Epärealistinen tasokuvittelu=pettymyyyyyys!

Olen kirjoittanut aiemminkin aloituksen tasoajattelusta. En jaksa kaivaa sitä esiin, joten kirjoitan ajatuksiani uudelleen.

Jos haluat vakiintua ja sitoutua, etsi oman tasoisesi kumppani. Ja sitä ennen kävele peilin eteen nähdäksesi, mikä sinun tasosi on. Peilin ulottuvuuksia on useita, huomioi tämä. Jos haluat vauvan, tee samoin. Ja, jos sittenkään ei onnistu, kerro minulle, katsotaan yhdessä tasosi. Minä vannon ja vakuutan, että löydät oman tasoisesi kumppanin, joka haluaa elää kanssasi jakaen samat arvot ja unelmat.

Älä yritä olla tasokkaampi kuin olet. Se ei johda kuin pettymyksiin.

 

Olen kirjoittanut aiemminkin aloituksen tasoajattelusta. En jaksa kaivaa sitä esiin, joten kirjoitan ajatuksiani uudelleen.

Jos haluat vakiintua ja sitoutua, etsi oman tasoisesi kumppani. Ja sitä ennen kävele peilin eteen nähdäksesi, mikä sinun tasosi on. Peilin ulottuvuuksia on useita, huomioi tämä. Jos haluat vauvan, tee samoin. Ja, jos sittenkään ei onnistu, kerro minulle, katsotaan yhdessä tasosi. Minä vannon ja vakuutan, että löydät oman tasoisesi kumppanin, joka haluaa elää kanssasi jakaen samat arvot ja unelmat.

Älä yritä olla tasokkaampi kuin olet. Se ei johda kuin pettymyksiin.

Harvoin olen kanssasi noin samaa mieltä. Minä kun olen aina valittajille todennut, että jokainen saa niin hyvän puolison kun omat rahkeet riittävät tai sitten pysyy sinkkuna.

 

Harvoin olen kanssasi noin samaa mieltä. Minä kun olen aina valittajille todennut, että jokainen saa niin hyvän puolison kun omat rahkeet riittävät tai sitten pysyy sinkkuna.

Täytyy tällä kertaa olla samaa mieltä sekä wiltsun että inhorealistin kanssa.

 

>>Ja, jos sittenkään ei onnistu, kerro minulle, katsotaan yhdessä tasosi. <<


Moi,
Katsoisitko kanssani minkätasoinen kumppani minun pitäisi hakea! Ennen haikailin vain noita mallipoikia, mutta nyt olen keskittynyt muihin miehiin. Silti en saa suhdetta toimimaan. Käyn treffeillä mutten usein kiinnostu, se jokin puuttuu yrityksistä huolimatta. Sitten kun kiinnostun niin on aina tullut jokin muu este, eli hän ei tunne tarpeeksi minua kohtaan. Taistelenko edelleen väärässä ryhmässä? Voitko sä oikeasti jeesata?

 

ja mitenkähän wiltsu kuvailee puolisonsa tasoa? Otaksun, että tasokas. Laita kuukeliin hakusanaksi narsismi.

 

Onpa vaikea paikka se "tason" määrittely. Yksiselitteistä mittaria ei varmasti löydy ja meistä jokainen on osiensa summa.
Liian usein ja liian paljon mittariin vaikuttaa muiden näkemys, näin on ainakin nuoremmalla väellä. Ei uskalleta seukata esim. lihavan, puhevikaisen tms. kanssa vaikka kaikki osaset loksahtaisivat kohdalleen muuten. Ja jos sinulla on tällainen händicäppi, saat tyytyä johonkin juoppoon, luuseriin tms, jos kumppanin haluat, koska kukaan muu ei sinua huoli. Vaikka järjessäsi ei olisi mitään vikaa.

Koko taso-ajattelu on aika julmaa ja kyseenalaista. Ei riitä, että ihmisiä lokeroidaan ja pisteytetään rodun, uskonnon yms. mukaan, vielä on näitä alalajejakin.

