Epäkelvot isovanhemmat

[Röllimamma]

Onko muilla vastaavia kokemuksia välinpitämättömistä isovanhemmista? Isovanhemmat ovat huonoissa väleissä omien lapsiensa kanssa ja kostavat sen sitten lapsenlapsilleen? Lakkasin tanssimasta oman äitini pillin mukaan muutamia vuosia sitten ja katkaisin välini häneen. Lasten hoidosta oli suurimmat erimielisyydet, kun hän sairaassa mielessään keksi, että lasten isä kohtelee poikaamme väärin. Poikaa ei siis ruumiilisesti eikä henkisesti kuritettu, mutta asettiin rajat, kun oli riehuminen kuumillaan. Riehuminen johtui täysin mummon aiheuttamasta sokerihumalasta, kun en kehdannut kieltää mummolta tolkuttoman makean syöttämisen pojalle.
Äitini ja hänen miehensä kostavat nyt sitten lapsenlapsille meidän huonot välimme. Esimerkiksi :Olimme viikonloppuna sukulaistytön rippijuhlissa, niin äitini ei edes tervehtinyt lapsenlapsiaan. Korttia ei tule syntymäpäivinä ja mummo ei soita lapsille. Olen yrittänyt lapset kerran kesässä viedä viikoksi isovanhemmille, mutta nyt poika 10v. ei enää halunnut mennä. Mikä neuvoksi? Soitanko äidilleni ja sanon suorat sanat, kuinka idioottina heitä pidän vai otanko aikaa ja annan asian olla? Suututtaa niin saamaristi lasten takia, itse olen vuosin alistuksesta vapauduttuani enemmän kuin helpottunut.

 

[Ohis]

Siis sä olet katkaissut välit äitiisi ja silti odotat, että äitisi on ihana mummu lapsillesi? Sä oot ihan pimee...

 

[vieras]

Isovanhemmat on periaatteessa ihana asia lapsille.

Sitten voidaan asettaa kyseenalaiseksi onko edes lapsille hyvä olla ihmisten seurassa jotka tahtovat vahvasti alistaa toisen omaan tahtoonsa.

Jos haluat asian pois sydämeltäsi niin ota kerran se puhelin kouraan ja kerro ihan asiallisesti, mutta tiukasti: nyt haluan että kerrankin kuuntelet minua ja näkökantaani.

Sitten aloitat tarinan, mutta älä sorru haukkumiseen vaan käytä asiallista kieltä.

Toki, vaikeneminen on helpompaa, joten senkin tien voit valita

 

[vieras]

Meillä toisenlaisia ongelmia isovanhempien kanssa, ollaan vähenetty yhteydenpitoa kun asiallinen keskustelu ongelmista ei ole auttanut.
Teidän tilanteessa mietisin vakavasti onko lapsille hyväksi olla edes sitä viikkoa vuodessa siellä isovanhemmilla, varsinkin jos eivät juhlissa edes tervehdi lapsia. Kuullostaa aika lapsellisilta nuo isovanhemmat.

Jos haluat jotenkin ylläpitää lasten ja isovanhempien suheita niin olisiko pari päivää kesässä (onko pitkä välimatka, onnistuisiko siis päiväseltään käynti) siellä mummolassa sopiva määrä?
Ja ehtona tuolle että isovanhemmat ei enää koskaan kosta teidän erimielisyyksiä lapsille, edes siellä sukujuhlissa tms.

 

[Liptoni]

Lopussa sanot, että olet vapautunut alistuksesta.. Miksi alistat lapsesi?

 

[Röllimamma]

Kiitos palautteesta. Näin on hyvä peilata omia ajatuksia ja kuulla muiden kokemuksia. Ehkä vielä kerran soitan ja yritän puhua äitini kanssa siitä mistä hän itse jää vaille ja minun lapseni jäävät vaille. Viimeksi kun heitä lähestyin ja kutsuin heidät pojan syntymäpäiville, he ensin lupasivat tulla, sain tuntia ennen juhlia puhelun ukilta, ettei mummo haluakaan tulla. Olin sitten päättänyt, etten enää edes viitsi kutsua heitä. Lapset eivät enää heitä kaipaa, mutta itselläni olen sellainen ristiriitainen olo, että lapsille pitäisi pystyä tarjoamaan myös isovanhemmat. Äitini kanssa välini ovat viilentyneet vuosien saatossa ja olen hänelle myös kertonut, ettemme ole koskaan itse asiassa olleet läheisiä. Asuin lapsuuteni osittain omassa mummolassani rakastavassa ilmapiirissä, josta sitten siirryin äidille, kun hänelle sattui asia sopimaan elämäntilanteeseensa. Äitini on riidoissa suurinman osaa sukunsa kanssa ja ystäviensä sekä työkavereidensa kanssa, joten vaikka vikaa on minussa, niin ihan helpon ihmisen kanssa, en ole tekemisissä.