Toggle sidebar

Epiduraali-kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja stiinaliisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

stiinaliisa

Vieras
Kolmas lapsi tulossa piakkoin ( la 30.9) ja nyt vähän rupesin tuota synnytystä miettimään... :whistle:

Esikoinen oli ( lähes) kivuton synnytys kohdunkaulan puudutuksen ansiosta. Kuopuksen, yli 4-kiloisen vesselin synnytin vanhaan malliin; eli ilman kipulääkitystä ( en vapaa-ehtoisesti...!!!) Hirmuiset kivut ja nyt kun synnytys lähestyy, muistotkin jotenkin tuolta takaraivosta tupsahtelee.. :/

Nyt ajattelin, josko kokeilisin epiduraalia?! Sattuuko sen laittaminen paljon? Onko sitten "sidottu" sänkyyn? Auttoiko se?

Toista luomu-synnytystä ei tekisi mieli kokea....vaikka kaiketi se menisi siinä missä edellinenkin, mutta kun kerran on lievityksiä olemassa...!!

Kertoisitteko kokemuksianne epiduraalista, kiitos :)
 
Minä sain pojan synnytksessä epiduraalin ja olin erittäin tyytyväinen valintaani ja aion kyllä VAATIA seuraavassakin synnytyksessä epiduraalin!
Itse jännitin just sitä pistämistä, mutta näin jälkikäteen en edes muista onko piikkin laitto käyny kipeää. Kauheat kivut oli ennen epiduraalia mutta epiduraalin laiton jälkeen kaikki kivut hävis. En tuntenut mitään. Makoilin sängyssä ja välillä torkahtelin ja ajattelin et tämäpäs on helppoa. Varmaan epiduraalikin voi epäonnistua, mutta minulla oli täydellinen ja ´mukava kokemus kaikinpuolin ja suosittelen kaikille jotka kysyy,
 
Minua epiduraalin laitto ei sattunut ollenkaan ja onnistui heti ensimmäisellä kerralla. Laiton jälkeen kivut katosivat kokonaan kunnes alkoi ponnistusvaihe. Muistan liikkuneeni ja siirtyneeni välillä istumaan keinutuoliin ennenkuin ponnistustarve tuli.
 
Tuntuuko epiduraalin kanssa esim. ponnistuksen tarve? Olen kuullut, että sellaista tunnetta ei välttämättä tule, jos on epiduraali?! Kaiketi sitä osaa ponnistaa ilman sitä tunnettakin, kun käsketään, mutta kyllä se ponnistuksen tarve aikalailla motivoi.. ;)
 
mulla kanssa tää toka oli luomu kun en ehtinyt saada enää lievitystä. kamalaa :o
mut esikoisesta sain sillon epiduraalin ja kyllä se oli hieno kokemus. jäihän siihen jotain kipua, mut ei mitään verrattuna toiseen. en kokenut ponnistamisen tarvetta. kätilö sanoi että harjotellaan ponnistamista, kun sit kokeilin ni se sano että uudestaan ihan pian tulee. ponnistusvaihe kesti 5min.ja ihaninta ettei mitään kipuja kun pää ulkona ja sai ihailla vauvaa. toisesta oli vielä niin kippurassa kivuista ettei meinannut edes silmiä saada auki kun vauva syntyi. mutta jos toinen tuli nopeesti ni muista pyytää epiduraali ajoissa. minä tyhmä pyysin liian myöhään
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.09.2005 klo 12:47 stiinaliisa kirjoitti:
Tuntuuko epiduraalin kanssa esim. ponnistuksen tarve? Olen kuullut, että sellaista tunnetta ei välttämättä tule, jos on epiduraali?! Kaiketi sitä osaa ponnistaa ilman sitä tunnettakin, kun käsketään, mutta kyllä se ponnistuksen tarve aikalailla motivoi.. ;)
Click to expand...

Mä olen kanssa kuullut, että epiduraali vie toisilta ponnistustarpeen tunteen. Mulla se taas tuli ihan selvästi ja ponnistusvaiheessa kipu oli kamala.Tämä varmaan johtuu siitä, että mulla synnytyksen kesto arvioitiin hieman nopeammaksi ja ainetta ei sitten enää yhden kerran jälkeen lisätty eli kun ponnistusvaihe alkoi epiduraalin laitosta oli kulunut ehkä n. 3h. Joku lääkäri kyllä sanoi minulle, että epiduraali ei auta oikein ponnistusvaiheessa ja suositteli minulle nyt seuraavaksi spinaalia. Tiedä sitten taitaa olla kovin yksilöllistä ja tunto tai tunnottomuus johtunee monista seikoista.
 