 

Tavallaan ymmärrän pointin, eli jos itse ei ole maailman terävin tai hehkein tai sosiaalisin tms, ei kannata kiinnostua vain niistä täydellisistä särmikkäistä ihmisistä, sillä he kyllä saavat yhtä hyvännäköistä, fiksua ja yhtä särmikästä seuraa muualta. Toisaalta olen myös samaa mieltä siitä että liikaa tuota ei kannata tuijottaa. Kunhan tiedostaa sen, ettei aina haikaile vain täydellisten , tosi hyvännäköisten tai charmanttien ihmisten perään, vaan on valmis hyväksymään vähintään yhtä paljon virheitä toisessa kuin itsessään, niin asian pitäisi olla OK. Se ei ain aole helppoa, sillä ihminenhan kiinnostuu kenestä kiinnostuu, vaikka yrittäisikin ajatella että esim ulkonäöllä ei ole MITÄÄN väliä. Ja jos ei löydä helposti kumppania, niin aika vaikea on ajatella että okei, minun pitää siis kääntyä vastamielisten ja ongelmallisten ihmisten puoleen, koska muille en kelpaa... Kinkkinen juttu.

 

Näin iäkkäämpänä leidinä on jo nähnyt pariskuntaa jos toistakin ja aina tuo taso ei ole selkeästi nähtävillä. Olen tavannut useitakin, itseni mielestä lähes kympin miehiä, joiden puolisona on kuitenkin tavallista tavallisin tai jopa hiukka bimbolta vaikuttava nainen. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että nämä miehet tarvitsevat ns. alempitasoisen naisen, joka pönkittää heidän egoaan aina vaan uusiin suorituksiin ja pitävät heidät pois pyykki-siivous yms. rumbasta ja antavat keskittyä uraansa.

 

Totta *Siri*, toisaalta itse olen ihan fiksu koulutettu ja kivannäköinen nainen (vaikka Wiltsu varmaan sanoisi etten ole, katso peiliin!), ja minua harmittaa tuo että pitäisi olla jonkun vastaavanlaisen miehen pyykinpesijänä En myöskään kiinnostu luusereista joilla ei ole omia ajatuksia ja tavoitteita. Tuossa välissä ei ole juuri mitään markkinoilla...:/

 

Olen kirjoittanut aiemminkin aloituksen tasoajattelusta. En jaksa kaivaa sitä esiin, joten kirjoitan ajatuksiani uudelleen.

Jos haluat vakiintua ja sitoutua, etsi oman tasoisesi kumppani. Ja sitä ennen kävele peilin eteen nähdäksesi, mikä sinun tasosi on. Peilin ulottuvuuksia on useita, huomioi tämä. Jos haluat vauvan, tee samoin. Ja, jos sittenkään ei onnistu, kerro minulle, katsotaan yhdessä tasosi. Minä vannon ja vakuutan, että löydät oman tasoisesi kumppanin, joka haluaa elää kanssasi jakaen samat arvot ja unelmat.

Älä yritä olla tasokkaampi kuin olet. Se ei johda kuin pettymyksiin.

"Katsotaan yhdessä tasosi"
Heh, heh ja vielä kerran heh.

 

"Ja jos ei löydä helposti kumppania, niin aika vaikea on ajatella että okei, minun pitää siis kääntyä vastamielisten ja ongelmallisten ihmisten puoleen, koska muille en kelpaa... Kinkkinen juttu."

Käsittääkseni Wiltsu on nyt aviossa opettajan kanssa. Olen aina ollut opekammoinen.
En ole koskaan voinut kuvitella seurustelevani open lapsen kanssa. Syyt kammoon ovat syvällä.

Onneksi ei ole haku päällä. Muuten olisin valintakriteerien kanssa täysin hukassa.
Ja Wiltsun mielipiteisiin en perustaisi valintojani. Jos hän on usein vaihtanut miestä, niin kyllä
omissa valinnoissakin voi olla vielä tarkastelun tarvetta.

 

Onpa vaikea paikka se "tason" määrittely. Yksiselitteistä mittaria ei varmasti löydy ja meistä jokainen on osiensa summa.
Liian usein ja liian paljon mittariin vaikuttaa muiden näkemys, näin on ainakin nuoremmalla väellä. Ei uskalleta seukata esim. lihavan, puhevikaisen tms. kanssa vaikka kaikki osaset loksahtaisivat kohdalleen muuten. Ja jos sinulla on tällainen händicäppi, saat tyytyä johonkin juoppoon, luuseriin tms, jos kumppanin haluat, koska kukaan muu ei sinua huoli. Vaikka järjessäsi ei olisi mitään vikaa.

Koko taso-ajattelu on aika julmaa ja kyseenalaista. Ei riitä, että ihmisiä lokeroidaan ja pisteytetään rodun, uskonnon yms. mukaan, vielä on näitä alalajejakin.

Ainut taso, jolla on merkitystä parinvalinassa, on tunne-elämän kypsyyden taso ja se ei peilissä näy. Valitsemme kaikki kumppanin, joka on kanssamme samalla tasolla.

