sen sellaisesta syksyyn kuuluvasta. Samalla tuli puheeksi harrastusten alkaminenkin, ko. äiti siis mainitsi, että alkaa taas harrastuksetkin. Minä vastasin, että näinhän se on ja että ihan mukava niin, koska varsinkin tyttö odottaa innoissaan että tanssitunnit taas jatkuvat. Tämä toinen äiti kysyi sitten, että mitä tanssilajia tytär harrastaa. Vastasin, että balettia harrastaa. Ja siihen tämä toinen äiti puuskahtaa "Ei meillä tuollaisiin herrojen harrastuksiin olisi kyllä varaa!" ja tuntui hyhmettyvän ihan silmissä. Sitten keskustelu tyrehtyikin, sanottiin heipat ja lähdettiin kumpikin jatkamaan ostoksiamme.
Tänään koulussa tytön kaveri oli sitten kysellyt tytön harrastuksesta ja paljonko se maksaa ja että ollaanko me rikkaita. (?!!) Tyttö ei ollut osannut vastata kysymyksiin, mutta ohjeistin tyttöä sanomaan kaverilleen, että jos häntä kiinnostaa kyseinen harrastus tai siihen liittyvät asiat, niin ottaa minuun yhteyttä tai etsii ko. balettiopiston yhteystiedot. Sanoin myös tytölle, ettei hänen tarvitse ottaa kantaa meidän varallisuuteen, sillä ne eivät ole lasten asioita. Tyttö sitten itse pohti ko. aihetta koskevaa kysymystä, sanoin sitten, että ihan tavallisia ihmisiä ollaan (kuten ollaankin), ei rikkaita eikä vähävaraisia.
Mutta tästä nyt tuli vähän sellainen tunne, että aiheesta on keskusteltu tuon tytön kaverin kotona. Voihan sitä aikuiset keskenään arpoa toisten varallisuutta, mutta onko nämä keskustelut pakko käydä siten, että perheen lapsetkin ovat siinä paikalla...
Tyttären luokkatoverin äidin kanssa osuttiin kauppareissulla vastakkain ja juteltiin niitä näitä koulun alkamisesta ja sen sellaisesta syksyyn kuuluvasta. Samalla tuli puheeksi harrastusten alkaminenkin, ko. äiti siis mainitsi, että alkaa taas harrastuksetkin. Minä vastasin, että näinhän se on ja että ihan mukava niin, koska varsinkin tyttö odottaa innoissaan että tanssitunnit taas jatkuvat. Tämä toinen äiti kysyi sitten, että mitä tanssilajia tytär harrastaa. Vastasin, että balettia harrastaa. Ja siihen tämä toinen äiti puuskahtaa "Ei meillä tuollaisiin herrojen harrastuksiin olisi kyllä varaa!" ja tuntui hyhmettyvän ihan silmissä. Sitten keskustelu tyrehtyikin, sanottiin heipat ja lähdettiin kumpikin jatkamaan ostoksiamme.
Tänään koulussa tytön kaveri oli sitten kysellyt tytön harrastuksesta ja paljonko se maksaa ja että ollaanko me rikkaita. (?!!) Tyttö ei ollut osannut vastata kysymyksiin, mutta ohjeistin tyttöä sanomaan kaverilleen, että jos häntä kiinnostaa kyseinen harrastus tai siihen liittyvät asiat, niin ottaa minuun yhteyttä tai etsii ko. balettiopiston yhteystiedot. Sanoin myös tytölle, ettei hänen tarvitse ottaa kantaa meidän varallisuuteen, sillä ne eivät ole lasten asioita. Tyttö sitten itse pohti ko. aihetta koskevaa kysymystä, sanoin sitten, että ihan tavallisia ihmisiä ollaan (kuten ollaankin), ei rikkaita eikä vähävaraisia.
Mutta tästä nyt tuli vähän sellainen tunne, että aiheesta on keskusteltu tuon tytön kaverin kotona. Voihan sitä aikuiset keskenään arpoa toisten varallisuutta, mutta onko nämä keskustelut pakko käydä siten, että perheen lapsetkin ovat siinä paikalla...
Vanhemmiten toki on helppoa yllyttää mukulat itse säästämään osan jos haluavat jotain spessumpaa touhuilla..