Ekalla kerralla pistettiin kätilön ehdotuksesta epiduraali, sain kokoajan niin paljon oksitosiinia kun kätilö vaan uskalsi laittaa menemään, joten itse en paljon osannu olla enää mitään mieltä mistään. Toiselkla kertaa ei epiduraalia laitettu, kohdun suu puudutettiin juuri ennen ponnistusvaihetta ja kyllä ainakin ponnistus sujui toisella kertaa paremmin.

Sanotaan näin, että jos olo on kovin epämukava, en ihan mahdottomana ajatuksena epiduraalia pidä, mutta en kyllä sitä mitenkään halua. Pää syy siihen etten epiduraalia halua on, että luultavasti mulle tulee taas, niinkuin aiemminkin, hirveä tarve nousta seisomaan kun ponnistus alkaa ja siinä kohtaa ei ehtis tappelemaan kätilön kanssa siitä saako seistä jos on annettu epiduraali, jotkut kätilöt antaa seistä, jotkut ei. Ja ilmeisesti ilman epiduraalia osasin myös ponnistaa paremmin, koska ei tarvinnu ommella yhtään toisella kerralla.
 
esikoinen syntyi 30.8 10pv yli lasketun ajan...
sain epiduraalin kun olin 6-7cm auki...
JA se helpotti, ilman sitä ei ois tullu mitää koko hommasta.
1 vaihe 27h
2 vaihe 28min
 
:wave:
Miulla myös kokemuksia epiduraalista kera kolmen lisäannoksen =) Hyvin varteenotettava kivunlievitys, mutta yleensä on sitä, että vain ensimmäinen annos auttaa kunnolla, muut annokset sitten huonommin. Miulla eka annos auttoi pari tuntia, vei kivusta sen terävän kärjen pois. Muista annoksista oli apua n. puoli tuntia per annos :/ Kokemuksia myös spinaalista, sain spinaalipuudutuksen sekä synnytyssalissa sekä leikkaussalissa, eli spinaalipuudutuksella tehtiin sektio. Spinaalipuudutus synnytyskivun lievittäjänä on tehokkaampi, sillä se vie kokonaan supistuskivun pois ja antaa mahdollisuuden lepoon. Itsellä spinaalin vaikutuksen aikana pumpattiin oksitosiinia mahtiannoksilla..Sektiossa käytetään kylläkin tehokkaampia aineita puudutukseen, sillä siinä puudutuksen vaikutus nousee kainalotasolle asti, kun supistuskivuissa vaikutus jää ylävatsaan/rintojen alle.
 
Minä synnytin esikoisen lämmitettävien kaurapussien ja ilokaasun avulla (jälkimmäinen tosi huono apu) ja istuin suihkussa, mikä oli loistava kivunlievitys, kun veden kohdisti kipu kohtaan. Synnytys oli kuitenkin tosi kipeä :( toista odottaessani pelkäsin synnytystä ja ajattelin, että nyt se epiduraali laitetaan. Kätilö suositteli intratekaalia, mutta halusin epiduraalin. Se ei vaikuttanutkaan...mutta huomasin yhden tärkeän tekijän kohdallani kipuun. Ekassa synnytyksessä kalvojen puhkaisun jälkeen supistukset yltyivät ja 10 min aikana aukesin 5cm:stä 10cm:ään..toisessa synnytyksessä pyysin, että kalvoja ei puhkaista ennen kuin on välttämätöntä, ja ne puhkaistiinkin vasta kun päätä ponnistin ja kipu oli paljon siedettävämpää =) Jos kolmannen lapsen vielä teen ja teenkin jos luoja suo, niin silloin kokeilen tätä intratekaalia ja suihkua tietysti =)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.09.2005 klo 23:10 SuSbA kirjoitti:
Minä synnytin esikoisen lämmitettävien kaurapussien ja ilokaasun avulla (jälkimmäinen tosi huono apu) ja istuin suihkussa, mikä oli loistava kivunlievitys, kun veden kohdisti kipu kohtaan. Synnytys oli kuitenkin tosi kipeä :( toista odottaessani pelkäsin synnytystä ja ajattelin, että nyt se epiduraali laitetaan. Kätilö suositteli intratekaalia, mutta halusin epiduraalin. Se ei vaikuttanutkaan...mutta huomasin yhden tärkeän tekijän kohdallani kipuun. Ekassa synnytyksessä kalvojen puhkaisun jälkeen supistukset yltyivät ja 10 min aikana aukesin 5cm:stä 10cm:ään..toisessa synnytyksessä pyysin, että kalvoja ei puhkaista ennen kuin on välttämätöntä, ja ne puhkaistiinkin vasta kun päätä ponnistin ja kipu oli paljon siedettävämpää =) Jos kolmannen lapsen vielä teen ja teenkin jos luoja suo, niin silloin kokeilen tätä intratekaalia ja suihkua tietysti =)
Click to expand...