 

Ainut taso, jolla on merkitystä parinvalinassa, on tunne-elämän kypsyyden taso ja se ei peilissä näy. Valitsemme kaikki kumppanin, joka on kanssamme samalla tasolla.

Näin on. Tunne-elämältään aikuiselle ei ulkonäöllä ole mitään väliä.

 

Nepä vasta tasokkaita onkin, joiden ei tarvitse elleissä tasoaan mainostaa!

 

Näin on. Tunne-elämältään aikuiselle ei ulkonäöllä ole mitään väliä.

Loistavaa nähdä etteivät kaikki ole niin kyynisiä ja sitä mieltä että jos on sinkku niin on jokin pahasti pielessä ja pitäisi väkisin alkaa kiinnostua paljon vähemmän kiinnostavista ihmisistä. Koska miten se on mahdollista...? Yleinen mielipide Elleissä tuntuu olevan että jos sinkku ei kiinnostu jokaisesta vastaantulevasta, niin on ongelma, pitää tehdä muutos ja mennä yhteen jokun ihan erilaisen kanssa vaikkei natsaa. Tottakai moni sinkku tuskailee, että vaadinko liikaa? Mutta missä kulkee raja, jokaisestahan ei vain voi kiinnostua. ärsyttää koko homma.

 

Minuakin ihmetytti tuo peiliin katsominen. Eiköhän sitä nyt aika lailla muitakin ominaisuuksia ole ihan roppakaupalla joiden pitää natsata

Lisäksi ihmiset arvottavat itseään eri tavalla riippuen itsetunnosta. Tunsin kerran todella komean miehen, kaikki naiset ihmetteli miten se on yksin. Oli vieläpä oikein mukava tapaus. Kyse oli vain siitä, että kyseinen herra oli huonoitsetuntoinen, eikä siis kokenut itseään hyvännäköisenä, ei uskaltanut lähestyä naisia jne. Yksinhän se sitten oli, monta vuotta tuona aikana kun hänet tunsin. Ei kiinnostunut naisetkaan tarpeeksi vaikka komeana pitivät, kun se itsetunto puuttui. Ja jos mies olisi jollekin naiselle uskaltautunut puhumaan, olisi hän varmasti valinnut ulkonäöllisesti itsensä alapuolella olevan naisen, koska ei varmasti olisi uskaltanut suunnata jonkun kaunottaren juttusille. Ja ihan hyvä pari olisi voinut tulla komeasta miehestä ja vähemmän kauniista naisesta. Mitä nyt ulkopuoliset olisivat taas miettineet että miten noin komea mies on noin vaatimattoman naisen kanssa yhdessä...

Itsekään en osaa arvioida ulkonäköäni kunnolla. Nuorempana pidin itseäni rumana, parikymppisenä jopa kauniina. Sieltä peilista kun voi eri iässä katsoa eri ihminen. Nuorena sitä kiinnittää huomiota vaikkapa valtaviin dumbokorviin ja niiden perusteella on ruma, vanhempana voi huomata että omaa kauniit silmät ja sitten onkin kaunis. Ja sitten on muilta tulevat kommentit. Teini-iässä joku voi haukkua rumaksi ja sitten sitä on ruma vuosikausia (vaikkei oikeasti olisikaan), toisaalta joskus saatu kehu voi saada jonkun jopa kuvittelemaan liikaa itsestään. Tunnen itse yhden naisen joka luulee olevansa kaikkien miesten unelmanainen. Jostain hän on sen keksinyt, vaikkei ole kaunis, ei luonteeltaan eikä ulkonäöltään. Sinkkukin on, eli ehkä hänen pitäisi laskea tasoaan ;D

 

Minuakin ihmetytti tuo peiliin katsominen. Eiköhän sitä nyt aika lailla muitakin ominaisuuksia ole ihan roppakaupalla joiden pitää natsata

Lisäksi ihmiset arvottavat itseään eri tavalla riippuen itsetunnosta. Tunsin kerran todella komean miehen, kaikki naiset ihmetteli miten se on yksin. Oli vieläpä oikein mukava tapaus. Kyse oli vain siitä, että kyseinen herra oli huonoitsetuntoinen, eikä siis kokenut itseään hyvännäköisenä, ei uskaltanut lähestyä naisia jne. Yksinhän se sitten oli, monta vuotta tuona aikana kun hänet tunsin. Ei kiinnostunut naisetkaan tarpeeksi vaikka komeana pitivät, kun se itsetunto puuttui. Ja jos mies olisi jollekin naiselle uskaltautunut puhumaan, olisi hän varmasti valinnut ulkonäöllisesti itsensä alapuolella olevan naisen, koska ei varmasti olisi uskaltanut suunnata jonkun kaunottaren juttusille. Ja ihan hyvä pari olisi voinut tulla komeasta miehestä ja vähemmän kauniista naisesta. Mitä nyt ulkopuoliset olisivat taas miettineet että miten noin komea mies on noin vaatimattoman naisen kanssa yhdessä...

