Epätoivo. :( Miten vahvistan lasteni sisarussuhdetta?

[vierailija]

Osaako joku auttaa. Tiedän, että sisarukset tappelevat ja se on normaalia, mutta ongelma ei ole siinä vaan se, että pikkusisko on kuin ilmaa isoveljelleen. Tyttö 3v ja poika 8v. Tiedän että ikäero on iso, mutta en silti ymmärrä voiko se todella tehdä lasten välit sellaisiksi kuin heillä on. Isoveli ohittaa siskonsa jotenkin täysin. He eivät ikinä leiki tai touhua yhdessä..ei meidän 8 v kyllä leiki kovin muutenkaan. Sydäntäni riipii kun pikkusisko yrittää ja yrittää ja hänelle ei isoveli edes vastaa!!!! Ja jos vastaa, on kaikki puhe tikkumaista, tiuskivaa ja töksäyttelevää. Isoveli ei koskaan ota lämmintä kontaktia, ole iloinen siskon nähdessään, ole avulias kun pienempi tarvitsisi.

Tänä aamuna he ovat ottaneet kaksi kertaa kontaktia toisiinsa: kun iso heräsi, pieni juoksi silmät sädehtien, suu korvissa isomman luo "Matti sinä heräsit! Kivaa kun et nukkunut myöhään!" Isompi: "Joo kuule onks puoli kymmenen aikasin!" Ja harppoi ohi edes katsomatta pieneen. Toinen: minä olin vessassa, pienempi: "Mattii , Mattii, kuuletko, tule auttamaan!?" ..ei vastausta..kohta uudestaan tuulisella äänellä "Mattii, Mattii tule minä olen jäänyt kiinni.." Olohuoneesta kuuluu isomman murahdus "joo emmää ny" ja sitten alkaa pienemmän itku. Minä ääntään vessasta ja pelastan itkevän pienen patterin ja tuolin välistä. Säntään vihaisena isomman luo joka makaa sohvalla ja väittää ettei ollut kuullut mitään!!!! Eikä ollut eka kerta tämä tilanne. Näitä on koko ajan

Eilen suutuin todella kun vein roskia ja sanoin isolle että on pienemmän kanssa..joojoo oli vastaus ja löysin kotoa pikkusiskon joka itki olohuoneessa yksin aivan täyttä kurkkua, oli tippunut sohvalta ja lyönyt pään sohvapöytään ja löysin isoveljen viereisestä huoneesta pelaamasta puhelimella..taas väitti ettei ollut kuullut!!

Isoveli ei siis ota mitään kontaktia pieneen, ei halaa, ei ole kiinnostunut millään muotoa. On hirveää katsoa vierestä kun pienempi juoksee ison luo esittelemään vaikka piirustusta ja iso ei edes nosta katsetta saati vastaa. Koskaan!! Pienempi on kuin ilmaa isolle, enkä tiedä miksi. Voiko johtua ikäerosta?? Olen yrittänyt kaikkea. Komentaa, keksiä yhteistä puuhaa..ei auta. Komentaminen auttaa sen hetken. Isompi auttaa pientä kun käsken. Yhteiset puuhat..mmm eilen ongella isompi sanoi pienelle yhden lauseen: "No niin sää pilasit tän siiman" "mää lähen menee".

 

[vierailija]

tuulisella äänellä = itkuisella äänellä

 

[0oo0]

Kaikkien kanssa ei vaan synkkaa. Eikä se ole iästä kiinni.

Mutta voisit kokeilla niin että teette jotain kaikki kolme yhdessä. Silleen, että poikakin huomaa että sisaresta saattaa olla velvollisuuksien lisäksi iloa.

 

[vierailija]

Onko isommalla ikäisiään kavereita? Osaako ylipäänsä olla ystävällinen omille kavereilleen tai tuttujen lapsille tms? Aika oudolta kuulostaa tuo käytös, ettei edes toisen itkuun tai hätään reagoi mitenkään.

Siis varmasti ihan normaalia, ettei kauheasti jaksa leikkiä pienemmän kanssa, kun ikäeroa on noin paljon, mutta kyllähän perheessä nyt yleensä jutellaan ja toiset jotenkin huomioidaan kumminkin. Miehelläni on 7v vanhempi isoveli ja heillä kyllä ilmeisesti oli melko kireät välit lapsena, isoveli ei pitkään voinut sietää tätä nuorempaa sisarusta, mutta nyt aikuisina ovat ystäviä.

