Hae Anna.fi-sivustolta

Entiset elämät, onko sitä?

Viestiketju osiossa 'Yliluonnolliset ilmiöt' , käynnistäjänä kuka olin, 29.01.2010.

  1. ketjun aloittaja Vierailija


    Tähän on tultu.
    Toisen ilo on toisen harmi ja päin vastoin. Kuka oikeasti on kiusaaja, kuka kiusattu.

    Parempaa Uutta Vuotta!
     
  2. sinux Vierailija

    Elämä on
    varjon ja valon
    muotojen tanssia.
     
  3. skeptikko Vierailija

    Mistä te tiedätte mitkä tuntemukset tulee edellisten sukupolvien kautta. Ihminen ei ole vain se yksilö minkä geenit ovat määritelleet, vaan kaikkien edellisten sukupolvien summa. Ehkä alitajuntaiset pelot tulevatkin edellisten sukupolvien peloista, samoin "näyt" ja "tuntemukset" siitä, että olen kokenut tämän jo aiemminkin? Jos elinsiirtopotilaat ovat tunteneet, että musiikkimaku tai mieltymykset on muuttuneet elinsiirron jälkeen samankaltaiseksi kuin luovuttajalla niin miksei sitten lapsella olisi geneettinen silta edellisiin sukupolviin ja heidän pelkoihin, tuntemuksiin ja mieltymyksiin? Muistatteko vanhan laakamatokokeen, jossa laakamadot, joille oli syötetty edellinen testiryhmä labyrinttikokeessa, suoriutui tehtävästä huomattavasti paremmin kuin verrokkiryhmä.
     
  4. skeptinen hörhö Vierailija

    Vahvistaako laakamatokoe mielestäsi lihansyojäihmisillä reagointia eläinten elinolosuhteissa kokemiin tapahtumiin. Jos syön teotuotantona kasvatettua broilerinlihaa niin aiheuttaisiko se ahtaanpaikankammoa?
     
  5. skeptikko Vierailija


    Ei. Mutta tiedätkö mikä oli ihmissyönnin tarkoitus, sen jälkeen kun se ei ollut nälän aiheuttama pakko?
     
  6. septinen hörhö Vierailija


    Tiedän, syöjä haluaa itselleen uhrinsa jonkun ominaisuuden.
     
  7. Ainokki Vierailija


    Muistanpa hyvinkin tuon kokeen :) Se oli ainakin pääsykoekirjassa psykologianlaitokselle -70 luvun lopulla. En muista oliko koetta toistettu, mutta ilmeisesti koska se oli päässyt pääsykoekirjaan.
     
  8. tseims bond Vierailija

    Mä alakin syömään enemmän linnunlihaa. Ehkäpä opin lentämään? Uimataitokaan ei ole oikein....hmmm... miten olis kalaravinto?
     
  9. 'wink' Vierailija

    Ei siis kannata olla vegaani.
     
  10. Toivottavasti ei Vierailija


    tieto leviä tai muuten saa kaikki "einsteinit" varoa miltä lautaselta löytyvät :)
     
  11. tuleva elämä Vierailija

    Kuulin tuossa taannoin radiosta kun parikymppinen mies kertoi nuorena poikana saaneensa unen tai tiedon tms, jossa hänen tuleva poikalapsensa oli tullut tekemään tuttavuutta, ja oli myös kertonut elämästään. Muistini mukaan kyse oli nimenomaan sen toistaiseksi syntymättömän pojan tulevasta elämästä.

    Onkohan kenenkään lukijan lapsi tullut visiitille ennen syntymistään tai siittämistään?
     
  12. Hermine Vierailija

    En todellakaan voi väittää varmaksi, että ihminen eläisi useamman kuin tämän yhden elämän. Toivoisin sen olevan totta, koska olisihan aina ihanaa saada uusi mahdollisuus. Vaikka ei elämä välttämättä mitään herkkua olekaan.

    Siksi ihmetyttää monien ihmisten niin täydellinen varmuus asiasta. Mistä he voivat sen niin täysin varmasti tietää, kuitenkaan, vaikka kuinka siltä "tuntuisikin?" Tuntemus on kuitenkin vain tuntemusta, ei konkretiaa. Moni tuntee sellaista, mitä toivoo ja tahtoo tuntea.

    Lisäksi ihmisillä on tuhansia ja tuhansia erilaisia selitystapoja. Kuka on kokenut mitäkin, ja kuka milläkin tavalla väittää tämän maailman ja elämän järjestyksen menevän.

    Näissä jälleensyntymiskokemuksissa on tietynlaista "samankaltaisuutta," enkä tarkoita nyt sitten sitä, että se todistaisi yhtään mitään sen puolesta, päinvastoin.

    Lähes aina henkilö väittää kuolleensa jotenkin traagisesti. Kuka mitenkin mestattu tai ammuttu tai muuta sen sellaista. Selityksiäkin tähän voi tietysti löytää. Voi selittää vaikka niin, että tällainen traaginen kuolema nimenomaan "jää muistiin" ja siksi se seuraa myöhempiin elämiin. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi ihminen "muistaa" muutakin kuin vain sen kuoleman.

