erilainen sukulaistyttö

Olen huolissani serkkuni lapsesta. Kyseessä on 10v (melkein 11v) tyttö, joka perheen kahdesta lapsesta nuorempi. Vanhemmat ovat eronneet ja lapsi asuu äitinsä kanssa, mutta viettää paljon aikaa joka viikko isällään (serkkuni).

Tyttö on vilkas ja iloinen, eräänlainen luonnonlapsi. Koulussa on suuria vaikeuksia. Matematiikka ei suju, äidinkielikin on vaikeaa, vaikka tyttö osaa kirjoittaa ja lukea sujuvasti. Sanavarasto ei kuitenkaan ole lähellä ikätasoa. Englanti myöskin hankalaa oppia. Todistus oli lähes nollatasoa.

Tyttö ei keskity, on levoton, hölöttää ja pölöttää koko ajan jotain itsekseen, heiluttelee jalkoja ja käsiä, pyörii paikallaan.

Tyttö on ikäisekseen melko lapsellinen. Hän leikkii paljon (mikä on ihan hyvä) mutta usein leikit ovat mielestäni 2 - 4 vuotiaiden tasoa. Leikkeihin kuuluu esim. konttailua pihalla ja kylässä hän saattaa mennä pöydän alle haukkumaan kuin koira.

Kerran hän meillä ollessaan riisui kaikki vaatteensa ja käveli ympäriinsä ihan pokkana, vaikka muutakin sukua oli paikalla. Noin vuosi sitten hänellä oli tapana laittaa vaippa (serkun vaippa) housuihinsa aina isällä ollessaan. Se loppui vasta kun isä kielsi. Hän on myös innokas vaihtamaan serkkunsa vaipan ja jotenkin asia kiinnostaa häntä míelestäni liikaa.

Tyttö ei ujostele vieraita ihmisiä ollenkaan. Hän on erittäin avoin ja menee vieraidenkin syliin pyytämättä.

Hänellä on äitinsä luona kavereita, jotka ovat hiukan epämääräisistä perheistä (huumeita, alkoholismia jne.) Isä pelkää alkavaa murrosikää ja huonoon seuraan joutumista. Huono koulumenestys huolettaa myös. Silti vanhemmat eivät näe tytön ongelmia niin kuin ulkopuoliset näkevät.

Jotain on vialla. Mutta mitä? Onko kenelläkään mielipidettä Haluaisin puhua lapsen vanhempien kanssa avoimesti, mutta tiedän, ettei äiti ole kovin vastaanottavainen ja isä luultavasti loukkaantuisi ja ottaisi kaiken arvosteluna lasta kohtaan. Pidän kuitenkin tästä tytöstä paljon, enemmänkin kuin paljon, ja olen erittäin huolissani.

 

minun mielestäni ehdottomasti täytyy ottaa asiaan kantaa ja keskustella vanhempien kanssa ja kertoa asia. ei tyttökään varmaan nauti itsestään kun ei osaa käyttäytyä kuin muut saman ikäiset, hän tarvitsee apua ja tukea siinä..vanhempien on huomattava se, jotta asia hoituu. oletko varma ettei esim. neuvolassa ole asiaa huomattu ja kait koulussa opettajat ovat huolissaan.

 

Opettajalta on tullut paljon moitetta tytön käyttäytymisestä. Vanhemmille on tullut selväksi, että opettaja ei oikein pidä tytöstä. Ei se tietysti mikään ihme ole, jos käytös on koulussa samanlaista kuin muuallakin. Opettaja tuntuu ajattelevat, että kyse on pelkästään tahallisesta huonosta käytöksestä ja ehkä älyn puutteesta. Opettaja on kyllä tälläinen leipääntynyt ja työhönsä kyllästynyt erittäin tiukka ja jyrkästi uskovainen ihminen.

Minun mielestäni tyttö on kuitenkin älyltään ihan normaalin oloinen. Siis tarkoitan, että usein selvästi heikkolahjaisen lapsen erottaa heti muista, mutta tämän tytön kohdalla tuntuu kaikesta huolimatta hoksottimet olevan paikallaan. Olen tätä mieltä kaikista oppimisvaikeuksista huolimatta.