Omalle 3-vuotiaalle on kaveriperheen 8v poika oikein idoli - ja onneksi tämä 8v jaksaa kyllä aina jonkin aikaa huomioida tätä innokasta pikkukaveria. Yleensä isompaa kuitenkin hivelee se pienemmän ihailu ja tykkäävät siitä isomman ja osaavamman roolista.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no ei sille hirveesti mitään voi. puhua järkeä. mutta pakottaa ei voi.

 

[vierailija]

Anna olla. Et voi pakottaa isompaa kiinnostumaan pienemmästä. Määräämällä pahennat vain asiaa. Eiköhän tilanne muutu viimeistään aikuisiässä, kun saavat keskenään ilman sinua tutustua toisiinsa, mikäli et onnistu nyt tuhoamaan lasten välejä lopullisesti. Isommalle tulee helposti pakottamisesta tunne, että hän on pahis ja pienempää lellitään, eikä se ole hedelmällinen pohja sisarussuhteen lähenemiselle.

 

[vierailija]

Kuulostaa vähän siltä, kuin yrittäisit laittaa 8 vuotiasta lapsenvahdiksi, ja kun se ei oikein kiinnosta ja suju luonnostaan, niin olen sitten lapselle vihainen tästä. Sääliksi käy isompaa lasta.

 

[vierailija]

Ei oikein noin tylyä käytöstä ymmärrä...sem ymmärrän että eri leikit eikä niin kiinnosta.
Ja ehtihän joku jo haukkumaan ap:n, toki. Eihän hän yritä pakottaa ystäviksi lapsia eikä käytä lapsenvahtina kuin pari minuuttia jos käy vessas tms. Pari minuuttia voi 8-v olla lapsenvahti.
En tiedeä...ehkä auttaa aika.

 

[vierailija]

Sanoit yrittäneesi kaikkesi. Mitä tämä pitää sisällään?

 

[vierailija]

voisiko isompi olla mustasukkainen?

ikävältä kuulostaa. Tuttavaperheessä oli samansuuntaista, että sisarukset eivät oikein tulleet toimeen. Perheen äiti kertoi, että on melko raskasta vanhemmallekin seurata sitä tilannetta. Nyt isoveli on 17 v, ja eri osapuolet saattavat odottaa, että hän jossakin vaiheessa muuttaa pois kotoa. Karua toisaalta. Ja ei tuo oikein teitä auta, kun ymmärrän, että lasten aikuistuminen tuntuu tuossa vaiheessa olevan valovuosien päässä. Tsemppiä ap!

 

[vierailija]

Kerrotko lapsille, että kumpikin on yhtä rakas. Osoitatko sen myös teoilla? Teettekö kolmistaan asioita? 8-vuotias on myös pieni ja tarvitsee joka päivä huomiota. Keskustele hänen kanssaan kahden kesken. Kysy, mitä hänelle kuuluu. Ideoikaa kesäpuuhaa. Ei asioita aina samalla kaavalla. Hyvä tapa on jutella kummankin lapsen kanssa ennen nukkumaanmenoa. Osoita, että kumpikin on yhtä tärkeitä. 8-vuotiaalle kavereita ja ikäistensä tekemistä. Ruutuaikaa vain 2 h/päivä. Jättäkää näin omalle ideoinnille tilaa. Opeta myös arkiaskareita kummallekin. Hän lastaan rakastaa, joka opettaa näitä elintärkeitä asioita. Vaatii myös tekemään oman ikäluokkansa mukaisesti. Esim. 3 v. voi pyyhkiä omat jälkensä, kun maitolasi kaatuu jne. Omatoimisuus kunniaan. Tsemppiä

 

[vierailija]

8-vuotiaan tehtävä ei ole väkisin leikkiä 3-vuotiaan kanssa tai katsoa tämän perään. Komentamisella aiheutat vain lisää hallaa ja saat isomman suhtautumaan sisarukseen kuin taakkaan ja ylimääräiseen velvollisuuteen. Minulla neljä vuotta ikäeroa vanhempaan sisarukseen ja hänellä aina omat kaverit, leikit ja menot. Mutta vaikka vanhempani eivät koskaan komentaneet meitä leikkimään yhdessä, niin joskus aina sisareni leikki minunkin kanssani, minun leluillani ja minun leikkejäni. Nykyään olemme todella läheiset.

Mutta pakottaminen ei siis toimi. Ehkä yhteiset kotitehtävät ja molempien komentaminen samaan hommaan, esim. nyt lapset siivoatte olohuoneen yhdessä, voisi ajaa heidät liittoutumaan yhteen tai yhteinen tavoite, esim. matka Särkänniemeen jos parin kuukauden ajan imuroivat joka viikko.

