Epäonnistunut unikoulu ja väsynyt äiti

[vierailija]

Nyt alkaa keinot olla vähissä, joten apua ja vinkkejä kaivataan!

9,5kk tyttö on melkoinen tissitakiainen, ainakin öisin. Noin kk sitten pidimme tytölle lempeän unikoulun/tassuttelun joka lähti käyntiin paremmin kuin odotin ja alkutilanteessa tyttö alkoi nopeasti nukkumaan 20-04/05 välin putkeen. Tätä edelsi siis heräily 40min-1,5h välein ja aloin olla aivan loppu. Eräästä juhlatilaisuudesta johtuen tytön päivärytmi sekottui yksittäisenä iltana noin 1,5 viikkoa unikoulun aloituksen jälkeen ja samaan aikaan alkoivat kai myös hampaat (ehkä myös eroahdistus?) vaivata - tuloksena se, että tyttö heräilee jälleen huutamaan (ja ilman tissiä se on täyttä huutoa) kello 23/00 ja noin kello 4.00. Ilman tissiä kiukkuaa sängyssä tai sylissä tunteja, tissille rauhoittuu ja nukahtaa lopulta, joten väsyneenä luovutin ja palasin yöimetyksiin muutaman kerran yössä. Tänä yönä ensimmäinen herätys oli noin 23 ja sen jälkeen tyttö on herännyt tunnin välein. Oma jaksaminen alkaa olla hiljalleen lopussa ja olo on neuvoton.

Erityisesti tilanne stressaa minua siksi, että minun pitäisi palata töihin muutaman kuukauden päästä ja toivon, että siinä vaiheessa saisin nukkua öitä edes kohtuullisesti. Mies on vuorotöissä, joten säännöllistä apua en häneltä yöheräilyissä saa. Joten mikä avuksi? Unikoulun uusiminen? Tissittelyn vaihtaminen vesipulloon? Tuttia tyttö jo syö, mutta yökiukussa tästä kieltäytyy. Huudatusunikouluun en itse suostu, joten nimenomaan lempeitä keinoja kaivataan.

 

[vierailija]

jos voit, lykkää töihin paluuta. lapset valvottaa, eipitäisi olla uutinen kenellekkään. ei se lapsi ala nukkua paremmin kun töihin menet ja vaikka kuinka koulutat, unikoulu tehoaa lähinnä isompiinlapsiin jotkajoymmärtää jotenkin yön ja päivän eron. (anteeksi välilyönnin toimimattomuus) t. sairaalan lastenosaston hoitaja

 

[vierailija]

Minä tein radikaalin unikoulun, toiseen,huoneeseen nukkumaan kun vauva heräsi (9kk) ja korvatulpat. Kolmantena yönä nukkui läpi yön, 4. yönä jutteli kun heräsi ja nukahti ilman itku ja. Nyt on levännyt olo

 

[vierailija]

Tietysti vauva nyt huutaa kun oppi että huutamalla sen tissin saa. Lopeta vaan uudestaan se yöimetys mutta huomaa että tällä kertaa se vaatii enempi sitkeyttä kyllä. Unikouluhan näytti toimineen hyvin joten uusi vaan se. Vettä voit hyvin antaa yöllä jos vauva huolii.

 

[vierailija]

jos voit, lykkää töihin paluuta. lapset valvottaa, eipitäisi olla uutinen kenellekkään. ei se lapsi ala nukkua paremmin kun töihin menet ja vaikka kuinka koulutat, unikoulu tehoaa lähinnä isompiinlapsiin jotkajoymmärtää jotenkin yön ja päivän eron. (anteeksi välilyönnin toimimattomuus) t. sairaalan lastenosaston hoitaja

Varsinainen hoitaja. 9kk tajuaa yö ja päivärytmin. Ei tartte 5 vuotias olla jolle puhua....

Ap kuinka rytmitetty teidän päivät on? Meillä koko päivän rytmissä pysyminen auttoi uniin, eli säännölliset ruokailut, päikyt jne. Molemmat lapset oli herkkiä nukkujia ja kuopuksella avuksi oli myös omaan huoneeseen siirto (meidän makkarin vieressä). Kun oli itse "virittynyt" niin heräsin joka rasahdukseen -> lapsikin heräsi ja aloitti konsertin. Omassa huoneessa ei sitten herännytkään mun liikumisiin ja homma muuttui..m

 

[viisikymppinen isoäiti]

Se tissi pois, sitä ei anneta vaikka kuinka raivoaa. Siihen menee muutama yö.

 

[0roosa0]

Vesipullo ois kai hyvä kun on kuumia öitä. Jano tulee. Paitsi tietty jos on ilmastointi talossa.

 

[vierailija]

Yhdeksänkuinen ei vielä osaa hallita mitään kehonsa toimintoja. Ei pidättää virtsaa tai säännöstellä ulostamista, ei ennakoida nälkäänsä tai väsymystään. Hän häthätää tajuaa, että on kokonainen ihminen, ja alkaa pikkuhiljaa ymmärtää olevansa muista erillinen. Siis pikkuhiljaa.
Mutta silti hänen pitäisi osata säännöstellä uni-valverytmiään toisen ihmisen määrittelemään rytmiin. Vaikka ei osaa kelloa, ei tiedä onko kello nyt neljä jolloin vielä nukutaan, vai viisi jolloin voi alkaa jo nousta ylös. Kipeänäkin ja ahdistuneena ja nälkäisenä pitäisi vaan kiltisti nukahtaa. Ensin tietenkin pitää lukea äitinsä ajatukset, että mitä kello on ja kuinka virkeä äiti on ja mitä muuta tehdä kuten kunnon lapset.

Kysykää keneltä tahansa huonosti nukkuvalta aikuiselta, että pystyisivätkö he tähän herätessään keskellä yötä. Eivät pysty. Mutta meidän kulttuuri olettaa vauvan pystyvän.
Jotkut ovat syntymästä asti huonoja nukkujia. Heihin eivät unikoulut tehoa. Unikoulu tehoaa vain hyviin nukkujiin, joiden unirytmi on jotenkin häiriintynyt, ei niihin jotka eivät lopun elämänsä aikana tule nukahtamaan helposti ja nukkumaan rauhallisesti koko yötä.

Joten relaa ap. Sua väsyttää, se on normaalia, yhdeksänkuinen on helposti ahdistuva ja tarvitseva, ja sekin on normaalia. Vanhemmuus väsyttää, se on rankkaa työtä. Aika auttaa. Lapsesta ei ehkä koskaan tule sillä lailla helppoa ja vaivatonta mitä aikuiset toivovat, hän on silti hyvä lapsi.

 

[vierailija]

8 jatkaa, että ihmisen luontainen unirytmi ei ole nukkua syvää unta klo 23-7. Ihmisen luontainen unirytmi, siis ennen sähkövalon ja tehdastyön tuloa, oli mennä aikaisin nukkumaan, valvoa aamuyöstä pari tuntia, nukkua pieni pätkä ja ottaa iltapäivällä päikkärit yhden ja neljän välillä. Tämä on, kappas vaan, hyvin monen lapsen ja vanhuksen luontainen unirytmi, joka koetaan ongelmalliseksi, koska laitosolosuhteissa kaikki on laskettu niin, että porukan pitää olla taju kankaalla tiettynä kellonaikana että hoitajat jaksaa heitä hoitaa. Ja tätä laitosrytmiä moni vanhemipikin alitajuisesti pitää niin normaalina, että siitä poikkeaminen koetaan epänormaaliksi. Ja siksi vanhukset tainnutetaan opamoxilla sängynpohjalle ja lapsille pidetään unikoulua. Ja työikäiset ahdistuvat valtavasti herätessää joka yö kello kolme, vaikka kyse ei ole ongelmasta. Ongelma on siinä, että näitä päivän kahta muuta unipätkää, aamu-unta ja iltapäiväunta ei voi nukkua, jolloin päivän unimäärä jää liian vähäiseksi. On valtavasti ihmisiä, joiden paras uni on aamulla klo 6-9, ja kymmenien vuosienkaan aamuvuoroon nouseminen ei muuta sitä, että juuri tuo uni olisi kaikkein virkistävintä.

Kyse on siis vain siitä, että miten löytää kompromissi yhteiskunnan ja ihmisen yksilöllisen ja luontaisen unirytmin välillä. Siinä ei ole kyse onnistumisesta tai epäonnistumisesta, koska teollistunut yhteiskunta on niin nuori, etteivät ihmisen aivot ole vielä mitenkään voineet sopeutua sen rakentamaan epäluonnolliseen rytmiin.