    Toinen selitys on sitten se, että me ihmiset olemme persoja tällaiselle. Onhan se jotenkin uljasta olla niin hirveän paljon kärsinyt ja niin kohtalokkaasti kuollut. Sillä saa helpommin kuulijoitakin itselleen. Ja sillä voi selittää kaikenlaista. Esim. tulen pelko, mikä on kuitenkin ihan normaalia itsesuojeluvaistoa kaikilla ihmisillä.

    Yksi asia on sitten se, että henkilöt mainitsevat paikkoja ja aikoja, missä ja milloin ovat eläneet. Suurin piirtein aina ne ovat tiedettyjä ja tunnettuja paikkoja. Esim. joku väittää asuneensa ennen Napolissa ja siksi tuntevansa aina vetoa siihen suuntaan. Tai muinaisessa Egyptissä tai Kreikassa tai Siperiassa.

    Kenenkään en ole koskaan kuullut väittäneen, että on asunut vaikkapa jollain tuntemattomalla Etelämeren saarella. Miksi kukaan ei ole elänyt Fidshi-saarella tai Filippiineillä tai Tongasaarella? Miksi kukaan ei väitä olleensa alkuasukas Afrikassa tai Aasian viidakoissa? Eikä kukaan ole koskaan elänyt Pohjoisnavalla valaanpyytäjänä tai Australian alkuasukkaana?

    Olisiko syy se, että nuo paikat ei ole meille kovin tuttuja ja meidän on alitajunnassakin vaikea kuvitella muinaista elämää tuonkaltaisissa paikoissa. Siksi emme muodosta niistä mielikuviakaan.

    En halua tyrmätä ihmisten kokemuksia, mutta asioita on voitava käsitellä reilun periaatteen mukaisesti. En lukenut tätä ketjuakaan ihan kokonaan, tunnustan, mutta jo se mitä luin, herättää minussa paljon kysymyksiä. Esim. Atlantis ja Lemuria eivät ole mitään tuntemattomia käsitteitä enää nykyään, niihin on kauhean helppo sijoittaa itsensä, nyt kun niistä on alettu puhua ja ns. kättä vääntää. Entä muita mantereita, onhan niitäkin täytynyt olla, ja kaupunkeja ja kyliä, miksi kukaan ei muista eikä kerro niiden nimiä, esimerkiksi? Miksi n. 30-40 vuotta sitten kukaan ei väittänyt eläneensä Atlantiksella?

    Niin kauan kuin turvaudutaan kaiken aikaa olemassa olevaan tietoon tai väittämään, silloin ei voi täysin luottaa ihmisten kokemuksiin ja tuntemuksiinkaan. Jos minä näen unta sodasta, siinä on kaikki toisen maailmansodan aikaiset elementit, jotka on tuttuja kirjoista, dokumenteista ja elokuvista. En koskaan näe unta sodasta, jota käytäisiin aivan eri menetelmin ja erilaisin asein, erilaisessa ympäristössä. Kuitenkin joskus muinoin käydyt sodat ovat olleet aivan erilaisia kuin ne, mitä näemme televisiosta tai luemme kirjoista. En osaa kuvitella, millaista realistisesti on ollut edes Suomessa vaikkapa Ison vihan tai pikkuvihan aikaan. Kuulemma aivan kamalaa, mutta millaista itse asiassa? Siksikö en näe sellaista unissanikaan, kun en pysty sitä kuvittelemaankaan? Kukaan ei ole koskaan väittänyt eläneensä noihin aikoihin täällä.

    Miksi kukaan ei kerro eläneensä aivan tavallista elämää jossain vaikkapa Jaavalla tai Surinamilla, viettäneensä pientä yksinkertaista elämää ja kuolleensa normaalisti vanhuuteen? Tai kukaan ei ole elänyt Afrikassa jossain kyläpahasessa ja kokenut muinaisia heimosotia ja sen sellaista.

    Noitana kuolemiseen törmää suurin piirtein joka kerta, kun näistä aletaan puhua tai lukea. Kukaan ei ole kuollut afrikkalaisena poppamiehenä, miksiköhän?

    En halua torpata kenenkään mielipiteitä, mutta on pakko pohtia asioita, joita ei voi täysin purematta nielläkään. On minullakin kaikenlaisia kummia kokemuksia ja erikoisia unennäköjä, jopa valveunia. Mutta mistä ne oikeasti kertovat, sitä en uskalla täysin varmasti väittää yhtään miksikään. Koska aina on olemassa sekin mahdollisuus, että ne ovat vain ihmisaivojen uskomattomista tieto- ja kokemusvarannoista pulpahtelevia sattumia ja ajatuskulkujen yhteenliittymiä.

    Mielelläni haluaisin, että voisimme elää useita elämiä, koska tämä yksi elämä tuntuu niin lyhyeltä ja tavallaan myös tarkoituksettomalta. Ja jos reinkarnaatio on totta, niin jälleen herää uusia kysymyksiä. Onko näillä elämillä todella joku tarkoitus, onko niillä joku kaava, jota ne seuraavat, vai ovatko nekin vain sattuman sanelemia? Joku väittää, että ihmisen sielu ennen tänne uudestaan syntymistään valitsee vanhempansa. No jos näin on, niin siinä valinnassa ei ainakaan tunnu olevan järjellistä järkeä. Sanotaan, että on koettava kaikenlaisia kohtaloita ja siksi valitaan niin kuin valitaan. No miksi on koettava erilaisia kohtaloita? Kuulemma siksi, että kouliinnutaan ja kasvetaan ja sitä kautta päästään eri henkisille tasoille. No tämäkin herättää kysymyksiä.

