S
sartsina
Vieras
olen 28-vuotias ja lapseton. asun tällä hetkellä yksin. haluaisin parisuhteen ja lapsia, mutta huonolta näyttää tilanteeni.
juuri päättyi lyhyt seurustelusuhde. mies halusi vain pitää hauskaa. minä taas pidin hänestä oikeasti. mutta tämän suhteen päättyminen oli varmaan vain hyvä asia koska miehellä ollut pahoja ongelmia mielenterveyden kanssa. ei ole nyt mitään ongelmia mutta aina siinä on pelko että ongelmat palaa.
edellinen mies taas oli alkoholisti. jaksoin sitä touhua katsoa pari vuotta mutta sitten lopetin suhteen. toinen ei halunnut tehdä mitään juomisen suhteen joten parempi erota.
tätä ennen oli myös tuon ensimmäisenä mainitun suhteen tapainen. eli mies piti vain hauskaa ja minä jouduin pettymään kun kyse olikin vain siitä.
eräs suhde kesti neljä vuotta mutta se kuihtui kasaan. asuimme yhdessä mutta katsoimme parhaaksi erota kun pidimme toisiamme lähinnä kavereina.
olenko jotenkin epäkelpo? miksi minä olen tosissani ollut noissa parissa suhteessa ja mies onkin vain pitänyt hauskaa? jäänkö lapsettomaksi vanhaksi piiaksi?
en jaksaisi enää pettyä.
juuri päättyi lyhyt seurustelusuhde. mies halusi vain pitää hauskaa. minä taas pidin hänestä oikeasti. mutta tämän suhteen päättyminen oli varmaan vain hyvä asia koska miehellä ollut pahoja ongelmia mielenterveyden kanssa. ei ole nyt mitään ongelmia mutta aina siinä on pelko että ongelmat palaa.
edellinen mies taas oli alkoholisti. jaksoin sitä touhua katsoa pari vuotta mutta sitten lopetin suhteen. toinen ei halunnut tehdä mitään juomisen suhteen joten parempi erota.
tätä ennen oli myös tuon ensimmäisenä mainitun suhteen tapainen. eli mies piti vain hauskaa ja minä jouduin pettymään kun kyse olikin vain siitä.
eräs suhde kesti neljä vuotta mutta se kuihtui kasaan. asuimme yhdessä mutta katsoimme parhaaksi erota kun pidimme toisiamme lähinnä kavereina.
olenko jotenkin epäkelpo? miksi minä olen tosissani ollut noissa parissa suhteessa ja mies onkin vain pitänyt hauskaa? jäänkö lapsettomaksi vanhaksi piiaksi?
en jaksaisi enää pettyä.