Mullakin nuo kalvot puhkaistiin ja hirveällä vauhdilla sitten avauduin. Nyt kiellän kalvojen puhkaisun myöskin, ennenkuin se on todella tarpeen ( sitä ennen siis kipulääkitys, kiitos!) Mikäpä on tuo intratekaali??
 
kokemusta vain yhdestä synnytyksestâ joten ei vertailupohjaa, mutta siis sain epiduraalin kun olin reilu 6 cm auki kun alko aivan h.elvetilliset kivut..pistäminen nipisti jonkin verran mutta ei ollenkaan verrattavissa niihin kauheisiin supistuskipuihin..jotka hâvis kokonaan sen epparin ansiosta. mulla oli selässâ putket ja olin koneessa kiinni joten kâtilö lisäili puudutusta sitten lisäâ, en tuntenu sen epparin laiton jälkeen enää ollenkaan kipuja ennenkun sitten kun vauva oli ollu jo pitkâän maailmassa ja episiotomia-haava alko ajan kanssa ilmottelemaan itestään..liikkumaan en pââssy sen loppusynnytyksen aikana enää ollenkaan ja multa kyllä meni se ponnistamisen tarve, en tiedä edes miltâ sellanen tuntuu, hyvin sain kuitenkin ponnistettua 4-kilosen vesselin. mahdollisessa seuraavassa synnytyksessâ aion kyllâ ehdottomasti pyytäâ kunnon epiduraalin, luomusynnytys pelottaa ajatuksena kun ne supparit tuntu niin karseelle..
 
miusta sen laittaminen ei sattunut ollenkaan. Eiköhän ne ekana puuduta sen laittokohdan. Ja jos siulla on noin monta synnytystä takana, niin siun kipukynyksellä se epiduraalin laitto on yksi "itikan pieru" vaan.
Mie ollin niin piuhoitettu viimeksi, että yksi piuha ei enää paljon siinä konkurssissa painonut. Nyt on laskettu aika, joten kohtapa pääsee täälläkin verestämään muistoja ;)
 
itse en varmaan seuraavalla kerralla ota epiduraalia kun ei sit tullut ponnistustarve kunnolla.mulla puudutuksen vaikutus kesti pitkään...muuten kyllä taivaallisen kivutonta mutta kun en tosiaan tuntenut supistuksia ponnistuksen aikana niin oli aika vaikeeta...
 
Mulla aukes epiduraalin myötä taivas :D Kauheeta ponnistamisen tarvetta en tuntenut, mutta hyvin sain tytön pihalle, ponnistusvaihekin oli mulla täysin kivuton! Epiduraalin laitto ei tuntunu oikeestaan missään, tosin kirosin kyllä anestesialääkärille piikinlaiton aikana aika railakkaasti kun käski rentoutumaan vaikka oli aivan kauhee supistus just päällä...
 
Eilen kun kävin äitipolilla kontrollissa, niin juttelin aiheesta. Kätilö suositteli spinaalia...nyt olen ihan päästäni pyörällä, mutta mitäpä sitä liikoja suunnittelemaan, useinhan synnytys menee miten tahtoo.
Jos tulee toinen luomu, sitten tulee. Jos saan jotain lievitystä, kiva juttu. Pääasia on, että kaikki menee hyvin ja saan vauvan syliini elävänä ja terveenä :)
 

Ensimmäinen synnytys oli kaamea ja kolea, kun mentiin sairaalaan yöllä niin kohdunsuu oli auki 4senttiä että just ois voinut sen epiduraalin laittaa mut kun lekuri oli jossain en tiedä missä...

No sain sen kerran noin klo 11.00 aamupäivällä ja lapsi sitten syntyi 13.14samana päivänä. Ei auttanut epi-puudutus sitten yhtään...
Synnytys kesti melkein viisitoistatuntia ja imukupilla vihdoin onnistuikin, poika painoi 4430kg, jä huppu 38cm.
Mutta tämä onneksi tapahtui 1991vuonna...

Seuraavat olivat helpompia, joskin pojat suurempia....
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa