Hae Anna.fi-sivustolta

Epävakaa persoonallisuus

Viestiketju osiossa 'Ihminen hädässä' , käynnistäjänä Neitopeikko, 07.06.2008.

  1. Oiskohan kaikilla kivempaa, jos saataisiin tähän maahan ihmisille perusturva ja toimeentulo kuntoon ? Sanon tämän nyt ihan nätisti, toivoen, että kesäinen mieli tulee kaikille. Olisi rennompaa ja mukavempaa kaikilla.
     
  2. Unstable Vierailija

    Onneksi löysin tämän keskustelun. Lukiessani kirjoituksianne en voinut kuin ajatella, että niin moni lause olisi voinut olla omasta näppiksestäni lähtöisin. Mulla todettiin epävakaa persoonallisuus noin puolitoista vuotta sitten.

    Aluksi olin järkyttynyt, sillä en osannut odottaa moista, mutta nyt asiaa ajateltuani ja sairauteen perehdyttyäni olen huomannut, että valitettavasti olen juuri sellainen kuin epävakaata sairastava yleensä on: saan hallitsemattomia raivokohtauksia (huudan mitä sattuu, tavarat lentävät ja hajoavat), mielialani heittelevät häiritsevän nopeasti, en kykene hallitsemaan tunnereaktioitani ja se usein laukaiseekin kilarin. Lisäksi olen impulsiivinen ja itsetuhoinen. Olen viillellyt ja ottanut lukuisia lääkeyliannostuksia, en itsemurhamielessä, vaan päästäkseni hetkeksi pois pahasta olostani. Myös alkoholinkäyttöni on ollut ajoittain ongelmallista ja etenkin humalapäissäni käyttäydyn usein impulsiivisesti ja itsetuhoisesti.

    Ikää mulla on 25 vuotta ja tahtoisin pystyä käyttäytymään kuin aikuinen. Nämä jatkuvat mielialanvaihtelut sekä raivokohtaukset ja niiden jälkeinen häpeä uuvuttavat minut. Saatan suuttuessani sanoa ihan hirveitä asioita. Voi tätä tuuliviirin elämää kun koskaan ei tiedä mistä päin tuulee. Sairastan lisäksi masennusta ja kärsin voimakkaasta ahdistuksesta sekä paniikkioireista. Myös syömishäiriöt (anoreksia sekä bulimia ovat tulleet tutuiksi), joten ongelmavyyhti on suuri.

    Tsemppiä kaikille epävakaan kanssa kamppaileville.
     
  3. lillie. Vierailija

    Terve.
    Kirjoittamasi olisi hyvinkin voinut olla omaa tuotosta. Minullakin jonkinlaista syömishäiriötä ajoittain (varsinkin, jos lasku päällä). Minulla ei varsinaista persoonallisuushäiriödiagnoosia vielä ole, koska olen ilmeisesti liian nuori sellaista saamaan, mutta jo ensimmäisen psykiatrikertani jälkeen lääkäri totesi epävakautta selvästi olevan ilmassa.
    Tälläkin hetkellä tilillä enää 10snt rahaa, kun päässä napsahti ja tyhjensin tilini yhden n. 90€ maksavan mekon takia. Hieman kyllä kaduttaa, vaikka mekko onkin ihan kiva.
    (asun yksin ja raha olisi kyllä ollut tarpeen)

    Joo, ja mulla on kans joku yleistyny ahdistuneisuushäiriö, johon sain lääkityksen vähän aikaa sitten :)

    Onko kenelläkään muulla suuria ongelmia päätöksenteon kanssa? Minulle se on aivan ylivoimaista. Sain melkeinpä ahdistuskohtauksen yrittäessäni päättää, mitä laitan päälle koulukuvaukseen (eihän siinä vaatteet juuri edes näy). Soitin äidilleni ja hän joutui päättämään asian puolestani, mutta kun hän ei niitä vaatteita nähnyt, minun oli vaikea luottaa siihenkään päätökseen..
     
  4. Neitopeikko Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    05.05.2007
    Viestejä:
    3 167
    Saadut tykkäykset:
    4
    Kyllähän joskus menee hermot, kun miettii mitä laittaa päällensä vaikkapa työhaastatteluun..
    Joskus taas ihmetyttää miten jokin kadonnut esine voi aiheuttaa lähes katasrofin.
    Ja kyllä! Nuo syömishäiriöt ja heräteostokset ovat hyvin tuttuja..
     