Itsekään en osaa arvioida ulkonäköäni kunnolla. Nuorempana pidin itseäni rumana, parikymppisenä jopa kauniina. Sieltä peilista kun voi eri iässä katsoa eri ihminen. Nuorena sitä kiinnittää huomiota vaikkapa valtaviin dumbokorviin ja niiden perusteella on ruma, vanhempana voi huomata että omaa kauniit silmät ja sitten onkin kaunis. Ja sitten on muilta tulevat kommentit. Teini-iässä joku voi haukkua rumaksi ja sitten sitä on ruma vuosikausia (vaikkei oikeasti olisikaan), toisaalta joskus saatu kehu voi saada jonkun jopa kuvittelemaan liikaa itsestään. Tunnen itse yhden naisen joka luulee olevansa kaikkien miesten unelmanainen. Jostain hän on sen keksinyt, vaikkei ole kaunis, ei luonteeltaan eikä ulkonäöltään. Sinkkukin on, eli ehkä hänen pitäisi laskea tasoaan ;D

"Peilin ulottuvuuksia on useita, huomioi tämä." Aloittaja tarkoittaa muutakin kuin "tukka hyvin kaikki hyvin". Asioita voidaa katsella x- ja y-akselilla mutta kun siihen lisätään vielä kolmiuloiteisuus ja z-akseli niin silloin puhutaan tasoista. Eli ei riitä se et mä oon tosi nätti ja mun kroppa on ihan jees. Myös ne muut tasot varsinkin siellä korvien välissä on varsin merkityksellisiä.

 

"Peilin ulottuvuuksia on useita, huomioi tämä." Aloittaja tarkoittaa muutakin kuin "tukka hyvin kaikki hyvin". Asioita voidaa katsella x- ja y-akselilla mutta kun siihen lisätään vielä kolmiuloiteisuus ja z-akseli niin silloin puhutaan tasoista. Eli ei riitä se et mä oon tosi nätti ja mun kroppa on ihan jees. Myös ne muut tasot varsinkin siellä korvien välissä on varsin merkityksellisiä.

On tämä julmaa. Nyt jokainen voi ajatella omalle kohdalleen, että joutuiko puoliso kovinkin paljon laskemaan tasoa, että minut hyväksyi. Onpas pinnallinen keskustelu, vaikka kuinka muuta väitettäisiin. Tulee mieleen koiranäyttelyt.

 

Kovasti te nyt jumituitte peiliin. Kaikki yhdessä ja yksi monessa.

Keksisikö joku sanan, joka kuvaisi peiliä tässä yhteydessä paremmin? Oletteko koskaan kuulleet esimerkiksi sanontaa "sielun peili"? Näkyykö sieltä ulkonäkö?

Entäs sitten se puoli asiasta, että, jos näet peilin takana vain ulkonäkösi ja sen mukanaan tuoman kauneuden tai rumuuden, onko jokin peilissä mahdollisesti vikana? Vai sinussa? Oletko pinnallinen, kun et kykene näkemään peilistä muuta kuin kurvikkaan vartalosi kauneuden?

 

Keksisikö joku sanan, joka kuvaisi peiliä tässä yhteydessä paremmin?

Kuvastin.

 

Jos hän on usein vaihtanut miestä, niin kyllä
omissa valinnoissakin voi olla vielä tarkastelun tarvetta.

En vastaa nyt sinulle henkilökohtaisesti, sillä, kuten tiedät, ajattelumaailmamme eivät kohtaa alkuunkaan. Enkä halua alkaa kinastelemaan kanssasi mistään.

Mutta logiikkaa perään. Jos kerran olen usein vaihtanut miestä, miksi viimeisin valintani olisi edelleenkin tasoni vastainen? Olen vaihtanut miestä, koska olen kuvitellut olevani tasokkaampi kuin oikeasti olenkaan; olen siis kuvitellut saavani vielä hiukan paremman miehen ja saanut sen, mutta joutunut kärsimään sydänsuruja ja luopumaan. Olen myös vaihtanut miestä, koska olen kuvitellut olevani huonompi kuin oikeasti olenkaan; olen siis saanut tasoani alhaisemman miehen ja joutunut toteamaan, että tämä on heivattava.