Neuvolassa ei aikanaan huomattu mitään outoa. Tyttö sairasteli aika paljon (tulehdustauteja), joten huomio kiinnittyi siihen. Päiväkodissa sen sijaan oltiin sitä mieltä, että tyttö on erittäin levoton ja vilkas, ei keskity eikä kuuntele eikä ymmärrä. Tämä kuuntelemattomuus on muuten yksi keskeinen piirre hänessä. Vasta ihan viime aikoina hänen kanssaan on pystynyt keskustelemaan kohtalaisen normaalisti. Ennen hän ei ollut kuulevinaan kun hänelle puhuttiin eikä hän useinkaan vastannut. Tai sitten hän vastasi aina ""en tiedä"", vaikka olisi kysytty mitä.

Vielä yksi juttu, joka nyt tulee mieleen. Tyttö on hirveän rohkea ja rämäpäinen eikä tunnu pelkäävän mitään. Hän on aina ollut kova kiipeilemään ja esim. hyppi pienempänä uimataidottomana uima-altaan syvään päähän heti kun silmä vältti.

Hän on kyllä erittäin iloinen ja aurinkoinen luonteeltaan. Ainoastaan huono koulumenestys tuntuu häntä häiritsevän ja hän tuntee huonommuutta kavereihin ja serkkuihin nähden. Käden taidot hänellä on melko hyvät.

 

Olisiko kyseessä kehityshäiriö?

Minulla on sattumoisin samantyyppinen sukulaistyttö, 11-vuotias tällä hetkellä. Hänen makunsa kirjojen ja elokuvien suhteen on noin suunnilleen sama kuin 7-vuotiaan lapsen. Lukeminen ei oikein suju, kirjoittaminen on erittäin huonoa. Muutkaan aineet eivät koulussa suju. Hyvin paljon ylipainoinen lapsi, kotona syötetään sokeria ja saa juuri niin paljon hampurilaista ja muuta kuin haluaa. Ylipaino on muuten tässä tapauksessa jo sellainen, että siihen on kouluterveydenhuollossakin yritetty puuttua. Lapsen laihdutusmotivaatio on kuitenkin olematon, vanhemmat eivät myöskään viitsi alkaa valvoa syömisiä.

Samaa hölötystä ja pölötystä se on tämänkin tytön tapauksessa. Hölöttää joskus yksinäänkin, viis siitä kuunteleeko joku vai ei. En tiedä mikä tätä lasta vaivaa. Perheen toinenkin lapsi on vähän ""pimeä"", eli tässä tapauksessa kyseessä on dysfasia. Vanhemmat ovat ""menestyjiä"" ja tuntuvat häpeävän kumpaakin lastaan. Nuorempaa dysfasian takia ja tätä tyttöä lihavuuden ja ""höpötyksen"" takia.

Olisi kiintoisaa tietää mikä tällaista aiheuttaa. Tällä tytöllä on myös aina välillä outoja ahdistuskohtauksia, valtava huoli äidistä ja missä äiti on jne. Olisiko jotain perheen toimimattomuutta? Lihavuuden takia tämä tyttö on jo koulukiusattu, ehkä asiaan vaikuttaa myös tuo outo käytös.

 

Tuli vain ensimmäisenä mieleen: Sosiaalisten taitojen puutetta, kielen kehityksen ongelmaa (olisiko nimenomaan abstraktin kielen), pyörimistä, yksinpuhelua.

Varsinkin tytöillä aspergerin syndrooma jää usein diagnosoimatta, koska ennen ajateltiin, että se ilmenee vain pojilla. Tytöillä as voi ehkä ilmetä vähän toisin kuin pojilla. Sosiaalisempia kun olemme luonnostaan - me naiset.

Tai sitten se voi olla ihan jotain muuta...
Jos tämä teoria kiinnostaa enemmän, autismiliitossa oli ainakin joskus aspergeryhteyshenkilö, jonka kanssa voit varmaan halutessasi keskustella.

asiaan kannattaa kuitenkin mielestäni puuttua. Kuntoutuksen kannalta odotettu aika on aina menetettyä aikaa.