  5. Opheliac_ Vierailija

    Täällä yks epävakaa. Ikää melkeen 21 vuotta. Siinä vähän joulukuun alkua tietää olevani epävakaa. Kauan kaikelle etsittiinkin vastausta, ja viimein sain tietää nimen tälle sisimmässä raivoavalle demonilleni.

    Epävakaus mun elämässäni.. Tunteet ailahtelee laidasta laitaan mutta jokaista päivää sävyttää tyhjyyden tunne, joka on kuin pohjaton kaivo, tai kuin tunneli joka ei pääty koskaan. Masennuksesta vihaan ja muihin tunnemyrkyihin heilahdan äkkiä eikä se tosiaan koskaan tartte paljoakaan. Helposti lentää tavarat ympäriinsä, luuria korvaan, suutun äkkiä ja lepyn huonosti. Saan usein kuulla kuinka suhtaudun riitoihin kuin kakara vaikka olen jo aikuinen. Olen ujo ja minulla on paljon ennakkoluuloja kaikkia uusia ihmisiä kohtaan, enkä osaa luottaa keneenkään, mutta silti olen seurustelukumppaniini ripustautunut kiinni kuin takiainen, ja vaikka teen hänen elämästään helvettiä sairaudellani, en halua päästää irti koska pelkään yksinjäämistä.
    Ystävyyssuhteeni ovat kuin kahdesta päästä palava dynamiittipötkö, eli tuomittu räjähtämään käsille. Ne eivät koskaan kestä sillä onnistun riitaantumaan aina jonkun kanssa. Joskus taas en vain jaksa nähdä ketään koska en osaa elää hetkessä, hukkaan päivät ja totaalisesti unohdan että piti nähdä joku, haluan olla yksin, saan kohtauksen ennen tapaamista tai sitten saatan masentua yllättäen ja lähtö onkin ylivoimaista. Rahaa tuhlaan, viinaa menee, nappeja ja seksiä on pakko saada aina kun haluan, tai ihailua ainakin - ja tottakai minä haluan ihailua osakseni, mutta joskus sitten taas en halua katseita keneltäkään. Olen törkeän mustasukkainen, ja en luota ystäviini, perheeseeni ja kumppaniini, koska oletan kaikkien aina hylkäävän minut jossain vaiheessa kuitenkin, ja haluan koko ajan todistella lähimmäsilleni, että olen mitä vaan he haluavat. Alistuvainen. Välillä liian kiltti.
    Kaipaan koko ajan menneeseen ja dysforia värittää elämää mustalla värikynällään. Lääkkeistä olen jo luopunut, ne yleensä vaan pahentavat asioita. Joko olen vielä raivokkaampi tai sitten täysin lamaantunut. Psyk.ter. käyn aina kun aikaa löytyy, ja nyt kun ne lakkauttivat "kakkosen" , olen alkanut luopua toivosta, että mikään auttaisi tähän. Koulukiusaamista on taustalla täälläkin, ja ujoutta, lapsena saatuja raivareita ja muuta mukavaa..

    Halusin vaan tätä jakaa vähän ulospäinkin.
     
  6. Opheliac_ Vierailija

    Minulle itselleni päätöksen tekeminen on turhauttavan vaikeaa- jopa leipähyllyllä kaupassa vierähtää kaksikymmentä minuuttia kun mietin mitä leipää otan! ja yleensä päädyn ostamaan kaikkea turhaa ja rahaa palaa, no, liikaa.. syömisongelmat ovat tuttuja myös liittyen epävakauteen, ja ennen tätä oli diagnoosina jotain ahdistuneisuushäiriöön viittaavaa.. itsetuhoisuus, tuttua sekin, lähinnä itsensä hakkaamisen muodossa, teininä tuli viilleltyä vähän, mutta tää hakkaaminen on enemmän mun juttu. Ja tottakai, ah.. mikropsykoosit. Paikasta ja ajasta toiseen, jopa 7 vuotta taaksepäin, kymmenen minuutin sisällä.
    Lapsuudessa mulle ei vaan ollut sijaa eikä paikkaa missään, eikä ole edelleenkään. En kelpaa hulluuden vuoksi ystäväksi, en melkein kumppaniksi tai tyttäreksi. Äidillä on ollut rankkaa kuulla kun kännissä soittelen miten aion viiltää ranteet auki tai kuinka olen syönyt lääkkeitä. Jos ei omia niin toisten sitten. Seuraavana päivänä soitan äidille ja kysyn mitä kaikkea sanoin, ja voi sitä häpeää joka seuraa kun kuulee edellisen illan tarinoistaan..! Isältä on tullut ruinattua rahaa silloin kun on itse tullut tuhlattua niitä baariin, mässyihin tai heräteostoksiin.. mihin tahansa turhaan, pitipä kerran isukin laittaa tililleni 100 euroa että pystyin elämään jotenkin, kun rahat oli menneet yhdessä hujauksessa.
    Häpeän tätä sairautta välillä niin paljon että siksi tulee itkettyä usein.
     