Siksi juuri kirjoitan - tällä kokemuksella - että kannattaa ottaa se peili esiin; tarkkailla itseään joka puolelta realistisesti ja lähteä sitten katselemaan, jospa löytyisi oman tason mukainen ihminen. Kaikki realiteetit huomioiden.

Ei riitä, että on kaunis. Ei sillä saa komeaa ja älykästä kumppania. Ei riitä, että on älykäs. Ei sillä saa älykästä ja komeaa kumppania. Jos on tyhmä ja ruma, niillä saa tyhmän ja ruman. Ja niin eespäin...........

 

Noin ylipäätään: puolisoa ei välttämäti kannata "etsiä". Etsimällä ottaa kuitenkin jonkun joka täyttää ne tarpeet mihin puolisoa haluaa. Kun ei etsi voi kohdata ihmisen, joka on jotain muuta. Jotkut kutsuu niitä "se oikea" nimellä, toiset "elämänsä rakkaus", "sielunveli" jne.

Toisille riittää kun on "joku kenen kanssa jakaa arjen, hoitaa lapsen, tai että kahden tuloilla saa paremman asunnon ja elintason", jne. Se on ok niin kauan kun kumpikin puolisoista on samaa maata.

Kukaan ulkopuolinen ei voi tulla sanomaan mikä on kenellekin oikea tapa pariutua ja mikä väärä. Tai olla pariutumatta. Se on itsensä jumalan asemaan asettamista.

 

Noin ylipäätään: puolisoa ei välttämäti kannata "etsiä". Etsimällä ottaa kuitenkin jonkun joka täyttää ne tarpeet mihin puolisoa haluaa. Kun ei etsi voi kohdata ihmisen, joka on jotain muuta. Jotkut kutsuu niitä "se oikea" nimellä, toiset "elämänsä rakkaus", "sielunveli" jne.

Toisille riittää kun on "joku kenen kanssa jakaa arjen, hoitaa lapsen, tai että kahden tuloilla saa paremman asunnon ja elintason", jne. Se on ok niin kauan kun kumpikin puolisoista on samaa maata.

Kukaan ulkopuolinen ei voi tulla sanomaan mikä on kenellekin oikea tapa pariutua ja mikä väärä. Tai olla pariutumatta. Se on itsensä jumalan asemaan asettamista.

Etsimään en ole kannustanut.

Loput jutustelustasi onkin sitä peiliin katsomisen mahdollista tulosta..

 

Yleisöosasto kirjoitus löytyy ku googlaa nimelläs.

 

En vastaa nyt sinulle henkilökohtaisesti, sillä, kuten tiedät, ajattelumaailmamme eivät kohtaa alkuunkaan. Enkä halua alkaa kinastelemaan kanssasi mistään.

Mutta logiikkaa perään. Jos kerran olen usein vaihtanut miestä, miksi viimeisin valintani olisi edelleenkin tasoni vastainen? Olen vaihtanut miestä, koska olen kuvitellut olevani tasokkaampi kuin oikeasti olenkaan; olen siis kuvitellut saavani vielä hiukan paremman miehen ja saanut sen, mutta joutunut kärsimään sydänsuruja ja luopumaan. Olen myös vaihtanut miestä, koska olen kuvitellut olevani huonompi kuin oikeasti olenkaan; olen siis saanut tasoani alhaisemman miehen ja joutunut toteamaan, että tämä on heivattava.

Siksi juuri kirjoitan - tällä kokemuksella - että kannattaa ottaa se peili esiin; tarkkailla itseään joka puolelta realistisesti ja lähteä sitten katselemaan, jospa löytyisi oman tason mukainen ihminen. Kaikki realiteetit huomioiden.

Ei riitä, että on kaunis. Ei sillä saa komeaa ja älykästä kumppania. Ei riitä, että on älykäs. Ei sillä saa älykästä ja komeaa kumppania. Jos on tyhmä ja ruma, niillä saa tyhmän ja ruman. Ja niin eespäin...........

Kirjoitas nyt sitten mitä tasoon kuuluu. Jos luonne mielestäsi näkyy peilikuvassa, niin kerros miten.

Millainen on mielestäsi hyvä nainen/ mies kumppaniksi?

Millainen on ruma ihminen tai tyhmä? Tai kaunis/ komea ja älykäs?