    Miksi on olemassa mitään tasoja? Ja mitä sitten, kun ihminen on saavuttanut kaikki mahdolliset kokemukset ja tullut täysin oppineeksi kaikessa? Sitten hän ei enää kierrä maallisissa elämissä, niinkö? No mihin hän sitten menee ja mikä sen "tason" merkitys on, missä hän sitten elelee? Ja miten hän siellä elää? Vai kuoleeko hän jotenkin pois sitten, eihän hänellä ole enää mitään tarkoitusta millekään, vai onko sittenkin? Jos on, niin mikä tarkoitus?

    Liitymme johonkin suureen, universaaliin sieluun, kaikkeuteen tai mitä nyt sille nimityksiä keksitäänkin. Sekö on kaiken tarkoitus ja ihmisenä olemisen tärkein tavoite?

    Eikö se itse asiassa tunnu melkoisen mielenkiinnottomalta olemisen muodolta?
     
  13. Pikkupiika Vierailija

    Olen viimeaikoina jälleen ajatellut erästä vahvaa unta, jonka näin lapsena...kuuden, seitsemän vanhana.
    Oli ehkä 1800/ 1900 taite? Sanoisin että euroopassa, ehkä amerikassa. Olin vanhempi kuin tässä elämässä, sanoisin että kymmenen korvilla. Olin tullut suureen ja aika hienoonkin taloon jonkinlaiseksi sisäköksi vanhemmalle, oudolle ja pelottavalle naiselle, joka käskytti minua ilkeyttään niin että olin hukkua töihin. Hänellä oli tummat lyhyet kiharat, ja oli ehkä leski...asui kuitenkin yksinään taloa. En enää muista varmasti sitä, oliko kanssani joku toinenkin palvelustyttö, mutta tuntuu että puhelin jonkun toisen kanssa työn lomassa naisen kamalauudesta. Ja nimenomaan tytön. Hinkkasin yläkerran tasanteen kaidetta puhtaaksi hinkkaamasta päästyäni, eikä hän millään ollut tyytyväinen. Lopulta hän hurjistui niin, että työnsi minut sen kaiteen yli, ja minä putosin, putosin, putosin, putosin.....tiesin että kuolin, vaikka uni lopui putoamiseen.

    Muistan tuon unen tunteet vieläkin, kymmenien vuosien jälkeen. Se pelko ja painostavuus. Ja se, miten kauheaa ja käsittämätöntä oli, että se hirveä nainen todella työnsi minut kuolemaan.
    Ja tässä elämässäni pelkään korkeita paikkoja, ja erityisesti huvipuistolaitteita, joissa en voi itse hallita sitä korkealla oloani.

    Tämähän olisi oikein potentiaalinen uni olemaan kertomus menneestä elämästäni, eikö vain?
    Mihin maailman aikaan naiset alkoivat leikkauttaa hiuksiaan lyhyiksi ja kihartaa? Siitä voisi päätellä ajankohtaa tarkemmin :)
     
  14. Pikkupiika Vierailija

    "Ensimmäinen eurooppalaisessa kulttuurissa hyväksytty naisten lyhyt hiusmalli oli 1800-luvun alussa. Siinä lyhyissä, usein kiharretuissa hiuksissa käytettiin otsaripaa tai hiuskoruja. Tämä lyhyt naisten hiusmalli oli muodissa vain kymmenisen vuotta, ja Ranskan vallankumous ilmeisesti vaikutti siihen uusilla liberaaleilla tuulahduksillaan."
    Näin sanoi Kaari Utrio H.S:än sivuilla :)
     
  15. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    29 002
    Saadut tykkäykset:
    1 916
    En mäkään voi, mutta kommentoimpa sulle kuitenki.

    Jännää, tän palstan skeptikot kyseenalaistaa asioita sen takia kun "kaikilla on niin erilaiset näkemykset", sä kyseenalaistat kun on samankaltaisia kokemuksia. Mitä hittoa pitäis olla? :D Ei mikään kelepaa. :D

    .
    Ei se jottet oo kuullu, tarkoita ettei joku/jotkut olisi.


    No mun mielestä en ainakaan pystyisi yhtään sen helpommin kuvittelemaan elämää Lemuriassa tai Atlantiksessa kuin vaikka jossain Fidzillä. Mistä tiedät että 30-40 v sitten kukaan ei väittänyt eläneensä Atlantiksella? Ookko tehny jonku tutkimuksen? Minkä määrän ihmisiä haastattelit mahdolliseen tutkimuksees? :D


    Ei Isosta Vihasta tai Pikkuvihasta oo yhtään sen vaikeempaa löytää tietoa kuin toisesta maailmansodasta. Romaanejakin noista on, oon itse lukenu. Sata kertaa paremmin pystyisin kuvittelemaan elämän isonvihan tai pikkuvihan aikaan kuin johonki Lemuriaan.