  7. Opheliac_ Vierailija

    Minulle itselleni päätöksen tekeminen on turhauttavan vaikeaa- jopa leipähyllyllä kaupassa vierähtää kaksikymmentä minuuttia kun mietin mitä leipää otan! ja yleensä päädyn ostamaan kaikkea turhaa ja rahaa palaa, no, liikaa.. syömisongelmat ovat tuttuja myös liittyen epävakauteen, ja ennen tätä oli diagnoosina jotain ahdistuneisuushäiriöön viittaavaa.. itsetuhoisuus, tuttua sekin, lähinnä itsensä hakkaamisen muodossa, teininä tuli viilleltyä vähän, mutta tää hakkaaminen on enemmän mun juttu. Ja tottakai, ah.. mikropsykoosit. Paikasta ja ajasta toiseen, jopa 7 vuotta taaksepäin, kymmenen minuutin sisällä.
    Lapsuudessa mulle ei vaan ollut sijaa eikä paikkaa missään, eikä ole edelleenkään. En kelpaa hulluuden vuoksi ystäväksi, en melkein kumppaniksi tai tyttäreksi. Äidillä on ollut rankkaa kuulla kun kännissä soittelen miten aion viiltää ranteet auki tai kuinka olen syönyt lääkkeitä. Jos ei omia niin toisten sitten. Seuraavana päivänä soitan äidille ja kysyn mitä kaikkea sanoin, ja voi sitä häpeää joka seuraa kun kuulee edellisen illan tarinoistaan..! Isältä on tullut ruinattua rahaa silloin kun on itse tullut tuhlattua niitä baariin, mässyihin tai heräteostoksiin.. mihin tahansa turhaan, pitipä kerran isukin laittaa tililleni 100 euroa että pystyin elämään jotenkin, kun rahat oli menneet yhdessä hujauksessa.
    Häpeän tätä sairautta välillä niin paljon että siksi tulee itkettyä usein.
     
  8. Neitopeikko Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    05.05.2007
    Viestejä:
    3 167
    Saadut tykkäykset:
    4
    Taisi olla hyvä, että aloitin tämän ketjun..Huomaan, että on muitakin kohtalotovereita.
    Itselläkin on rahat lopussa ja laskuja pystyssä. Rahaa on kuitenkin muka heräteostoksiin..
    Työharjoittelu alkaa maanantaina. Oikeastaan ahdistaa sinne meno. Aion kuitenkin mennä, sillä en jaksa joka päivä olla vain kotona! Mielummin käyn töissä.
    Vai se päiväsairaala 2 siis lopetettiin. Tosi paska juttu!
     
  9. Opheliac_ Vierailija

    En ole ihan varma, lopetettiinko..
    Itse kans oon töissä, mutta nykyään ahdistaa olla siellä, koko ajan tulee uusia ihmisiä, jokka vie "mun työt" . Ja se lisää sitä tarpeettomuuden tunnetta, huonommuuden tunnetta kun saan vaan helppoja hommia ja sitä vääristävää minäkuvaa, kokee itsensä mitäänosaamattomaksi joka on vaan muiden tiellä. Koko ajan mielessä käy että jos lopettaisi tän työn, ei olisi enää vastuuta siitäkään. Mutta en mä kyllä kans jaksa olla kotona.. Inhottaa tää kokoaikainen mielialanvaihtelu, eilen taas saatiin oikea mestaruusnäyte siitäki asiasta, kun raivosin koko päivän kaikille ja kaikelle. Vedin sitte liikaa kolmiolääkkeitä, ja nyt päätä särkee.. kun ei vaan osaa reagoida oikein.
     