 

[vierailija]

8 jatkaa, että ihmisen luontainen unirytmi ei ole nukkua syvää unta klo 23-7. Ihmisen luontainen unirytmi, siis ennen sähkövalon ja tehdastyön tuloa, oli mennä aikaisin nukkumaan, valvoa aamuyöstä pari tuntia, nukkua pieni pätkä ja ottaa iltapäivällä päikkärit yhden ja neljän välillä. Tämä on, kappas vaan, hyvin monen lapsen ja vanhuksen luontainen unirytmi, joka koetaan ongelmalliseksi, koska laitosolosuhteissa kaikki on laskettu niin, että porukan pitää olla taju kankaalla tiettynä kellonaikana että hoitajat jaksaa heitä hoitaa. Ja tätä laitosrytmiä moni vanhemipikin alitajuisesti pitää niin normaalina, että siitä poikkeaminen koetaan epänormaaliksi. Ja siksi vanhukset tainnutetaan opamoxilla sängynpohjalle ja lapsille pidetään unikoulua. Ja työikäiset ahdistuvat valtavasti herätessää joka yö kello kolme, vaikka kyse ei ole ongelmasta. Ongelma on siinä, että näitä päivän kahta muuta unipätkää, aamu-unta ja iltapäiväunta ei voi nukkua, jolloin päivän unimäärä jää liian vähäiseksi. On valtavasti ihmisiä, joiden paras uni on aamulla klo 6-9, ja kymmenien vuosienkaan aamuvuoroon nouseminen ei muuta sitä, että juuri tuo uni olisi kaikkein virkistävintä.

Kyse on siis vain siitä, että miten löytää kompromissi yhteiskunnan ja ihmisen yksilöllisen ja luontaisen unirytmin välillä. Siinä ei ole kyse onnistumisesta tai epäonnistumisesta, koska teollistunut yhteiskunta on niin nuori, etteivät ihmisen aivot ole vielä mitenkään voineet sopeutua sen rakentamaan epäluonnolliseen rytmiin.

Höpö höpö höpö. Pienikin lapsi oppii nopeasti säännöllisen päivärytmin, kun sitä vain noudatetaan. Lapselle rutiinit tuovat turvaa ja myöhemminkin yhteiskunnassa pärjääminen on helpompaa kun toimii samaan aikaan kuin muutkin.
AP:lle rohkeasti vain se tissi pois öisin. Näin kesäaikaan se kuitenkin onnistuu siinä mielessä helpommin, että syksyllä alkavat taas flunssat jne. joiden aikana yöimettämisen lopetus on aina vain vaikeampaa.

 

[imettäjämamma]

Samaa mieltä tuon kanssa, joka käski toistaa unikoulun. Se toimi kerran, niin toimii uudestaan.

I feel you! Meillä oli esikoisen kanssa samanlaista. Otatte sellaisen pätkän, jossa miehellä on 2-3 vapaapäivää ja aloitatte unikoulun silloin. Mies hoitaa ekat yöt ja sinä nukut toisessa huoneessa. Kun mies palaa töihin sinä jatkat unikoulua. Tällä kertaa pidätte saavutetusta kiinni kynsin ja hampain.

Meillä muuten esikoinen sai aamulla aina klo 6 tissiä unikoulun, sitten sorruin antamaan klo 5.50 ja seuraavana aamuna 5.40 ja sitten menikin jo ihan ranttaliksi. Lapsi kokeili aina vain aikaisemmin saako tissiä. Oli pakko vain pitää tiukka linja kunnes saimme aamutissittelyn siirrettyä aamupalan jälkeen. Lapselle tuo aamutissi oli tärkein.

Sitten mietit uudestaan sitä töihin menoa. Onko tilanne sellainen, että todella jaksat? Lapsi tulee silloin tällöin kokeilemaan tissille pääsyä niin kauan kuin ylipäänsä imetät. Ainakin jos on tissiin tarrautuvaa sorttia.

 

[vierailija]

Höpö höpö höpö. Pienikin lapsi oppii nopeasti säännöllisen päivärytmin, kun sitä vain noudatetaan. Lapselle rutiinit tuovat turvaa ja myöhemminkin yhteiskunnassa pärjääminen on helpompaa kun toimii samaan aikaan kuin muutkin.
AP:lle rohkeasti vain se tissi pois öisin. Näin kesäaikaan se kuitenkin onnistuu siinä mielessä helpommin, että syksyllä alkavat taas flunssat jne. joiden aikana yöimettämisen lopetus on aina vain vaikeampaa.

Juuri näin. Vauvaa ei todellakaan tarvitse pakottaa nukkumaan kun päivän rytmitys on toistuva ja sama.

Toki moni vanhempi ei tahdo rajoittaa menemisiään vauvan vuoksi ja siksi jauhetaan tätä liiba-laabaa että lapsi nukkuu kun nukkuu. Tottakai jos vauvan elämää ei ole rauhoitettu niin ei unelle rytmiä ole.

Totta on herkemmän unen vaiheet ym. Mutta kyllä lapsen hyvinvoinnin kannalta vanhemmakin on saatava levätä. Sen sijaan että joku helpon lapsen vanhempi lässyttää että "ei sitä kauaa kestä".