vierailija67
Elikkä olen 27 vuotias ja miesystäväni 28 vuotias, miehellä on vakiduuni, jonka on juuri saanut ja itse olen työtön, mutta töitä olen etsimässä koko ajan, minulla on ollut vauvakuume nyt noin 7vuotta!! Ja rupean olemaan todella epätoivoinen tämän haaveen kanssa ja elämäniloni hupenee vuosi vuodelta tämän toteutumattoman haaveen vuoksi. Edellinen suhteeni kesti 4v ja suurin syy eroon oli, koska minä halusin vauvan ja mies ei.
Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet yhdessä nyt 3vuotta, seurustelun alussa puhuin heti suuni puhtaaksi ja kerroin, että haluan lapsia ja haluan niitä reilusti alle 30v, mies oli yhtä mieltä ja sanoi, että hänellekkin maksimiraja on 3v. Alussa mies sanoi, että ei ole väliä ollaanko naimisissa, että kihlat riittää, mutta ajan kuluessa hänen ajatuksensa muuttui ja haluaakin olla naimisissa ennen kuin lapsia tehdään, olimme sopineet, että tänä kesänä menemme naimisiin ja puolen vuoden päästä siitä lapsia.
Nyt mies on muuttanut mielensä ja sanoi, että haluaa matkustella, eikä ole tarpeeksi tyytyväinen tähän tilanteeseen vaan haluaa säästää ja haluaa olla varma, että lapsilla on kaikki tarvittava ja haluaa paremman asunnon, eikä ole varma minusta vaan pelkää, että jötän miehen kun lapsi syntyy!!????? yms yms. joten lapsia hankitaan 2-4v päästä!?
Mutta kun meillä oli suunnitelmia, mies olisi voinut nämä asiat toteuttaa jo tässä 3 vuoden aikana ja mitä tulee minun työttömyyteen, olen aika varmoilla, että saan työpaikan lähiaikoina + yritys alkaisi vasta vuoden päästä ja töitähän voisi myös raskausaikana tehdä, enkä ole mitenkään helpostivsikiävää tyyppiä, joten raskautumiseen todennäköisesti menisi myös enemmän kuin se yksi kerta, eikä pieni vauva tarvitse isoa tilaa, joten minusta tämä asunto käy raskauden+ ihan pienen vauvan kanssa, isommassa asunnossahan olisi isommat kulut.
Totta on, ettei meillä ole säästöjä, mutta jos hän näin asian halusi, miksei tehnyt sen eteen mitään.
Olen todella pettynyt ja surullinen, koska edellinen suhteeni oli todella rankka ja myös hän lupaili ummet ja lammet ja kerta toisensa jälkeen hän särki sydämeni. Nyt nykyinen mies tekee samaa ja nyt hän on epävarma minusta!
Miehellä siis on edellisestä avioliitosta lapsi ja tämä nainen on nyt päättänyt, että haluaakin yksinhuoltajuuden ja miehellä on huoltajuuskiista meneillään, ymmärrän, että tämä on hänelle rankkaa, mutta onko se minun vikani? Onko minua oikeus rangaista exänsä tekemisistä, pitääkö minun nyt odotella, että koska se mies olisi varma minusta?
En tiedä mitä teen, en haluaisi erota, mutta en todellakaan haluaisi enää siirtää haavettani taas pidemmälle, entä jos minulle käykin sama kuin edellisessä suhteessa, että mies vain lupailee ja tuhlaan aikaani. Onko muita samassa tilanteessa ja mitä minun pitäisi tehdä?? Olen koittanut puhua, mutta se johtaa vaan itkuun ja riitaan.
Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet yhdessä nyt 3vuotta, seurustelun alussa puhuin heti suuni puhtaaksi ja kerroin, että haluan lapsia ja haluan niitä reilusti alle 30v, mies oli yhtä mieltä ja sanoi, että hänellekkin maksimiraja on 3v. Alussa mies sanoi, että ei ole väliä ollaanko naimisissa, että kihlat riittää, mutta ajan kuluessa hänen ajatuksensa muuttui ja haluaakin olla naimisissa ennen kuin lapsia tehdään, olimme sopineet, että tänä kesänä menemme naimisiin ja puolen vuoden päästä siitä lapsia.
Nyt mies on muuttanut mielensä ja sanoi, että haluaa matkustella, eikä ole tarpeeksi tyytyväinen tähän tilanteeseen vaan haluaa säästää ja haluaa olla varma, että lapsilla on kaikki tarvittava ja haluaa paremman asunnon, eikä ole varma minusta vaan pelkää, että jötän miehen kun lapsi syntyy!!????? yms yms. joten lapsia hankitaan 2-4v päästä!?
Mutta kun meillä oli suunnitelmia, mies olisi voinut nämä asiat toteuttaa jo tässä 3 vuoden aikana ja mitä tulee minun työttömyyteen, olen aika varmoilla, että saan työpaikan lähiaikoina + yritys alkaisi vasta vuoden päästä ja töitähän voisi myös raskausaikana tehdä, enkä ole mitenkään helpostivsikiävää tyyppiä, joten raskautumiseen todennäköisesti menisi myös enemmän kuin se yksi kerta, eikä pieni vauva tarvitse isoa tilaa, joten minusta tämä asunto käy raskauden+ ihan pienen vauvan kanssa, isommassa asunnossahan olisi isommat kulut.
Totta on, ettei meillä ole säästöjä, mutta jos hän näin asian halusi, miksei tehnyt sen eteen mitään.
Olen todella pettynyt ja surullinen, koska edellinen suhteeni oli todella rankka ja myös hän lupaili ummet ja lammet ja kerta toisensa jälkeen hän särki sydämeni. Nyt nykyinen mies tekee samaa ja nyt hän on epävarma minusta!
Miehellä siis on edellisestä avioliitosta lapsi ja tämä nainen on nyt päättänyt, että haluaakin yksinhuoltajuuden ja miehellä on huoltajuuskiista meneillään, ymmärrän, että tämä on hänelle rankkaa, mutta onko se minun vikani? Onko minua oikeus rangaista exänsä tekemisistä, pitääkö minun nyt odotella, että koska se mies olisi varma minusta?
En tiedä mitä teen, en haluaisi erota, mutta en todellakaan haluaisi enää siirtää haavettani taas pidemmälle, entä jos minulle käykin sama kuin edellisessä suhteessa, että mies vain lupailee ja tuhlaan aikaani. Onko muita samassa tilanteessa ja mitä minun pitäisi tehdä?? Olen koittanut puhua, mutta se johtaa vaan itkuun ja riitaan.