  10. Opheliac_ Vierailija

    Laskuista puheenollen - tänään tuli 60 euron lasku postiluukusta, maksupäivää ei voi siirtää, eräpäivä tällä viikolla. Kiva. Eikä rahaa maksaa sitä laskua. Siitä tuli kammottava ahdistus päälle, tekisi mieli jättää maksamatta, mutta sitten rakas tuttu ulosottomies lähettäisi mulle lappuja.
    Helvetti että vihaan raha-asioita ja niiden hoitamista!!
     
  11. Opheliac_ Vierailija

    Laskuista puheenollen - tänään tuli 60 euron lasku postiluukusta, maksupäivää ei voi siirtää, eräpäivä tällä viikolla. Kiva. Eikä rahaa maksaa sitä laskua. Siitä tuli kammottava ahdistus päälle, tekisi mieli jättää maksamatta, mutta sitten rakas tuttu ulosottomies lähettäisi mulle lappuja.
    Helvetti että vihaan raha-asioita ja niiden hoitamista!!
     
  12. Opheliac_ Vierailija

    Laskuista puheenollen - tänään tuli 60 euron lasku postiluukusta, maksupäivää ei voi siirtää, eräpäivä tällä viikolla. Kiva. Eikä rahaa maksaa sitä laskua. Siitä tuli kammottava ahdistus päälle, tekisi mieli jättää maksamatta, mutta sitten rakas tuttu ulosottomies lähettäisi mulle lappuja.
    Helvetti että vihaan raha-asioita ja niiden hoitamista!!
     
  13. Neitopeikko Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    05.05.2007
    Viestejä:
    3 167
    Saadut tykkäykset:
    4
    Kyllä tuo päiväsairaala näyttää olevan vielä (toistaiseksi) toiminnassa. Googletin. Olisi ihan kiva tietää, olenko vielä jonossa..
     
  14. MLT Vierailija

    miulla todettiin epävakaa persoonallisuus tuossa 5 vuotta sitten. Sen lisäksi miulle puhkes vaikea masennus 2 vuotta sitten. En tiedä kuinka nää vuodet on oikeea kulkenu ja miten olen pystynyt pitämään työpaikkani vaikka olen ollut pitkillä sairaslomilla vuosittain. Laskuja tulee ovista ja ikkunoista. Tekis mieli työntää pää pensaaseen ja kääntää selkänsä koko maailmalle. Viiltely on tullut näiden vuosien aikana hyväksi ystäväksi lähes, koska sen avulla voin hallita pahaa oloa. Olen eristäytynyt kovasti kotiin ja neljän seinän sisälle, josta nyt on pakko ollut tulla takaisin työ elämään. Ei tunnu oikein hyvältä vaan laskuja on sellanen pino jotta pitää yrittää. Kuinka helppoa on tehdä ostoksia eikä ole ns. huolta huomisesta. Todellisuus pääsee silti sisälle tuonne kodin turvapaikkaan, vaikka ei haluaisikaan. Se lipsahtaa sisälle kaiken mukavan postin mukana ja tuo mustat pilvet tullessaan jo ennestään harmaalle taivaalle. Missä on se hyvä päivä? Sellaiselle olis nyt tarve...
     
  15. ... Vierailija

    http://www.tampere.fi/tampereinfo/tiedotus/tiedotteet/2009/5k1Lwd1rQ.html
     
  16. Neitopeikko Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    05.05.2007
    Viestejä:
    3 167
    Saadut tykkäykset:
    4
    ^Vielä jos pääsisin tuonne. Jonot ovat pitkät. :/
     
  17. lillie. Vierailija

    Sama olo täällä!
    ja se 20min leipähyllyllä, turhan tuttua sekin.
    Luulin, etteivät tuollaiset liity epävakauteen, mutta näköjään nekin ovat osa tätä. Sitten mulla on sellainen hirvittävä alemmuuskompleksi koko ajan: tuntuu, etten riitä, olen aina kaikkia hirvittävästi huonompi ja se häiritsee aivan koko ajan. Rakkaan harrastuksenikin aioin jo lopettaa sen takia, että koen, etten ole tarpeeksi hyvä ja paljon huonompi kuin koko muu ryhmä (päärooli näytelmässä). Ja lukiokin meinasi jäädä kesken alemmuudentunteen vuoksi.
    Mitä tehdä sille? :(
     
  18. Neitopeikko Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    05.05.2007
    Viestejä:
    3 167
    Saadut tykkäykset:
    4
    ^Älä nyt ihmeessä lopeta näyttelemistä! Päärooli näytelmässä vaikutttaa kiintoisalta. Luovat harrastukset ovat parasta, aina vaan ei tosin motivaatio meinaa riittää, se on kyllä totta..Itse opiskelen työväenopistossa lehtiavustajan kurssilla. Toivoisin saavani joskus alalta töitä. Olen huomannut, ettei normaali opiskelu oikein sovi minulle. On jäänyt noita kouluja kesken. :(
    Alemmuustunteelle ei vain saa antaa valtaa. Tosin helpommin sanottu kuin tehty. Ainakin omalta kohdalta..
     