 

Sinun kannattaisi lapsen isän kanssa keskustella. Tyttö kannattaa viedä tutkimuksiin niin lääkärille kuin psykologin testeihinkin. Sieltä toivottovasti löytyisi tälle käytökselle syykin ja siten tyttöä voitaisiin paremmin ymmärtää ja opstaa eteenpäin. Sen myötä toivottavasti myös opettajan suhtautuminen muuttuisi, ettei kyseessä olisikaan ""pelkkä"" välinpitämättömyys. Rohkaisen isää ottamaan yhteyttä perheneuvolaan!

 

Jotenkin sinun sukulais-tytön käytös kuulostaa aika paljon samalta kuin meidän 6v. ns. hyvä tasoisen autisti tytön touhuilu...vilkas, yli-sosiaalinen, sosiaalisten ""sääntöjen"" hahmottamisen vaikeus, outo käytös jne. Toivottavasti teilläkin tyttö saisi jotain apua, koska vaara ajautua vääriin juttuihin väärässä porukassa on ihan todellinen...muutenkin nyky yhteiskunta vaatii että yksilö osaisi toimia kutakuinkin normaalisti joten outo käytös vaikeuttaa niin koulu kuin työ-elämässä.

Meillä tyttö saa kuntoutusta ja suhtaudumme tulevaisuuteen aika toiveikkaasti, edistystä on jo tapahtunutkin joissakin ongelmissa. Meillä tyttö on ns. älykkyydeltänsä normaali, kuitenkaan ei tulisi mieleenkään laittaa häntä suoraa normaaliin kouluun normaalille luokalle, hänellä on ns. epätasainen kykyprofiili, joten hän tarvitsee oppimiseen tervettä lasta enemmän tukea. Teilläkään tyttö ei välttämättä ole ""tyhmä"" vaan tarvitsisi ehkä erinlaisia opetus menetelmiä. Jos esim. kuulo muisti on huono, on lapsen vaikea muistaa mitä on opettaja on tunnilla puhunut, tai jos keskittymis kyky on huono ei lapsi pysty omalta sisäiseltä levottomuudelta kuuntelemaan mitään tarkkaan. Érinlaiset ongelmat hahmottamisessa vaikuttaa niin sosiaaliin asioihin kuin vaikka esim. matematiikan oppimiseen, jos ei osaa hahmottaa mitään asiaa kokonaisuutena, on vähän ulkona kaikesta kokoajan.

Miten sinä sitten voisit auttaa onkin vaikea asia ratkaista...vanhemmilla voi olla joskus todella vaikeaa myöntää että lapsi ei ole ihan niinkuin muut ja että täytyisi ruveta tutkimaan asiaa tarkemmin...jospa kuitenkin yrittäisit varovaisesti puhua asiasta, vaikka he tyrmäisivät sinun esittämän huolesi, niin ehkä mieleen jäisi kuitenkin jokin tunne että ehkä jotain täytyisi tehdä, kun muutkin lasta tuntevat asiaa miettivät.

 

Hei vaan kuulosti minusta ihan samanlaiselle käytökselle kun meidän 6-vuotiaan diagnisoitu ad/hd ihme,jos koulussa kukaan ei ole osannut laittaa asiaa eteenpäin. Onhan koulussa oppilashuoltoryhmä.
Lapsi ei selkeästi hallitse käyttäytymistään eli jonkin sortin käytöshäiriöstä on kyse.
Ad/hd-lapsille on paljon tukea ja apua tarjolla,käy googlen kautta etsimässä lisää tietoa.

 

Paljon on puhuttu, että ongelmaiset tytöt jäävät huomiotta.Näin tuntuu käyneen tuttavasi lapsen kanssa.Hänellä on selvästi suuria ongelmia, mutta hänen käytöksensä ei ole niin häiritsevää vielä ollut, että luokan muut oppilaat olisivat kovin häiriintyneet.Ilmeisesti nyt on sekin asia alkanut näkyä, koskapa koulusta on tullut enemmänkin viestejä.

Hankalinta näissä ongelmien selvittelyissä on se, etteivät vanhemmat halua nähdä totuutta.En tiedä onko se häpeää vai mitä.Kuitenkin on lapsen ETUOIKEUS, että hän saa tarvitsemaansa apua.

Minua säälittää sukulaistyttösi! Kyllä häntä pitää alkaa hoitamaan, pari vuotta eteenpäin ja hän on helposti poikien ""narrattava"" etenkin, jos vanhemmilla on hieman epämääräistä vierasta kotona.

