ennenkuin itse kokee, ei tiedä miten hirveää on kun joutuu sairaana hoitamaan lapset

["Mimmi80"]

korvissa humisee, normaali puhe koskee korviin, valo silmiin. päätä särkee kamalasti, kurkuun sattuu niin ettei voi niellä. ja mies kun päätti, että keskeneräinen remontti hoidetaan tällä viikolla loppuun, niin minä sitten saan vahtia lapsia herran häärätessä tapettien kimpussa... pojat 5v ja 3v, tyttö 4kk. makaan sohvalla läppäri toisessa kainalossa ja vauva toisessa, välillä huudan avoimen oven suuntaan että "pojat, oletteko vielä pihassa??! "
yritin soittaa sekä äitiäni että siskoani avuksi, kumpikaan ei ehdi. itkettää kun tahtoisi vain nukkua, mieleen tulee että jätän pojat rymyänn pihalle miten tahtovat ja menen nukkumaan vauvan kanssa..!

 

[hhhhhhhh]

Näin se on. Mä olen aina joutunut lapset hoitamaan, vaikka oisin kuinka kipeä. Ei oo kovin mieltä ylentävää rajussa vatsataudissa tai influenssassa, mutta kun ei oo vaihtoehtoa. Mies ei oo koskaan omia töitään mun sairastelujen takia siirtänyt. Vähän oon katkera kyllä. Mutta jaksamisia sinulle, kyllä se aurinko taas paistaa sinnekkin!

 

["vieras"]

Kyllä on ihana mies sulla kun ei voi yhtä päivää/edes muutamaa tuntia joustaa rempasta että sasit sairastaa. Jos saisit yhen päivänkin levätä kunnolla niin varmasti olisit jo huomenna edes vähän paremmassa kunnossa. Pojatkin on jo sen verran "isoja" että mies olis varmasti edes toisen voinu ottaa mukaansa..

 

["ihmettelen"]

No ihmeen hyvin sitä jaksaa kuitenkin tänne kirjoitella ja valittaa...

 

[Lex]

Kyllä sitä kokemusta on itse kullakin =)

Hirveää kyllä, tsemppiä vaan!

 

[A. p]

tajuan
kyllä miestä siinä mielessä, että tiistaina muutamme ja torstaina tulevat uudet asukkaat, mutta kun minä olin jo pitkään nalkuttanut että " tee se remontti loppuun nyt, asunto on jo myyty, kiire tulee"..

 

["mona"]

Ei kun videot pyörimään ja sipsipussi jakoon.. Kun oon ite kipee niin kaikki keinot on meillä sallittu.

 

[Kaiutin]

Joo ei ole kivaa. Alkukesällä sain ihan jäätävän migreenin, ja mies oli poissa kaupungista. Se alkoi jo torstai-iltana, eikä mennyt buranalla ohi. Perjantai oli vaihtelevaa kärsimystä, ja pystyin aurinkolaseilla ja särkylääkkeillä jotenkin toimimaan. Kävin lähiapteekissa hakemassa migreenilääkkeitä, ja niitä ei perjantaina ollut. Lupasivat lauantaiksi tilata: tilaus saapuisi puolilta päivin, ja apteekkin suljetaan lauantaisin klo 14. Eli oli siis kahden tunnin marginaali, jolloin oli pakko ne hakea.

Lauantaina olin niin hirveässä kunnossa, että en pystynyt puhumaan. Puristin päätni kaksin käsin, ja konttasin välillä matkalla apteekkiin. Onneksi on metsäpolku. Pienin oli niin huolissaan, että halusi mukaan. Isommalle sanoin, että soittaa isälleen, saa tulla kotiin ja heti.

Oksensin matkalla kaksi kertaa, ja apteekin yhteydessä on ruokakauppa, josta piti ostaa ruokaa. Puhaltelin ulkona ja yritin lohduttaa pientä, keskitin kaikki voimani ja menin ruokakauppaan. Lihayllyn kohdalla kävi oksennus suussa, sain nieltyä. Ainoa asia mitä tuli mieleen oli makkara: paistan sitä grilllissä takapihalla, jos tulee yrjöt ei haittaa. Keittiössä en olisi voinut kuvitella seisovani paistamassa yhtään mitään.

Päästiin kotiin, otin lääkkeen ja menin sikiöasentoon sohvalle. Lapset pyörivät ympärillä kuin herhiläiset ja mies tuli ikuisuuden kuluttua kotiin ja otti sitten ruokahuollon haltuunsa.

Jälkeenpäin nauratti: olin ostanut jotakin viherpippuri-chiliwilhelmiä, jota ei kukaan meillä syö. Osui ekana käteen. Lisäksi toivoin, että kukaan ei ollut nähnyt minua lauantaina puolilta päivin konttaamassa ja oksentamassa pihalla aurinkolasit päässä... Olisi sattanut kuvitella, että on rouvalla mennyt ilta vähän pitkäksi...

 

[spsp]

Niin onhan se tullut muutamaan kertaan koettua. Hirveintä oli puoli vuotta sitten kun olin itse vatsataudissa ja imetin vauvaani ja sit piti 2,5 vuotiasta jaksaa viihdyttää koko päivä. Mulle ei kyl tullut edes mieleen pyytää ketään avuksi, sillä jos meille joku olisi tullut, niin varmana olisi tauti tarttunut. Itse oksensin ja paskoin kaaressa koko vuorokauden... Helvettiä se oli.

 

[Lilith Le Mort]

Mä olen hoitanut vatsataudissa ja kuumeessa. Ei kiva.

 

[..]

Flunssat, mahataudit ja muut pöpöt on joutunu kestämään, ihan yksin. Keuhkokuume ja verenmyrkytys oli ehkä pahimmat.

 

[näin se menee]

Joo sama on koettu lukuisia kertoja. Vaikka miehelle soittanut töihin että olo on karmea ja huippaa ja että ei uskalla lasta nostaa (vaippa-ikäinen) niin ei ole tullut töistä aikaisemmin, itse on saanut yksin sinnitellä. Eikä mies kunnolla edes auta vaikka olisi kotona! Yhtään päivää, puolikastakaan, en ole saanut sairastaa leväten 5 vuoteen (esikoinen on 5, toinen 2). Yrjötaudissa joutunut ruokaa tekemään ja lasta syöttelemään jne. Todella mukavaa...
Ja jos mies on kipeä, hän taantuu pikkulapsen tasolle ja makaa koko päivän.