Erilleen muuttaneet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja outolempi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

outolempi

Vieras
Miten olette ottaneet puheeksi, että haluatte muuttaa pois miehenne luota?Siis te jotka näin olette tehneet... Mä haluaisin kokeilla miten pärjään yksin,lasten ehdoilla tietenkin. Epäilen et kai mulla joku kriisi on meneillään.

Oon tapaillut vierasta miestä, mutta olen kyllä sitä mieltä etten pelkästään hänen takiaan halua pois tästä. Hän on avoliitossa ja lapsikin löytyy.Itse olen naimisissa ja kaksi lasta.

Juu ei mikään ihanne tilanne,mutta tällaset ois fiilikset... En ole tälle toiselle miehelle puhunut mitään näistä muuttoajatuksista mitään, enkä häntä kämppikseksi odotakkaan. Hän tehköön sit ajallaan omat päätöksensä.

En vaan tiedä miten miehelleni selittäisin tämän. Meillä ei juuri ole ongelmia,emmekä riitele.Mutta minä olen vain jotenki nyt turta koko hommaan. En haluaisi toisesta miehestä puhua mitään. Katella vaan miten se yksinelämä sujuisi.

Miten muut olette hoitaneet tällaisen asian? Ja miten sitten on asiat menneet?
 
Kuulostaa siltä että olet ihastunut, ja ihastuksen huuma saa oman miehen tuntumaan "vanhalta ja tylsältä". Oletko valmistautunut siihen, että kun "kokeilet miten pärjäät yksin", voi se kokeilu jäädä pysyväksi olotilaksi, kun ihastuksesi pysyy avovaimonsa luona ja oman miehen jätit taakse. Vai palaatko siinä vaiheessa vaihtoehto B:n luokse.

Älä lähde, jos et ole VARMA, että et halua enää jatkaa nimenomaan oman miehesi kanssa, oli muita miehiä tai ei.
 
mun ero eksästä kävi justiinsa niin että sanoin että haluan tulla toimeen omllani ja nähdä miten mun elämä menee pelkästään lasten kanssa, en halua asu asiinä kaupungissa enkä nähdä hänen ystäviään, must atuntui että elämä ei kuljeta mihinkään vaan masennun....hankein kämpän ja muutin pois j atakaisn en oo ajatellut ikinä meneväi, olin niin vapautunut j aonnellinne kun pääsin elämään omaa elämää....nyt oon löytänyt miehen jonka kanssa haluan elää...toivottavasti sekin haluaa elää mun kanssa elämän ehtoolle asti....
 
Alkuperäinen kirjoittaja venera:
mun ero eksästä kävi justiinsa niin että sanoin että haluan tulla toimeen omllani ja nähdä miten mun elämä menee pelkästään lasten kanssa, en halua asu asiinä kaupungissa enkä nähdä hänen ystäviään, must atuntui että elämä ei kuljeta mihinkään vaan masennun....hankein kämpän ja muutin pois j atakaisn en oo ajatellut ikinä meneväi, olin niin vapautunut j aonnellinne kun pääsin elämään omaa elämää....nyt oon löytänyt miehen jonka kanssa haluan elää...toivottavasti sekin haluaa elää mun kanssa elämän ehtoolle asti....

Miten sä saatoit olla varma siitä et haluat lähteä? Mulla hirvittää just se ettei pystykään olemaan yksin, et alkaa sit kaduttaan.

Miten sä muuten pärjäsit sit omillasi?
Meillä on talo,miehellä työ,mulla ei, joten mun taloudellinen tilanne muuttus tosissaan.Moni tuttu varmaan sanois et tyhmäku lähdet...mut ku en tiiiiä...ja sillä toisella miehellä ei oikeestaan ole tarjota muuta ku ittensä ehkä jossain vaiheessa. Tiedä sit jättääkö avovaimoaan koskaan... Oon vaan niin tympääntynyt näihin nurkkiin!

 
mulla myös tuon suuntaisia ajatuksia..ahdistaa koko elämä.ulospäin meiän suhde on vamraan ihanan ruusuinen ja kukaan ei mua ymmärtäis..mun mies on tosi hyvä isä jne.
mutta mua on jo pidemmän aikaa ahdistanut sen sellanen tietyntapanen holhoaminen ja tiedän että osa siitä on mun elämän kontroillintia kun ed. vaimosalähti toisen matkaan ja osa ihan vaan huolenpito mutta mä en enää osaa noita erottaa ja kaikki tuntuu mun kyttäämisesltä jne..lisäksi on aika mustasukkainen mitä mä en kestä. enkä ole tod. antanut aihetta..!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja miisku:
mulla myös tuon suuntaisia ajatuksia..ahdistaa koko elämä.ulospäin meiän suhde on vamraan ihanan ruusuinen ja kukaan ei mua ymmärtäis..mun mies on tosi hyvä isä jne.
mutta mua on jo pidemmän aikaa ahdistanut sen sellanen tietyntapanen holhoaminen ja tiedän että osa siitä on mun elämän kontroillintia kun ed. vaimosalähti toisen matkaan ja osa ihan vaan huolenpito mutta mä en enää osaa noita erottaa ja kaikki tuntuu mun kyttäämisesltä jne..lisäksi on aika mustasukkainen mitä mä en kestä. enkä ole tod. antanut aihetta..!!

Tää on todellakin epämiellyttävää tää ahdistava olo!

 
Miten ihmeessä mä otan tän mahdollisen poismuuton puheeksi? Yllätys yllätys, en tahdo loukata häntä. Eikä hän ole tahallaan tätä mun oloani ahdistavaksi saanut...
 

Yhteistyössä