Tietenkin voi olla, että vihamielisyydelllä on taustaa, ja vanhempi poika on jo tuon viiden vuoden ajan saanut osakseen liikaa pelkkää komentelua ja tiuskimista. Näitäkin on nähty. Pikkusisaruksen syntymän jälkeen esikoinen on kuin ilmaa ja pienellekin esikoiselle vain huudetaan jatkuvasti ("ole hiljaa, vauva nukkuu","ole nyt iso poika ja käyttäydy, että äiti voi hoitaa vauvaa","mene pois, vauva tarvitsee nyt äitiä"). Sitten voi olla kolmen vuoden jälkeen jo vaikea pelastaa tilannetta.

 

[vierailija]

Osaako joku auttaa. Tiedän, että sisarukset tappelevat ja se on normaalia, mutta ongelma ei ole siinä vaan se, että pikkusisko on kuin ilmaa isoveljelleen. Tyttö 3v ja poika 8v. Tiedän että ikäero on iso, mutta en silti ymmärrä voiko se todella tehdä lasten välit sellaisiksi kuin heillä on. Isoveli ohittaa siskonsa jotenkin täysin. He eivät ikinä leiki tai touhua yhdessä..ei meidän 8 v kyllä leiki kovin muutenkaan. Sydäntäni riipii kun pikkusisko yrittää ja yrittää ja hänelle ei isoveli edes vastaa!!!! Ja jos vastaa, on kaikki puhe tikkumaista, tiuskivaa ja töksäyttelevää. Isoveli ei koskaan ota lämmintä kontaktia, ole iloinen siskon nähdessään, ole avulias kun pienempi tarvitsisi.

Tänä aamuna he ovat ottaneet kaksi kertaa kontaktia toisiinsa: kun iso heräsi, pieni juoksi silmät sädehtien, suu korvissa isomman luo "Matti sinä heräsit! Kivaa kun et nukkunut myöhään!" Isompi: "Joo kuule onks puoli kymmenen aikasin!" Ja harppoi ohi edes katsomatta pieneen. Toinen: minä olin vessassa, pienempi: "Mattii , Mattii, kuuletko, tule auttamaan!?" ..ei vastausta..kohta uudestaan tuulisella äänellä "Mattii, Mattii tule minä olen jäänyt kiinni.." Olohuoneesta kuuluu isomman murahdus "joo emmää ny" ja sitten alkaa pienemmän itku. Minä ääntään vessasta ja pelastan itkevän pienen patterin ja tuolin välistä. Säntään vihaisena isomman luo joka makaa sohvalla ja väittää ettei ollut kuullut mitään!!!! Eikä ollut eka kerta tämä tilanne. Näitä on koko ajan

Eilen suutuin todella kun vein roskia ja sanoin isolle että on pienemmän kanssa..joojoo oli vastaus ja löysin kotoa pikkusiskon joka itki olohuoneessa yksin aivan täyttä kurkkua, oli tippunut sohvalta ja lyönyt pään sohvapöytään ja löysin isoveljen viereisestä huoneesta pelaamasta puhelimella..taas väitti ettei ollut kuullut!!

Isoveli ei siis ota mitään kontaktia pieneen, ei halaa, ei ole kiinnostunut millään muotoa. On hirveää katsoa vierestä kun pienempi juoksee ison luo esittelemään vaikka piirustusta ja iso ei edes nosta katsetta saati vastaa. Koskaan!! Pienempi on kuin ilmaa isolle, enkä tiedä miksi. Voiko johtua ikäerosta?? Olen yrittänyt kaikkea. Komentaa, keksiä yhteistä puuhaa..ei auta. Komentaminen auttaa sen hetken. Isompi auttaa pientä kun käsken. Yhteiset puuhat..mmm eilen ongella isompi sanoi pienelle yhden lauseen: "No niin sää pilasit tän siiman" "mää lähen menee".

Kyl mä kysyisin jonkun psykologin mielipidettä asiaan. Miten toimia jatkossa. Tämähän vaikuttaa myös tytön kasvuun ja turvallisuuden tunteeseen ja luottamussuhteeseen. Ei voi luottaa yhtään siihen että veli suojelisi tai pelastaisi jos ois joku hätänä. Ottaisin puhelimet pois jos ois mun muksut ja tehtäis sit jotain yhdessä. Meillä 7v kyllä leikkii pikkusiskonsa 2v kanssa ja voin luotaa roskista viedessä et katsoo siskon perään ettei mitään pahaa satu ja aivan varmasti menee auttamaan jos itkee ja huutaa apua.