  19. lillie. Vierailija

    Oikeessa oot. ja en mä vois lopettaa, se on antanu mulle liian paljon. Pelastanu mun elämän oikeestaan :D
    Hei millasta työtä lehtiavustajat oikeen tekee? :D
     
  20. Neitopeikko Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    05.05.2007
    Viestejä:
    3 167
    Saadut tykkäykset:
    4
    ^Lehtiavustaja kirjoittaa juttuja lehtiin. Ei ole kuitenkaan mikään toimittaja. Haluaisin opiskella aihetta lisää. Kaipa jossain kansanopistossa on lehtiavustajan linja.Ei vain ole oikein varaa opiskella kansanopistossa. Onneksi Oriveden etäopistossa on ainakin lehtiavustajan kurssi.
    Lukiota en siis ole käynyt..
     
  21. lillie. Vierailija

    Oon nyt vetäny 2 yliannostusta viikon sisään.. pitäiskö mennä jonnekin hoitoon vähäksi aikaa? ;(
     
  22. Neitopeikko Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    05.05.2007
    Viestejä:
    3 167
    Saadut tykkäykset:
    4
    Valitettavasti nykyisin hoitoon tunnu pääsevänsä juuri mitenkään. Voit yrittää saada lähetteen omalääkäriltä psykiatriseen hoitoon, mutta varaudu todennäköisesti jonot on pitkät ja mielenterveyspuolella on säästöjä.
    Luulisi kyllä, että pääsisit hoitoon tuossa tilanteessa. Yritä saada se lähete.
     
  23. Neitopeikko Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    05.05.2007
    Viestejä:
    3 167
    Saadut tykkäykset:
    4
    Tosin olen väärä ihminen neuvomaan. Olen niin vittuuntunut! Tuntuu, että tässä maassa ei välitetä lainkaan mielenterveydenhoidosta. Kaikki vaan kadulle!
     
  24. Epävakaan omainen Vierailija

    Oon näitä mielenkiinnolla lueskellut ja tutulta kuulostaa. Itselläni on kumppani jolla kyseinen personallisuushäiriö ja yhteiselämä ei meinaa välillä sujua millään. Tuntuu et sama se mitä teen,kaikki on väärin. Koskaan ei tiedä milloin ja mistä hän saa raivarit. Mihinkään ei voi luottaa,ikinä ei tiedä mitä seuraava päivä tuo. Suunnitelmia on turha tehdä koska pieleen menevät kuitenkin. Alkoholin käyttö on jatkuvaa koska häntä masentaa ja vituttaa. On hirveän mustasukkainen,ei luota kehenkään ja epäilee jatkuvasti et petän tai haluan pettää. Vaikka kuinka päättäisin et ens kerralla suhtaudun hänen käytökseensä aikuismaisella tavalla,en siinä onnistu vaan alan itsekin huutamaan ja laukomaan törkeyksiä takaisin ja sen jälkeen hän muistaa vain sen mitä minä sanoin eikä hänen sanomisista saa edes puhua. Nyt on sit itsellänikin diagnosoitu vakava masennus kaiken tän hullunmyllyn keskellä enkä tiedä mitä tekisin. En halua missään nimessä häntä jättää vaan saada elämämme kuntoon mut kaikki keinot kokeiltu ja olen neuvoton. On kiristetty,uhkailtu,oltu superkiltti,ymmärtäväinen ja autettu mut hän vaan jatkaa entiseen malliin. Hyviä neuvoja kaipaisin.
     
  25. Neitopeikko Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    05.05.2007
    Viestejä:
    3 167
    Saadut tykkäykset:
    4
    Alkoholi ja muut päihteet lisäävät epävakaista käytöstä. Tiedän kokemuksesta.
    Kerta olet itse vakavasti masentunut, tarvitsette molemmat terapiaa. Oletko ottanut yhteyttä paikkakuntasi mielenterveystoimistoon tai kysynyt sinne lähetettä omalääkäriltä?
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti