Epätoivoinen elämäni. Lapsi "etäsuhteeseen". Tuomitkaa tekin minut!

["vieras"]

Juon tässä viiniä yksin kotona. Suruuni.

Yritämme lasta. Sain reilu vuosi sitten keskenmenon. Plussasin taas nyt keväällä, mutta raskaus oli kohdunulkoinen

Mies on saanut elämänsä ekan vakityön toiselta paikkakunnalta. On siis kotona nyt vain viikonloppuisin. Olen siis tekemässä lasta tilanteeseen, jossa isä ei tulisi olemaan joka päivä kotona.

Taitaa olla aika epätoivoista tämä minun elämäni.

 

["hmh"]

Mitä varten sä et voi muuttaa sinne missä se mieskin asuu?

 

["alkup."]

[QUOTE="hmh";26492015]Mitä varten sä et voi muuttaa sinne missä se mieskin asuu?[/QUOTE]

Meidän kotimme (omakotitalo) on täällä. Minun työpaikkani on täällä. Meillä ei ole velkaa, kun elämme näin. Mies elää ilmaiseskis soluasunnossa työpaikkakunnalla. Jos saisimme lapsia, koko tukiverkkomme ovat tässä parin kilometrin säteellä kodistamme.

Mies pystyy melko varmasti jatkossa tekemään vuorotyötä, jolloin on pitkät vapaat (noin 6 päivää) kotona putkeen.

 

["sondersson"]

Siis mistä sut pitäisi tuomita? Jos tukiverkkoa on ympärillä niin mikäs hätä tuossa on? Olettaen että isälle sopii?

 

["vieras"]

Ei tuo nyt niin epätoivoista ole, mun mielestä. Teillä on sentään työtä ja velaton ok-talo. Raskasta voi toki olla elämä pienen vauvan kanssa jos toinen vanhemmista ei ole arkena kotona, mutta kaikesta selviää ja asioilla on tapana järjestyä. Voimia sinulle!

 

["vieras"]

Jos ongelmia ei ole, niitä tehdään... ?!

Siltä tuo nyt kuulostaa. Tuskin olisitte ensimmäinen saati ainoa perhe, jossa toinen asuu toisella paikkakunnalla työpäivät. Sen onnistuminen vaan vaatii molemmilta sitoutumista ja "uhrautumista". (Uhrautuminen on väärä sana, mutten löydä sopivampaakaan.)

 

["alkup."]

[QUOTE="sondersson";26492078]Siis mistä sut pitäisi tuomita? Jos tukiverkkoa on ympärillä niin mikäs hätä tuossa on? Olettaen että isälle sopii?[/QUOTE]

Olen joskus kirjoitellut keskustelupalstoilla ja saanut aika paljon kuraa niskaani tälläisistä perheenperustamissuunnitelmista.

Meidän mahdollinen tuleva perhe-elämä on tuomittu jo alkuunsa...

 

[fortunate]

No hohhoijaa.
Tuolla logiikallahan mitkään reissutyötäkään tekevät ihmiset eivät saisi lisääntyä.
Jos se on sinulle ja miehellesi OK, että mies on viikot poissa niin anti palaa vaan.

(Itse olen siis kasvanut niin, että isä oli keskimäärin 6pv/kk kotona ja positiivinen mieli jäänyt, en mä näe siinä lapsen(kaan) kannalta mitään väärää.)

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";26492082]Ei tuo nyt niin epätoivoista ole, mun mielestä. Teillä on sentään työtä ja velaton ok-talo. Raskasta voi toki olla elämä pienen vauvan kanssa jos toinen vanhemmista ei ole arkena kotona, mutta kaikesta selviää ja asioilla on tapana järjestyä. Voimia sinulle![/QUOTE]


Me asumme harvaanasutulla maaseudulla, jossa työpaikkoja on niukasti. Täällä on oltava valmis liikkumaan työn vuoksi. Onneksemme meillä molemmilla on nyt vakituiset työpaikat, mikä on suorastaan harvinaista.

Hyvä puoli asuinseudullamme on asumisen edullisuus. Vaikka vain toisella olisi töitä, pärjäisimme kohtuullisen hyvin. Jos meille lapsia siunaantuu, niin niitä ei olisi pakko viedä hoitoon rahan takia. Olen ajatellut, että voisin tehdä vauva-ajan jälkeen useita vuosia korkeintaan osa-aikatyötä, jotta lasten ei tarvitsisi olla hoidossa paljoa.

Uskon, että tulisimme selviämään lasten saannista. Lähellä asuvat isovanhemmat olisivat myös lapsille varmasti tärkeitä.

Kiitos tsempistä ja myötätunnosta

 

["vieras"]

No hohhoijaa.
Tuolla logiikallahan mitkään reissutyötäkään tekevät ihmiset eivät saisi lisääntyä.
Jos se on sinulle ja miehellesi OK, että mies on viikot poissa niin anti palaa vaan.

(Itse olen siis kasvanut niin, että isä oli keskimäärin 6pv/kk kotona ja positiivinen mieli jäänyt, en mä näe siinä lapsen(kaan) kannalta mitään väärää.)

Näillä keskustelupalstojen logiikalla reissutyöläiset eivät todellakaan saisi lisääntyä. Oikeassa elämässä asiat voivat mennä ihan hyvin, ja perhe-elämä voi olla ihan mukavaa kaikinpuolin.