Ensimmäinen synnytys vs. toinen synnytys

[vierailija]

Meillä on ennestään 2-vuotias esikoinen ja toisen synnytystä odotetaan alkavaksi. Te, jotka olette jo kokeneet toisen lapsen synnytyksen, miten se erosi ensimmäisestä? Entäs palautuminen/jälkikivut ja -vuoto?
Jokainen synnytys on tietenkin oma ainutlaatuinen kokonaisuus ja lienee turhaakin vertailla. Milloin toisen kohdalla kannattaa lähteä sairaalaan?
Esikoisen synnytys käynnisteli itseään kolme päivää (todella ärsyttävää ja uuvuttavaa), supistukset tihenivät aika ajoin säännöllisiksi ja yleisen arvion mukaan olisimme voineet lähteä sairaalaan, mutta sitten loppuivat aina. En nukkunut kolmeen päivään varmaan silmäystäkään. Ensimmäisenä päivänä noin 3-4 tunnin välein 1-2 tuntia tiheneviä supistuksia, jonka jälkeen ei mitään ja sitten uudestaan. Toisena päivänä 1-2 tunnin välein ja taas supistukset lopahtivat ja sitten taas. Kolmantena päivänä tunnin välein säännöllisesti ja tunnin välein taas ei mitään, sitten yöllä ne eivät loppuneetkaan vaan voimistuivat ja saimme luvan lähteä sairaalaan, koska olin kipuun niin uupunut, vaikkei synnytys ollutkaan vielä kätilöiden mukaan "tarpeeksi käynnissä". Siitä 8-9 tunnin päästä pääsin saliin, jossa synnytettiin vielä 8 tuntia, synnytyksen kestoksi arvioitiin 16 tuntia. Sain kahden asteen repeämät, mutta olin päällisin puolin hyvävointinen, ainoastaan istuminen teki kipeää.
Nyt toisen kohdalla arveluttaa, menisikö synnytys yhtään joutuisammin. Miten teillä muilla?

 

[vierailija]

Ekaa tein 5 tuntia, toista 33 min. Olihan noissa eroja, kuten arvata saattaa.
Toinen taitaa useammin tulla helpommalla.

 

[vierailija]

Ekassa supistukset alkoivat illalla klo 17-18 ja siinä meni yö kärvistellessä, vasta aamusta olivat sellaisia että ajattelin etten kestä enää ja tarvitsen jotain lääkettä, sairaalassa oltiin n. klo 6-7- tulos: 3 cm auki ja sain epiduraalin, hitaasti eteni vaikka klo 14 jälkeen en enää ottanut epiduraaliannoksia lisää, pärjäsin ihan ok ilokaasulla,vasta klo 20.20 syntyi esikoinen. Toisesta mietoja supistuksia alkoi tuntumaan illalla 11 maissa. Menin nukkumaan mutta aamuyöllä nousin kävelemään, ei olleet kuitenkaan kovin pahoja supparit, soitin sairaalaan n, klo 6 ja sanoivat ettei ole vielä kiire kun eka synnytys on kestänyt noin pitkään. Ajattelin että ehditään esikoinen sitten vielä viedä päiväkotiin. Vietiin hänet n. 8.30 ja lähdettiin ajamaan (½h ajomatka), matkan aikana supistukset yltyivät aivan kauheiksi. Sairaalaan päästyä totesivat että olen 10 cm auki ja suoraan saliin. Tämä vauva kuten ensimmäinenkin ihan loppuun asti (ponnistamalla laskeutui vain eli tupla työ siinä) oli kuitenkin vielä korkealla lantiossa (-2 tasolla) ja sitten sydänäänet laskivat tasolle josta lähdettiin hätäsektioon piipaa. Onneksi kaikki meni hyvin ja sektio tehtiin oikea-aikaisesti ja todettiin hapenpuute joka oli kestänyt vain lyhyen aikaa. Jälkikäteen totesivat että todennäköisesti lantioni luut ovat sen malliset etteivät vauvat (molemmat melkein tasan 4000 g) pääse laskeutumaan synnytyskanavaan normaalisti. Jos olisi kolmas tullut niin olisi suunnitellulla sektiolla syntynyt.

 

[vierailija]

Eka meni kuin oppikirjasta, kaikki kivasti ja ilman lääketieteellistä puuttumista. (9h)

Toinen meni nopeammin (4h), mutta käynnistettiin, tuli tappajasupistuksia, jouduin turvautumaan epiduraaliin, lapsi kuitenkin tuli terveenä ulos joten eipä siinä mitään. Toisella kertaa sain myön kovat jälkisupparit viikoksi, ekan kanssa niitä ei ollut.

 

[vierailija]

Minulla ensimmäinen synnytys käynnistettiin rv 39+2, kun verenpaineet oli olleet jo muutaman viikon koholla ja vauvan painoarvio huiteli n. 4kg paikkeilla.

Menin aamulla klo 8 synnärille. Siellä otettiin ensin hetki käyrää ja sitten sain käynnistävää lääkeainetta kohdunsuulle. Melko pian alkoi heikkoja supistuksia tulemaan. Joskus 12 aikoihin sain lisäannoksen lääkettä ja klo 14 aikaan alkoi säännölliset supistukset, jotka hetkessä voimistuivat todella rajuiksi. Klo 16.49 syntyi poika viidellä ponnistuksella. Painoa oli 4390g ja sain repeämiä, joiden tikkaaminen kävi sairaan kipeää, mutta paranivat kyllä nopeasti. Synnytyksestä jäi mielikuva kestämättömäst kivusta, mutta kaikki meni todella nopeasti.

Toinen synnytys (lapsilla ikäeroa 2v 7kk) oli ihan erilainen. Kahtena yönä olin valvonut kipeiden, mutta hyvin epäsäännöllisten supistusten kanssa. Aamuyöllä supistukset heikkenivät ja päivät menivät ilman supistuksia. Sitten kolmantena iltana supistukset taas alkoivat klo 18 jälkeen, samanlailla kuin aiemmatkin. Raskausviikkoja oli 39+5. Aika pian supistukset säännöllistyivätkin ja klo 21.30 menimme synnärille näytille. Siinä käyrällä supistukset loppuivat kuin seinään. Koska kohdunsuu oli kuitenkin 4cm auki, kätilö kehoitti minua jäämään osastolle yöksi ja mies lähti kotiin nukkumaan. Klo 00.45 hetken nukuttuani heräsin kovaan supistukseen ja samantien tunsin voimakkaan paineen alhaalla. Soitin kelloa, ja samalla kun kätilö alkoi valmistella alatutkimusta, vedet tulivat sängylle. Kätilö sanoi, että nyt lähdetään saliin. Pääsin vaivoin kävellen saliin ja melkein saman tien oli pakko ponnistaa. Poika syntyi yhdellä työnnöllä klo 01.15, painoa oli 3840g ja minulle ei tullu minkaanlaista nirhaumaakaan. Pystyin jo aamulla istumaan aivan normaalisti. Mies ei ehtinyt siis synnytykseen mukaan, mikä hieman harmitti, mutta koin kyllä maailman helpoimman synnytyksen!

Nyt odotan kolmatta lastamme rv 15+1, katsotaan mitä tällä kertaa on luvassa.