Ensimmäinen raskaus vaikea, miten toisesta selviää?

[lidia]

Haluaisin kuulla kokemuksia siitä, miten te, joilla ensimmäinen raskaus oli vaikeaa (mm. sairalloista pahoinvointia, ennenaikaisia supistuksia, vuodelepoa jne.) selvisitte henkisesti ja fyysisesti toisesta raskaudesta ja esikoisen hoitamisesta?

Meillä ensimmäinen on vasta 5 kk, mutta vauvakuume jyllää. Siis vauvakuume, ei raskauskuume. Mulla oli tosi hankala raskaus, puoleen väliin kestänyt sairalloinen pahoinvointi, jonka jälkeen alkoi supistelut ja raskaus päättyi 8 vkon vuodelepoon. Lisäksi tuli kilpirauhasen vajaatoiminta, anemia jne. Vannoin moneen kertaan, etten ikinä siihen enää ryhdy. Mutta.. Haluttas hirveesti toista lasta, mutta raskausaika pelottaa. Miten selviän taas töissä? Miten selviän esikoisen kanssa kotona? Entä jos taas makaan vaan viikkotolkulla sohvalla ja toivon kuolevani? Pahoinvointi vei myös henkisesti huonoon kuntoon ja lopun vuodelepo myös. Keskosen pelko oli valtava, mikä henkinen stressi.

Mikä oli ratkaiseva tekijä, et uskaltauduitte hommaan uudestaan?

 

[lidia ejk]

Nostelenpa tätä, jos jollain sattuis olemaan kommentoitavaa.

Kakkosen yritys meneillään, raskausaika kauhistuttaa, mut toisen lapsen halu on valtava.

 

[kolmen äiti]

Ei kaikki raskaudet ole samanlaisia, toinen saattaa sujua erinomaisesti. Minulla oli kolmas se vaikein, pahoinvoinnin kannalta. Toinen taas hankala sen vuoksi, että paino nousi liikaa, häpyliitos aukesi jne., eli olin sairaslomalla pitkään ennen laskettua aikaa, kuitenkin hyvissä voimissa. Ekasta olin sairalomalla koko ajan kohonneen verenpaineen vuoksi, mutta asuin silloin Saksassa, jossa oltiin ylihuolehtivaisia.

Ihan hyvä, että olet saanut esikoisesi kuitenkin jo vähän vanhemmaksi vaikka vauvahan hän vieläkin on. Toivotaan parasta ja pyydä apua ympärilläsi toivottavasti olevilta ihmisiltä tarpeen tullen.

 

[Kastanja22]

Heippa!

Minua askarruttaa ihan sama asia...Esikoinen täyttää parin kuukauden päästä kaksi ja pikkuhiljaa ollaan alettu miettimään josko toista vauvaa alkaisi jossain vaiheessa yrittämään.
Ensimmäinen raskaus oli niin henkisesti kuin fyysisesti raskas-alussa verenvuotoja ja pelko lapsen menettämisestä ja raskausviikolla 28 yli kahden kuukauden vuodelepoon joutuminen ja pelko lapsen hyvinvoinnista mietityttävät kovasti. Miten ihmeessä tulen selviämään toisesta raskaudesta? Vauvakuume kyllä täälläkin aika ajoin vaivaa...Olisi minustakin kiva kuulla muiden kokemuksista!