    Kukaan ei ole koskaan väittänyt eläneensä Ison vihan tai Pkkuvihan aikaan, mistä sä sen tiät? Jälleen, kuinka monelta ihmiseltä olet kysellyt? :D Älä suutu :D Mua vain naurattaa nuo sun varmuudet "kukaan ei ole koskaan".


    Ehkäpä onkin kertonu mutta ei vain ole sun silmiis/korviis tullu?

    Tämä on kyllä myös mahdollinen vaihtoehto.



    Loput kysymykses oli niitä ikuisuuskysymyksiä joita nousee erilaisia eri uskontojen/elämänkatsomusten yhteydessä. Ei kait niihin tää Telluksella ollessa mitään varmaa vastausta saa.
     
  16. Hermine Vierailija

    Muutama kommentti sinullekin. Niin, näissä entisten elämien väittämissä on TIETTYÄ samankaltaisuutta. Ota huomioon sana "tiettyä." Ja nimenomaan näissä jälleensyntymisasioissa. Ala sinänsä (siis yliluonnolliset ilmiöt) on lukemattomien selitysten ja toisistaan jopa täysin poikkeavien käsitysten yliryöppyävä virta ja upottava suo.

    Kukaan suomalainen ei "muista" olleensa entisessä elämässään eläin, vaikka joissakin uskomuksissa väitetään sielun kulkevan myös eläinhahmojen kautta. Jos jossain idässä näin uskotaan ja aivan varmaksi väitetään, niin kuinka ihmeessä nämä jälleensyntymiset voisivat rajoittua vain niille alueille?

    Kuka sen tietää, vaikka olisi tottakin. Mutta en todellakaan ole näissä länsimaisissa jälleensyntymisteorioissa törmännyt tällaiseen, oletko sinä?

    Juu en ole tehnyt tutkimuksia, mutta tuskinpa sinäkään. Kaikki perustuukin tähän omassa elämässä kohtaamiini ilmiöihin ja kertomuksiin. Jo niissä riittää miettimistä ja ihmettelemistä. Ei kukaan kiellä tavallista ihmistä pohdiskelemasta näitä asioita. Jos vain tutkijat ja tiedemiehet saisivat keskustella ja pohtia, niin tätä palstaa ei olisikaan. Maailmassa on varmasti tehty erilaisia tutkimuksia vaikka kuinka paljon. Vaikea niihin kaikkin olisi perehtyäkään.

    Television ja muiden median valtakaudella, eli nyt, on alettu tuoda esiin kaikenlaisia eriskummallisia ja ihmisen mieltä kiehtovia myyttejä ja tarinoita. Toki niitä on aina kerrottu ja elätelty, mutta ei siinä määrin esim. täällä Suomessa kuin juuri nykyään. Joten ei ole ihme, että juuri nyt on alkanut sitten Suomessakin esiintyä myös ihmisiä, jotka ovat mielestään eläneet jossain Atlantiksella. Tämä on siis minun ikiomaa mutu-tuntumaani, tätä mieltä minä olen. Saa saivarrella ihan vapaasti, mutta tältä se minusta näyttää.

    Aivan samoin, kuin joskus 1970-luvulla, kun Dänikenin kirjat ilmestyivät ja tuli julkisuuteen sellainen henkilö kuin Juhann af Grann, niin johan alkoi ihmiset nähdä humanoideja siellä sun täällä ja jotkut väittivät itsekin olevansa humanoideja.

    Kun kirjoitin, että "kukaan ei ole koskaan...," tarkoitin tietysti, että en ole koskaan - en todellakaan ikinä - kuullut tai lukenut kenenkään olleen entisessä elämässään vaikkapa Tonga-saarilla. Vai oletko sinä kenties itse kuullut jonkun eläneen siellä, tai kenties jossain Papuassa tai Etelä-Kiinan merellä. Tätä voi toki mielessään kummastella, että miksi se sitten näin on. Onko niin, että ihmissielu syntyy uudestaan ja uudestaan aina samoille alueille? Luulisi nyt edes yhden entisen elämän olleen jossain muuallakin kuin näissä meille tunnetuissa paikoissa ja luulisi jonkun herkän, entisiä elämiä muistavan ihmisen sellaisestakin kertovan. En ole kuullut enkä lukenut.

    Ja tuo, että on kuollut traagisesti, hyvin usein tapettuna tai murhattuna, toistuu mielestäni liian usein. Joku selitys siihen on oltava. Jos kuulen tai luen kaksisataa kertomusta entisestä elämästä, ja ne kaikki päättyvät epäluonnolliseen kuolemaan, jotenkin sitä vain alkaa ihmetellä. En muista nyt ihan varmasti kuulleeni yhtään ainoata normaalisti vanhuuteen kuollutta tapausta. Ja suurin osa ihmiskunnasta kuitenkin kuolee sillä tavoin, kuoli varmasti myös entisinä aikoina. Selityshän voi siis olla myös se, että tällainen kuolema jää muistiin, sen sijaan tavallinen, ns. luonnollinen kuolema ei.