 

[vierailija]

Jos aippa tuolla tavalla odottaa sioveljen tayttavan iaan saappaat, niin ei tule kesaa.

Ensinnakin, mita ihmetta 8v pelaa puhelumella paivat pitkat?
Toisekseen, osoittaa isoveljelle raklautesi ja arvostuksesi ilman, etta see sidottu nyorimmaisen palvomiseen ja palvelemiseen. Anna pojan touhuta omiaan alaka raivoa Jos hanta ei 3v:n piirrustukset kiinnosta kokoajan. Molemmat ovat lapsia, mutta odotat vanhemman kayttautyvan kuon aikuinen/ Isa. Eli it's olet tilanteen tuohon ajanut, ei ihme, etta isoveli karsastaa nuorimmaista. Niin minakin tekisin jos vakipakolla yhteytta ja huolenoitoa yritetaan vastuuksi asettaa.

 

[vierailija]

Ap tässä...

Mietinkin, että pitäisi avata meidän arkea ehkä enemmän jo aloitukseen...

Kiitos kommenteista. Löytyi hyviä ideoita ja pohdittavaa.

Ollaan siis kolmisin arkea..isä reissuhommissa. Ihan alkuun, en ikinä ole asettanut isompaa isän rooliin. Hän on itsekin vielä lapsi ja sen hänelle usein sanon ääneenkin. Isommalla on peliaikaa 2h päivä. Sisältää puhelimen+pleikkarin. Kavereita on paljon. Joka päivä ovat ulkona, meillä tai kavereilla. En pyydä ottamaan pienempää mukaan leikkeihin vaan saavat olla rauhassa. Isompaa en pakota koskaan leikkimään pienen kanssa, se on omaehtoista. Pyydän toki joskus esim kun imuroin, että auttaa pienempää junaradan kanssa leikkihuoneessa. Meillä on kotiaskarelista, tietty koti työ on tietty määrä rahaa ja siitä koostuu kk raha lapsille. Molemmat tekevät, mutta sekin on omaehtoista lapsille. Ovat tyhjentäneet astianpesukonetta jne yhdessä, mutta isommalla menee hermo ennemmin että näkisi paremmaksi vaihtoehdoksi kertoa pienemmälle mihin kattila kuuluu. Kysyn päivittäin kuulumisia, juttelen lasten kanssa ja aamupalalla kysyn mitä kukin toivoisi tänään tehtävän vai olla lötkötetäänkö vain. Pelaaminen on pojalle ongelma ja siksi ruutuaika on ollut yli puoli vuotta nyt käytössä. Jos sitä ei olisi, natkuttaisi pelaamaan jatkuvasti, nyt on selkeämpää. Leikkimään isompi harvoin enää ryhtyy. Puuhastelee piirustuksia tai kirjoittaa tarinoita, potkii palloa tai on trampalla. Pienemmällä on myös naapurissa kavereita ja näkee heitä päivittäin. Välillä rauhoitutaan vain kotiin koko porukka ja katsotaan leffaa yms. Ihan tavallista arkea eletään ja rakastan molempia yhtä paljon ja kerron sen iltaisin satujen jälkeen ja otan syliin ja halaan molempia joka päivä.

Toki olen enemmän pienen kanssa, mutta aina isommalla on mahdollisuus osallistua ja olla kanssamme ja ehdottaa tekemistä yhteiseksi puuhaksi. Hän valitsee poikkeuksetta silti kaverit kuin meidän seuran. Käydään isomman harrastuksessa 3h/vko, koska haluan...se tuntuu isommastakin niin tärkeälle ja olen muutenkin hänestä aidosti kiinnostunut, aina!

Silti tämä siskon ohittaminen tuntuu kamalalta. Juuri tuo, jättäkää se jäljen pienempään jne. Eilen juttelin isommalle, sanoin, että asia tuntuu pahalle pikkuasioista ja kysyin ymmärtääkö hän että pikkusisko rakastaa häntä koko sydämestään ja sinä olet hänen ainoa ja rakkain isoveljensä. Tämä mietitytti selvästi isompaa ja illalla hän pyysikin pienen kainaloon!!!! ja kysyi pelottaako, ja ei hätää, minä suojelen <3

Isompi oli ainoa ja sai kaiken rakkauden ja huomion 5-vuotta. Kriisin koko kun pienempi syntyi. Ehkä iän myötä helpottaa, mutta tämä arki nyt tuntuu kovin epäreilulta sisarusten välien takia. Kadehdin usein perheitä jossa sisarukset riitelevät pikkuautoista...meillä he istuvat eri huoneissa ja sanovat kaksi lausetta toisilleen päivässä...