Erilaiset haaveet

[En jaksa kirjautua]

Niin, tuntuu tyhmältä narista vaikka on jo yksi lapsi. Mutta kun minä olen aina haaveillut useammasta..
Tämä ensimmäinen lapsi on saanut alkunsa vahingossa kahden viikon seurustelun jälkeen. No olemme elelleet mukavaa perhe-elämää kunnes minä ilmaisin haluni toiseen lapseen. Miehellä se on ollut "EI" tai "joskus"... Nyt kuitenkin kun taas pitkän ajan jälkeen mainitsin asiasta niin "Ei, meille ei tule toista lasta".
Mä oon jotenkin niin rikki, väsynyt haaveilemaan /toivomaan. Olen jopa miettinyt eroa, en pelkästään tästä syystä, vaan meillä on oikeasti todella erilaiset haaveet ja suunnitelmat elämälle.
Mä haluan isomman perheen, nauttia mukavasta perhe-elämästä kaikki yhdessä. Mies kaipaa ryyppäämään ja vain minun kanssa yhteistä aikaa (sitä kyllä on). Halusin vaan kirjoittaa tunteeni jonnekin.

 

[Leea]

Jos nyt eroat ja sitten olet menossa uuteen suhteeseen, puhukaa tulevaisuuden haaveistanne ja toiveistanne ennen kuin lyötte hynttyyt yhteen! Ei toisen ajatuksia voi tietää, jos ei puhu!

 

[En jaksa kirjautua]

Puhuttiin me nykyisen kanssakin suunnitelmista ja haaveista, mä olin 3kk:lla raskaana kun se vasta selvisi. Ja miehen mieli on niistä ajoista muuttunut.
En ole toiseen suhteeseen menossa suin päin, tietenkään. Mutta en välttämättä halua tähänkään jämähtää näin, että minun pitää luopua aina.
Minulla olisi kuitenkin monta vuotta aikaa vielä saada elämäni kohdalleen, mutta jos tähän jumahdan niin silloinhan se ei onnistu.

 

[Keittiönoita]

Mun mielestäni ei voi jäädä odottamaan, että toinen täyttäisi toisen haaveet. Jos toiveet ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat hyvin erilaiset, kannattaako siinä suhteessa sitten jatkaa? Toki voi tehdä kompromisseja, jotka ei tyydytä kumpaakaan, tai sitten uhrautua ja tehdä niinkuin toinen haluaa. Mutta kannattaako niin elää koko elämänsä onkin jo ihan toinen juttu.

 

[En jaksa kirjautua]

Mun mielestäni ei voi jäädä odottamaan, että toinen täyttäisi toisen haaveet. Jos toiveet ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat hyvin erilaiset, kannattaako siinä suhteessa sitten jatkaa? Toki voi tehdä kompromisseja, jotka ei tyydytä kumpaakaan, tai sitten uhrautua ja tehdä niinkuin toinen haluaa. Mutta kannattaako niin elää koko elämänsä onkin jo ihan toinen juttu.

No tätä olen miettinyt ja paljon. Oon 23v., haluanko mä olla se uhrautuja? Mä vaan oon aina niin rikki kun saan sen "ei"-vastauksen.
Mutta toinen onkin se että mies uhkailee sitten sillä että vie meidän pojan jos erotaan.

 

[Keittiönoita]

No tätä olen miettinyt ja paljon. Oon 23v., haluanko mä olla se uhrautuja? Mä vaan oon aina niin rikki kun saan sen "ei"-vastauksen.
Mutta toinen onkin se että mies uhkailee sitten sillä että vie meidän pojan jos erotaan.

Suurin osa naisistakin uhkailee tuolla, että pitää lapset. Useimmiten se nainen vaan voittaa nuo "uhkailukiistat", varsinkin jos on kyse pienestä lapsesta.

Vaikeita asioita, mutta kannattaa ihan oikeasti miettiä, mitä elämältään haluaa. Ja toimia sitten sen mukaan.

 

[En jaksa kirjautua]

No tätä olen miettinyt ja paljon. Oon 23v., haluanko mä olla se uhrautuja? Mä vaan oon aina niin rikki kun saan sen "ei"-vastauksen.
Mutta toinen onkin se että mies uhkailee sitten sillä että vie meidän pojan jos erotaan.

Suurin osa naisistakin uhkailee tuolla, että pitää lapset. Useimmiten se nainen vaan voittaa nuo "uhkailukiistat", varsinkin jos on kyse pienestä lapsesta.

Vaikeita asioita, mutta kannattaa ihan oikeasti miettiä, mitä elämältään haluaa. Ja toimia sitten sen mukaan.

Totta. Kiitos vastauksestasi. Ehkä halusin "kuulla" sen, että en ole aivan paska ja itsekäs vaikka näin ajattelenkin. Meillä poika on 2v. ja todella äitin poika. Kuitenkin haluaisin että olisi myös isällään, mutta onko isästä etäisäksi vai meneekö ryyppäämiseksi? sitä on paha sanoa.

 

[VihreäTee]

Kuulostaa aika tutulta... Tosin lapsia ei kumpikaan halua ainakaan nyt lisää, mutta muuten ei tunnu haaveet kohtaavan. Minä kaipaisin enemmän perheen yhteistä aikaa, mies haluaisi mennä niinkuin ennen lapsia. Tosin parempaan suuntaan on menty paljonkin alkuajoista. Ja tosiaan, jos erottaisiin, edessä olis varmaan hirvee huoltajuusriita. Vaikka minä se olen joka suurimman osan ajasta lapsia hoitaa ja mies harrastaa tai vastaavaa.

 

[En jaksa kirjautua]

Kuulostaa aika tutulta... Tosin lapsia ei kumpikaan halua ainakaan nyt lisää, mutta muuten ei tunnu haaveet kohtaavan. Minä kaipaisin enemmän perheen yhteistä aikaa, mies haluaisi mennä niinkuin ennen lapsia. Tosin parempaan suuntaan on menty paljonkin alkuajoista. Ja tosiaan, jos erottaisiin, edessä olis varmaan hirvee huoltajuusriita. Vaikka minä se olen joka suurimman osan ajasta lapsia hoitaa ja mies harrastaa tai vastaavaa.

Niinpä. Meillä mies kyllä on pojan kanssa, mutta kuitenkin minä hoidan pääosin kaiken. Mutta ei siinä mitään, mä vaan niin haluaisin edes sen toisen lapsen. Suurperhehaaveesta voin luopua.