    Totta, täällä Telluksella emme ikinä tule saamaan varmaa vastausta mihinkään näihin kysymyksiin.
     
  17. Stella B Kulkija Uusi jäsen

    liittynyt:
    17.01.2011
    Viestejä:
    17
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ehkä emme muista olleemme eläimiä, koska eläimen maailma on toisenlainen, eikä sen eläessä muistilla ole samanlaista sisältöä kuin ihmisen elämässä? Eli emme muista: olipa hienoa olla susi. Sen sijaan meitä voi piinata outo tarve mennä tietynlaisiin paikkoihin tai reagoida tiettyihin asioihin selittämättömällä tavalla.

    Kysymys voi todellakin olla myös siitä, että se levollisesti eletty pitkä ihmiselämä on pitänyt sisällään elementtejä, jotka eivät ole muodostuneet tarpeeksi käsitellä uudelleen ja uudelleen seuraavissa elämissä. Keskeneräisyys, äkilliset käsittelemättömät , jopa oman tahdon vastaiset tapahtumat ovat aina niitä jotka jäävät kaivelemaan. Samoin ne dramaattiset, kipeät, väkivaltaiset teot ja tapahtumat. Aivan kuten hengelle - sielulle, miten kukin sitä nimittää - on tässä elettävänä olevassakin elämässä. Edgar Cayce on käsitellyt myös tätä aihetta teoksissaan.

    Epäillä saa ja minusta myös pitääkin tiettyyn pisteeseen asti (epäilystä ei saisi tehdä uskontoa). Kaikki edelliset elämät eivät varmaankaan ole todellisia edellisiä elämiä. On täysin mahdollista, että ihmiset myös kertovat mielellään ne dramaattisimmat ja vaikuttavimmat kokemukset, kuten tämänkin elämän vaiheissa. Ihan vain inhimillistä käytöstä tämän maailman ihmisille. Luultavasti tarinoiden joukossa on oikeita entisten elämien kokemuksia ja niitä, jotka eivät ole - kuten useimmiten näiden "henkimaailman" juttujen kohdalla on.

    Itse voin kertoa, että tiedän ainakin kaksi elämää, joissa olen elänyt hyvin vanhaksi ja tapahtumiin ei sisälly erityistä draamaa noin ulkoisesti ja ainakin kerran olen kuollut hyvin proosallisesti kulkutautiin, joka on ollut aikanaan maailmassa erittäin yleinen kuolinsyy. En aina edes tiedä missä olen, osaan vain kuvailla seutua, kylää tai kaupunkia ja luulisinkin, että silloin on juuri kyseessä jokin tuikitavallinen paikka, jolla ei ole eläessänikään ollut kovin suurta merkitystä.

    Että voisikohan tosiaan olla niinkin, että kuulijat myös kiinnittävät enemmän huomiota niihin dramaattisempiin tarinoihin vaikkapa Atlantiksesta ja toisaalta taas ne tavallisimmat tarinat jätetään kertomatta, koska voi olla fiilis, että ei ne ketään kuitenkaan kiinnosta.

    Selityksiä todella riittää, kuten yleensäkin asioissa, joita ei kyetä suoraan ja käsinkosketeltavasti todistamaan. Vähän tulee mieleen tieteen puolelta neurologian ja psykiatrian puoli. Neurologian kanssa olen itse ollut erittäin paljon tekemisissä ja neurologini sanoo aina, että se mitä aivoista todella tiedämme on minimaalisen vähän. Silti selityksiä selitysten perään riittää. Kuten psykiatriassakin. Astronomian voisi ainakin lisätä samaan listaan ja tämän uuden nanotekniikkatutkimuksen.
     
  18. Vesimies Vierailija

    Sorry saivartelu mutta taas tuo "kukaan suomalainen ei muista", et voi noin sanoa jos et ole kysynyt jokaikiseltä suomalaiselta mikä tietysti on mahdotonta. Mutta kässäät pointin.

    Itseasiassa olikohan se nikki Varjotar tällä tai Kristallipallon puolella sanoi olleensa (epäilleensä ollut??) joku oliko se tiikeri vai pantteri vai mikä kissaeläin edellisessä elämässä. Joku muu nikki myös muistaakseni on liputtanut sen puolesta että eläimeksikin synnytään.


    Juu mutta en ole väittänytkään että "kukaan suomalainen ei ole..." Kuka on kieltänyt muita kuin tutkijoita tai tiedemiehiä pohtimasta? Ja pohtimiseensa saa myös eri mieltä olevia vastauksia mikä ei tarkoita sitä että et saisi pohtia, luonnollisestikkaan.


    Atlantiksesta on kyllä vanhempiakin kirjoja ja itse myyttiä lie kertoi jo Platon vai kuka, joten ei ole vasta näiden aikojen asia se. Ja en kyllä nyt menisi väittämään ettei kukaan olisi puhunut Atlantiksesta edellisenä elämän paikkana kuin vasta "juuri nykyään". Oletko ihan varma ettei seiskytluvulla, kuuskytluvulla oisi kukaan väittäny semmoista? Vai mitä tarkoitat termillä "nykyään"? Jos tuota television ja median aikakautta niin miten nyt sitten voit olla tietoinen ettei joku 1920-luvulla tai ennemmin sanonut eläneensä ennemmin vaikka Atlantiksella?