Pystyisitkö mitenkään keskustelemaan vanhempien kanssa ja ohjaamaan heitä esim. perheneuvolaan? Tytön vuoksi olisi mahdollisimman pian selvitettävä ongelmien syyt, jotta apua voitaisiin antaa.On sääli, että koulu menee huonosti.Varmasti tytöllä menisi opiskelu paremmin esim. pienryhmässä ja oman avustajan kanssa.Auta tätä perhettä pian!

 

Asian suhteen on tapahtunut parannusta. Tytön opettaja oli ilmoittanut, että joka vuosi koulusta valitaan yksi oppilas, joka pääsee tarkempiin tutkimuksiin. Tänä vuonna on tämän tytön vuoro. Oikein helpotuksen huokaus pääsi minulta kun kuulin.
Tytön kotona ei käy epäilyttäviä vieraita ja vanhemmat ovat ihan tavallisia ihmisiä, mutta tytön kaverit tuntuvat kaikki olevan ns. lastensuojeluperheistä. En karsasta tälläisiä lapsia enkä pidä heitä automaattisesti huonona seurana, mutta tytön äidin kertoman mukaan ainakin parin kaverin kotona käytetään huumeita eikä ihan tarkkaan seurata lasten menoja.

 

Ihana asia!Varmasti helpotti tytönkin vanhempia, että vyyhti alkaa pikkuhiljaa purkautua!
Uskon tytön saavan apua koulunkäyntiin.Onneksi tämä asia ratkesi näin)))

 

Tosi jännää. En ole koskaan kuullut, että missään koulussa olisi käytäntönä lähettää joka vuosi yhtä lasta tarkempiin tutkimuksiin. Todella persoonallista!

 

No on se minunkin mielestäni aika erikoinen systeemi. Ilmeisesti resurssit ovat sellaiset, että vain pahimmat tapaukset pääsevät tutkimuksiin. Kyseessä on iso yhtenäiskoulu pääkaupunkiseudulla. Tai sitten tämä on vain koulun tapa ilmoittaa, että lapsi on ongelmatapaus, jolle pitää tehdä jotain.
Olen kuitenkin onnellinen, että lapsi tutkitaan. Jospa tästä nyt seurausi jotain hyvää. Haluaisin vain itsekin sanoa tutkijoille mielipiteeni ja kokemukseni. Pelkään että vanhemmat eivät huomaa kaikkea, mitä ulkopuoliset näkevät. Mutta eivätköhän psykologit ja neurologit osaa asiansa.

 

erityislapsen kanssa on se, että joka tutkimusvaiheessa, jos vanhempi ei ole painokkaasti vaatimassa, lapsi lähetetään ilman diagnoosia takaisin. Katellaan vaan. Toivottavasti poikkeuksiakin on.

 

Siis kun vain sitä ajan takaa, että kyllähän tutkimuksiin pääsee keskussairaalaan ilman koulun panostakin. Ei siihen tarvita koulusta mitään erityistoimia. Lastenlinnassa ollaan aika tarkkoja minusta, ei siellä sanota lapsen olevan ikätasoinen jos hän ei sitä ole.

 

Tutkimuksiin varmasti pääsee, jos vanhemmat sitä vaativat ja ovat motivoituneita asiaan. Tähän kyseiseen tapaukseen aloite tuli koululta, onneksi tuli edes jostain.

 

Kyseessä on joko väärinkäsitys (tai vanhemmat selittävät asiaa parhan päin) tai näppärä interventio (tai sen yritys) koulun puolelta. Kouluhan ei voi tietenkään lähettää lapsia mihinkään tutkimuksiin ilman vanhempien suostumusta/aloitetta.

Lapsen kannalta on toki hyvä, jos hän pääsee tarkempiin tutkimuksiin ja jos vanhemmat nielivät tuon selityksen (jollei se sitten ollut vain selitys jo sovitusta, kyseisen lapsen ""kasvojen säilyttämiseksi"" -- en kyllä käsitä miksi, eiväthän lapset tiedä toistensa tutkimuksista, terapioista etc?).

