Onko kellään tilannetta, että äitisi tai isäsi on lähtenyt sinun ollessa vielä pieni, etkä oikeastaan edes muista hänestä mitään ja sitten tapaat hänet aikuisiällä? Miten tapaaminen meni? Mistä juttelitte? Millainen oli tunnelma?Jatkoitteko yhteydenpitoa?
"Ensi"tapaaminen isän tai äidin kanssa aikuisiällä
- Viestiketjun aloittaja Mariduk -napalmi kuula-
- Ensimmäinen viesti
mun oikea isä häipyi kun olin 2v ja nyt lasten myötä olen nähnyt n.5x.
yli 30v väliä tapaamisissa.olen kokoajan tiennyt missä päin hän asustelee,en vaan ole käynyt kun ei ole kutsuttu..
tapaamiset ovat olleet lähinnä mun kuulumisten kyselyä,ihan mukavassa hengessä.mutta eihän hän mulle oikeasti merkitse mitään.ihan "vento-vieras" ihminen,kai lähinnä siittäjä.
noin kerran vuodessa käyn serkkuni luona,jolla isä on töissä,siellä sit kahvien merkeissä nähdään..
yli 30v väliä tapaamisissa.olen kokoajan tiennyt missä päin hän asustelee,en vaan ole käynyt kun ei ole kutsuttu..
tapaamiset ovat olleet lähinnä mun kuulumisten kyselyä,ihan mukavassa hengessä.mutta eihän hän mulle oikeasti merkitse mitään.ihan "vento-vieras" ihminen,kai lähinnä siittäjä.
noin kerran vuodessa käyn serkkuni luona,jolla isä on töissä,siellä sit kahvien merkeissä nähdään..
Olen nähnyt äitiäni viimeksi noin 2 vuotta sitten , eikä paljon tullut puheltua, ei oikeastaan mitää. Hieman yli 1 vuotiaana olen äidistäni "eronnut", enkä enää rehellisesti sanoen tunne häntä, eikä ole tunteitakaan häntä kohtaan... Enkä myöskään kaipaa äitiäni elämääni ollekaan!!