    Kuten jo sanoin, se että sinä, minä tai Juortaneen Jussi ei olla kuultu jostakin ei tarkoita ettei semmosta kokemusta jollain voisi olla. Onhan paljon muitakin paikkoja kuin nuo mitkä mainitsit. Maapallolla on niin hitosti paikkoja että jos meinaisi että olisi tavannut kaikissa mahdollisissa paikoissa edellisessä elämässä olleita niin eihän niin monia edes tapaa elämänsä aikana tai puhumattakaan että harvat kuitenki uskaltaa edes näistä avautua.

    No just tuo selitys. Mutta minä en kyllä uskalla sanoa etten olisi lukenu normaalin kuoleman muistavaa. Kun en ole kiinnittänyt siihen kuolintapaan huomiota sillälailla.
     
  19. elin Vierailija


    eikös se heppu, joka usassa joutui katkaisemaan kätensä kiipeilyonnettomuudessa, saanut houruissaan vision tulevasta lapsestaan.
     
  20. Hermine Vierailija

    Reima Kampman avustajineen yritti 1970-luvulla tehdä tosissaan tutkimusta tästä aiheesta.

    Oli ihmisiä, jotka väittivät muistavansa edellisiä elämiään. Eräskin mies väitti olleensa merimies ja seilanneensa suomalaisella kauppalaivalla nimeltä "Suomen Prinssi," ja hukkuneensa tuon laivan mukana onnettomuudessa. Monia muitakin asioita ja myös äärimmäisen tarkkoja pieniä yksityiskohtia hän kertoili. Kampman vaivutti miehen hypnoosiin ja mies kertoi samat asiat myös siinä tilassa.

    Koska kertomus oli tarkistettavissa vanhoista asiakirjoista, luonnollisesti näin tehtiin. Pienintäkään vahvistusta miehen kertomukselle ei löytynyt. Suomessa ei ole koskaan ollut alusrekisterissä laivaa nimeltä Suomen Prinssi. Myöskään Suomessa ei ole elänyt sen nimisiä ihmisiä, kuin mitä hän kertoi muistavansa ja kuka hän kertoi myös itse olleensa. Kuvatunlaista merionnettomuutta ei ollut ikinä tapahtunut. Mitkään yksityiskohdatkaan eivät täsmänneet mihinkään.

    Eräs opiskelijatyttö väitti eläneensä jossain Keski-Euroopassa keskiajalla ja kertoi monenlaisia asioita elämästään ja jopa lauloi jonkun laulunpätkän jollain muinaiskielellä. Koe nauhoitettiin ja laulu annettiin tutkittavaksi asiantuntijoille, jotka totesivat sen todella olevan jotain ihan tiettyä vanhaa, ei enää käytössä olevaa kieltä, en nyt enää muista mistä kielestä oli kyse. Jäljelle jäi arvoitus siitä, miten tyttö osasi sen. Vastaus löytyi sitten, kun juuri tuo hyvin harvinainen laulunpätkä nuotteineen löytyi tytön eräästä oppikirjasta sen kuvasivulla. Tytön oli tarvinnut vain vilkaista sivua, ja koko ritirimpsu painautui hänen aivoihinsa. Näinhän sitä väitetäänkin, että ihmisaivot taltioivat sisäänsä tietokoneen tavoin kaiken mahdollisen ja mahdottoman, mikä ikinä eteemme osuu ja minkä pystymme havaitsemaan, vaikka emme muistakaan niitä emmekä pysty niitä käsittelemään. Hypnoosi oli sitten se tila, missä tuo laulu palautui mieleen.

    Tutkittavia oli paljon muitakin, Kampman kirjoitti pari kirjaakin näistä tutkimuksistaan. Hän ei saanut vahvistusta jälleensyntymiselle, koska ainakaan ne kertomukset, jotka olivat tarkistettavissa aikakirjoista, eivät pitäneet yhtä todellisuuden kanssa. Kampmanin teoria oli sitten ihmisten itselleen luomat sivupersoonat, jotka koostuvat kaikista niistä tuntemuksista ja kokemuksista, joita ihminen on elämänsä aikana koonnut ja kohdannut. Hänen mielestään on siis mahdollista, että ihminen kehittää tällaisia erilaisia persoonia ja menneitä elämiä itselleen ja pystyy jopa ilmeisiin johdonmukaisuuksiin, mutta kaikki on kuitenkin vain mielikuvitusta.

    Ihmeellisin asia tässä siis voisi olla yksinkertaisesti vain ihmisaivot ja niiden merkillinen käyttäytyminen kuin myös aivan käsittämätön kapasiteetti.