Hankaluuksia sattaa tulla, jos vanhempia/lasta on selkeästi huijattu ja jos he jossakin vaiheessa tajuavat sen/jos lapsi tajuaa sen. Hankaluuksia saattaa tulla myös siinä vaiheessa, kun lapsi mahdollisesti joutuu/pääsee terapiaan. Jos jonkinlainen, vaikka kuinka hyvää tarkoittava, huijaus paljastuu siinä vaiheessa, työhönsä vakavasti suhtautuvat ammattilaiset vislaavat yleensä pelin poikki ja palauttavat nappulat (enkä tarkoita vain lapsia, vaan kaikkia asianosaisia!) lähtöruutuun. Hoitoennuste ei yleensä ole hyvä, jos taustalta paljastuu minkäänlaista huiputtamista.

Sen verran erikoiselta tapaus kuulostaa, että kysyn: onko sinulla, ap, ensikäden tietoa asiasta? Vai oletko kuullut ""valinnasta"" vain vanhemmilta? (Jos näin on, jätä se omaan arvoonsa -- he yrittävät vain säilyttää kasvonsa silmissäsi, ja se heille suotakoon).

Tutkimuksiin pääsevät tietenkin kaikki, jotka tutkimuksiin hakeutuvat -- aikataulu ja tutkimuksen perusteellisuus on sitten ihan eri juttu.

 

Tytön isältä olen asiasta kuullut. Voihan se tietysti olla, että vanhemmat ovat keskustelleen asiasta opettajan tai erityisopettajan (tyttö on saanut tukiopetusta)kanssa enemmänkin ja ilmaisseet itse halunsa tutkituttaa tyttö. En ymmärrä, mikseivät vanhemmat ole järjestäneet tutkimuksia jo aikaisemmin. He eivät oikein tajua, mistä on kyse. Ainakin tytön äiti vähättelee tytön ongelmia ja on sitä mieltä, että kaikillahan nyt jotain on ja kyllä se siitä rauhoittuu, kun kasvaa. Isää huolestuttaa lähinnä tuleva murrosikä ja ""huonoon seuraan"" joutuminen. Jos kyse olisi omasta tyttärestäni, olisin tutkituttanut lapsen jo ennen kouluikää.

 

Kiinnitin vain huomiota siitä syystä, että oma tyttäreni on sekä helsinkiläinen koulainen ja hänellä on kaikenlaisia pikku ongelmia. Enkä tosiaan ole koskaan kuullut tuollaista ""yksi pääsee tutkimuksiin"". Meillä tosin tutkimuksiin mentiin jo päiväkodin suosituksista, kun puheen ymmärryksessä huomattiin ongelmia

 

Lapsi oireilee selvästi. Estoton käytös johtaa ajastaan hankaluuksiin ja sitähän ei kukaan halua.
Jotenkin ikävää, että opettajat ajattelevat tällaisen käytöksen olavan tahallaan aiheutettua tai huomiohakuisuutta.
Lapsella on paha olo ja aikuisten tehtävä on auttaa tässäkin tilanteessa.

 

Hei aloittaja. Minusta sinun pitäisi ottaa yhteyttä paikkakuntasi kehitysvammaneuvolaan tai kehitysvammaliittoon ( valtakunnallinen) ja kertoa tietosi sinne. Hyvin todennäköistä on että lapsi on kehitysvammainen ( lievästi) kertomasi kouluaineet ovat juuri ne yleisimmät jotka ovat vaikeita kehitysvammaiselle ja tuo että tyttö riisuu itsensä alasti kertoo jo vamman tasosta. Voit tehdä myös ilmoituksen lastensuojeluun että olet huolissasi tytöstä ja et saa vanhempien kanssa asiaa puhuttua . Kerrot sinne kaikki mitä tiedät . Lapsi tarvitsee pikaisesti kehitysvamma diagnoosin ja luokan vaihdon kehitysvammaisille tarkoitetun tai sit kehitysvammaisille tarkoitetun koulun. Mikä on tytön virallinen kotipaikka kunta? Sen kaupungin lastensuojeluun yhteys ja kehitysvammahuoltoon. NOPEASTI. Sinun kannattaa tehdä se ilman vanhempien tietoa koska, he eivät näytä ymmärtävänsä nyt asia. Vakavuutta.

 

Taitaa "Auttajan" neuvot tulla hiukkasen liian myöhään kun ketjun aloituksesta on jo aikaa kymmenisen vuotta.

 

Olis kyllä kiva kuulla tytön nykyiset kuulumiset.