    Onko kukaan teistä täällä palstalla esiintyvistä ihmisistä, jotka sanotte muistavanne entisiä elämiänne, pystynyt todistamaan muistamienne asioiden paikkansapitävyyden jotenkin? Eli muistaako kukaan eläneensä vaikkapa 1800-luvulla tai 1900-luvun alussa? Näiltä ajoilta kun on olemassa ihan dokumentoituja faktoja, kirkonkirjoja ja kaikenlaisia rekisterejä ja luetteloita. Olisi hirveän mielenkiintoista, jos todella muistaisi olleensa jonkun tietyn niminen ja asuneensa jollain tietyllä seudulla tiettynä ajankohtana. Sehän olisi jo aivan tarkistettavissa, jos kyse nyt olisi edes Euroopan alueesta, saati sitten Suomesta tai pohjoismaista. Minä ainakin lähtisin tarkistamaan asian, jos minulle tällainen tieto olisi jostain mieleeni ja muistiini suotu. Edellyttäisi tietysti, että se nimi olisi oikeassa muodossa tiedossa ja elämisen ajankohtakin aika tarkalleen.

    Suhtaudun kyllä aika skeptisesti sellaisiin "tietoihin," joissa väitetään eläneensä aikaisemmin esim. Italiassa, koska on aina niin ihaillut Italiaa ja sen kulttuuria ja tykännyt italialaisesta ruuasta jne. Se ei oikein vielä riitä. Jotain muuta sen tueksi tarvittaisiin kuin pelkkä mieltymys johonkin miljööseen tms.

    Entisillä elämillä on toki hirveän helppo selittää suurin piirtein kaikki. Rikollinen luonnekin voidaan selittää entisessä elämässä koetulla kohtalolla, tai eläinrakkaus tai pedofilia. Hyvin käyttökelponen teoria siis, jos sellaista haluaa.

    Tietenkin "kässään" pointin, kun sanot, etten voi väittää, ettei kukaan suomalainen muista olleensa entisessä elämässään eläin. No en todellakaan ole kysynyt jokaiselta suomalaiselta. Ei olisi pitänyt kirjoittaa noin, koska siihen on niin helppo takertua, tietenkin. No sanotaan sitten niin, että en ole koskaan lukenut enkä kuullut suomalaisten jälleensyntymisteorioiden käsitelleen eläimen hahmossa olemista. Sitä tarkoitin, kun kirjoitin, että kukaan suomalainen ei muista..jne. Täällä palstoilla pitäisi aina kirjoittaa kauhean huolellisesti ja sanatarkasti ja välttää kaikki mahdolliset yleistykset ja jopa tavanomaiset sanonnat, koska miltei aina löytyy joku, joka tarttuu ja takertuu käyttämääsi ilmaisuun. Jos joku on kuullut tai lukenut sellaista, että joku ihminen muistaa olleensa ennen eläin, niin olisipa mielenkiintoista kuulla siitä. Ei ole minun eteeni osunut tällaista. Se, että joku vain sanoo ehkä olleensa joskus leijona tai tiikeri, koska tuntee viehtymystä ko. eläimeen tai kokee jotenkin luonteensa sopivan yhteen tällaisen eläimen kanssa, ei vielä riitä, ei minulle. Nämä nykyiset voimaeläinjututkin on jotenkin liian populistisia. Tulee edelleen mieleen ne nyt jo muodista menneet humanoidijutut.

    Olen kokenut elämässäni paljon yliluonnollisia asioita, joille ei yksinkertaisesti ole olemassa selitystä. Voisin sortua siihen, että lähtisin rakentelemaan teorioita ja selityksiä, mutta kun olen näitä ihmisten teorioita lukenut ja kuunnellut, olen tullut siihen tulokseen, että en halua lähteä sille tielle. Valitettavasti olen joutunut toteamaan niissä selityksissä niin paljon sitä ns. astian makua, että haluan tietoisesti välttää tällaisen omalla kohdallani. Tuo em. esimerkkini Italiasta kuuluu juuri tällaiseen sarjaan.

    Näitä asioita on kyllä ihan mielenkiintoista pohdiskella, vaikka ilmiselvää onkin, ettei kukaan ihminen tiedä totuutta. En ole mikään skeptikko, vaan päinvastoin olen taipuvainen uskomaan jälleenryntymisteoriaan. Se tuntuu mielekkäältä. En osaa itsekään eritellä, missä määrin uskomuksessani on toiveajattelua ja missä määrin järkeilyä. Ajatus siitä, että kuolema olisi lopullinen, on pelottava, vaikka toisaalta eihän siinä mitään pelättävää ole, siinäkään.
     
  21. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    29 002
    Saadut tykkäykset:
    1 916

    No miksi sitten kirjoitit? Mikset kirjoittanut niinkuin tarkoitit? :D On vissi ero sillä kun sanoo että "kukaan ei ole.." kuin sillä että "en ole lukenut..." Ja taas, jos et ole lukenut/kuullut niin ei tarkoita, että semmosta ei oisi voinut tapahtua. Siis jonkun kokemana.

    Takertuu. Ja aiemmin käytit jotain sanaa josta myös tuli mieleen että koit vastaukseni jotenkin ärsyttävänä ja negatiivisena ja ei-haluttuna. Halusin vain kommentoida sanomisiisi ja ihan asiallisena pidin kommenttejani. Sorry jos ne ei olleet mielestäsi asiallisia, ei ollut tarkoitus vittuilla.


    No ei riitä mullekkaa, mutta toin sen esille kun sinä sanoit että et ole kuullu, minä taas olen.

    Ja en minä voi väittää että jälleensyntymää varmasti on, koska en tiedä sitä. Pidän sitä mahdollisena.
     
  22. hajatuksia Vierailija


    Jep.Tai ehkä me olemme yhteydessä koko ihmiskuntaan jonkun universaalin alitajunnan kautta. sama juttu kuin unien kanssa, symboliikka on samankaltainen kulttuurista riippumatta. Ehkä sivupersoonatkin ovat loppupeleissä jotain mikä on tullut edellisten sukupolvien kokemuksista. Tai jos onkinkin tosiaan joku isompi tietoisuus johon kaikki on yhteydessä. Lapsethan hölöttävät näistä edellisistä elämistä, no sitähän ei tiedä mikä on mielikuvitusta, koska alle 6-vuotiaana lapset imevät tietoa ympäristöstään kuin imuri, ja kuulevat ja omaksuvat asioita vaikka eivät sitä tietoisesti tekisikään. Mietin vain olisiko lasten edellisten elämien kokemukset sittenkin vain ympäristön muistikentistä imettyä tietoa, joka toimisi vähän samaan tapaan kuin lp-levyt.
     
  23. Mikä Vierailija

    Itse olen ikivanha sielu, joka ei ole koskaan kuollut. Ei minulla ole entistä elämää, vaan vain elämä.

    Maapallo on niin matala planeetta, että täällä on kronologinen aikakäsitys, kun todellisuudessa kaikki aika on tässä ja nyt.
     
  24. Hermine Vierailija

    Kenenkään kommentit täällä ei ole minulle ärsyttäviä eivätkä ei-haluttuja. En vain oikein tajua miksi puutut tällaiseen.

    Rautalangasta vääntely ei ole kovin mieleistä, mutta kun nyt kerran et mitenkään tunnu ymmärtävän, miksi kirjoitin käyttämällä sellaista sanontaa kuin "kukaan ei ole koskaan..." niin mietipä omia puheitasi tai muitten ihmisten puheita. Oletko aivan tasan varma, ettet ole koskaan sanonut jostain asiasta, vaikkapa tyyliin "Miksei kukaan ole keksinyt, että..." tai "Kukaan ei tykkää tollasesta" jne.?

    Siihenkin voisi siis joku neropatti (mielestään) alkaa hokea, että " hei, et ole kysynyt kaikilta maailman ihmisiltä!"

    Kyse on siis vain ihmisten yleisesti käyttämistä ilmaisutavoista.

    Olisi kiva keskustella näistä asioista ihan normaalisti. Tuo sivupersoona-juttu jäi minua aikanaan mietityttämään kovasti. Nimimerkki "hajatuksia" kirjoitti samoista asioista, mitä olen itsekin tuumaillut. Myös edellisen kirjoittajan jutussa on tietty juju. Kun otetaan mukaan avaruustiede ja aikakäsitys, ollaan jo melkoisissa sfääreissä.
     
  25. Stella B Kulkija Uusi jäsen

    liittynyt:
    17.01.2011
    Viestejä:
    17
    Saadut tykkäykset:
    0
    Oikeastaan kiteytit aika täydellisesti tässä juuri sen miten itsekin koen sisimmässäni asian. On vain Elämä. Henki. Joka kulkee aikojen ja näiden maailman elämien halki. Siksi ne muistikuvat kulkevat mukana, jos kulkevat ja parhaiten kulkevat ne jollain lailla säväyttäneet, kuten nyt tässä vallitsevassakin elämässä. Jokainen muistaa esim lapsuudestaan parhaiten ne hetket, jotka ovat silloin jollain tavalla poikenneet normaalista.

    En itsekään usko kovin helposti noihin "olen aina pitänyt Italiasta"- tyyppisiin entiset elämät-tarinoihin. Sen sijaan kun olemme tuntemattomassa suurkaupungissa ensimmäistä kertaa ja yhtäkkiä ystävä alkaa johdattaa minua ensin ratikalla, sitten pitkin katua lähes juosten vanhaan taloon ja kertoo matkalla haltioituneena, kuin olisi pitkän ajan jälkeen tullut kotikadulleen taas, että täällä on minun kotini, täällä minä asuin, tuolla talojen takana on se puisto ja puiston takana lampi, jossa sellainen patsas ja nyt siinä asunnossa asuvat ne puolalaiset... ja näin todella on. Silloin alan jo uskoa, että hän on elänyt täällä ennenkin. Tämä vain pienenä yksittäisenä esimerkkinä.

    En jaksa oikeastaan enää alkaa pähkäilemään tätä liiemmin. Sitä on joutunut aivan tarpeeksi tekemään vuosien varrella. Joku uskoo, joku ei. Itse koen, että se ei ole asia, joka pitäisi jollekin jollain tavalla "todistaa". Jos joku tosiaan haluaa uskoa, että ihminen on vain kertakäyttökapine, sattuma tässä piskuisessa universumin kolkassa, niin hän voi minun puolestani uskoa niin. Ei hänenkään tarvitse sitä minulle alkaa todistamaan, vaikka itse asiassa sen todistaminen aukottomasti olisi aivan yhtä vaikea juttu.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti