Erimielisyys-Toinen lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Eli minun ja miehen mielipiteet toisesta lapsesta hyvin eriävät, olisi kiva saada ulkopuolista näkökulmaa kun kumpikin tietysti on omasta mielestään oikeammassa (vaikka molemmilla toki hyvät pointit)

Nykytilanne: Tammikuussa esikoispoikamme täyttää 1v. Mies aloittanut syksyllä lääkiksessä opiskelun, valmistuu oletettavasti 5.5 vuoden päästä. Itse olen jäänyt suoraan lukiosta äitiyslomalle. olemme 21 ja 22v. Alusta asti on puhuttu että ainakin kaksi lasta hankittaisiin, mutta nyt ajasta riitaa.

MINÄ haluaisin toisen lapsen kevään/kesän aikana alulle, niin että ikäeroa tulisi n. 2v. Olisin lasten kanssa kotona niin kauan että mies valmistuu ja menee töihin, ja lähtisin sitten itse opiskelemaan (ei harmaintakaan aavistusta mitä haluan opiskella).

MIES haluaa toisen lapsen vasta kun on valmistunut ja työelämässä. Silloin olisi enemmän rahaa, voisimme asua isommassa asunnossa ja ostaa auton yms. (Tällä hetkellä siis asumme kaksiossa, jos satsattaisiin 80e/kk lisää huokraan saataisiin kolmio. Asutaan keskustassa joten autolle ei periaatteessa tarvetta, mutta olisihan se kätevä!). Miehen koulu myös vaativaa ja ajattelee että kahden lapsen kanssa opiskelu/elämä ylipäätään olisi liian rankkaa Ja vapaa-aikaa nolla.
Mies ei osaa sanoa mitä minä tekisin sen aikaa kun hän koulussa (esikon kanssa voi olla kotona max 3v, minulla ei ole ammattia joten työn saaminen epävarmaa, ei ole mielestämme järkeä että kumpikin opiskelisi samaan aikaan, sillä kotitöille ja lapselle ei jäisi läksyjen/tenttien jälkeen tarpeeksi aikaa.)

Tällä hetkellä minä hoidan enimmäkseen lastamme, meillä on todella hyvät tukiverkostot eli lapsenhoitoapua tarjolla koska vaan.

Kertokaa toki mielipiteenne. otan myös mieluusti vastaan ideoita tulevasta ammatistani. Ei hoitoalaa, asiakaspalvelu luonnistuu kyllä mutta kammoan verta, piikkejä yms. Olen hyvä lukuaineissa ja kielissä, matikka ja luonnontieteetkin sujuu mutta ei kiinnosta tippaakaan. Palkkaus saisi olla keskitasoa/keskitasoa korkeampi.
 
Lääkiksessä opiskelu on todella vaativaa, mutta toisaalta lasten pieni ikäero on myös todella hyvä juttu. Sanoisin, että tee toinen samantien, jos uskot pärjääväsi lasten kanssa ihan yksin, ilman että mies mitenkään osallistuu lasten hoitoon, ja saat lapset pidettyä yöt hiljaa, niin etteivät he häiritse miehen nukkumista. Sinänsä lääkärin työ on ihan yhtä kuluttavaa ja aikaa vievää, joten eipä se tilanne myöhemminkään muutu.

Asiakaspalvelutyöstä ei makseta mitään muuta kuin huonoa palkkaa. Jos haluat keskitasoa tai sitä korkeamman palkan, on sinun syytä etsiä kadonnut kiinnostuksesi matikkaan ja luonnontieteisiin uudelleen, ja hakeuduttava tekniselle ja miesvaltaiselle alalle, muuten palkkasi on mitä todennäköisimmin huonompi kuin keskitaso. Lukuaineiden tai kielten osaamisesta ei Suomessa makseta juuri mitään.
 
Taloudellisesti voi tulla teille aika tiukkaa mikäli toisen nyt teette, mutta lääkärin työt "valvonnan alaisena" voi toki aloittaa ennen kuin tuo 5,5 v. on täynnä, että ihan loppuun asti ei tarvitsisi kituuttaa. Mikäli ihan oikeasti todella nyt haluat sen toisen lapsen, niin sun on kyllä sitten 100 % sitouduttava hoitamaan lapset, ja annettava sen miehesi opiskella täysillä. Sun pitäisi myös varautua siihen, että jos teille tulee tosi tiukkaa taloudellisesti, niin sinun on hankittava edes keikkatyötä siihen sivuun. Tällöinhän teillä ei menisi päivähoitomaksuja, mikäli teillä tosiaan on niin hyvä tukiverkosto, että tällöin voisit viedä lapset jollekin tutulle hoitoon... voisit siis samalla saada kotihoidontukea ja pientä palkkaa.
 
Kiitos asiallisista kommenteista! Ääh rankkaa varmasti tulisi kahden kanssa olemaan, mutta toisaalta jos odotamme --> n. 6-7v raskauden alkamiseen, pari vuotta vauvan kanssa kotona, omat opinnot 3-5vuotta =valmistuisin pitkälti yli kolmekymppisenä! :o
 
Teillä on vielä aika tuore tilanne yhden lapsen ja miehen opiskelun kanssa. Katsokaa nyt ainakin tämä eka vuosi opintojen kanssa, miten pärjäätte. Kaksivuotiaan ja vauvan kanssa voi olla tosi rankkaa.
 
Ei missään nimessä toista lasta kun toinen ei kerran halua. Se tulee olemaan tuhoisaa lapsen ja isän suhteelle jos sinä hoidat lapset 100%, ja tuo tulee hiertämään teidän suhdetta takuuvarmasti kun mies ottaa sen väsymyksen keskellä aseeksi riidoissa "sinä halusit toisen heti, minä en, hoida sinä kun minä opiskelen/menen työvuoroon jne".

Asiaa olisi varmaan kannattanut miettiä ennen ekan lapsen tekoa, jos ikäero on ongelma. :/

Ja voithan sä mennä hanttihommiin hetkeksi kun lapsi täyttää 3 v. Tai voit opiskella nyt vanhempainvapailla ollessas esim. avoimessa yliopistossa jotain perustason kursseja valmiiksi, kerta teillä on lastenhoitoapuakin hyvin tarjolla.
 
Ei missään nimessä toista lasta kun toinen ei kerran halua. Se tulee olemaan tuhoisaa lapsen ja isän suhteelle jos sinä hoidat lapset 100%, ja tuo tulee hiertämään teidän suhdetta takuuvarmasti kun mies ottaa sen väsymyksen keskellä aseeksi riidoissa "sinä halusit toisen heti, minä en, hoida sinä kun minä opiskelen/menen työvuoroon jne".
Höpsistä, hoitavathan monet äidit nytkin lapset 100% ja mies tuo leivän pöytään. Riitoja tulee vain silloin, kun asiasta ei sovita ennen lapsen hankintaa, eli äiti kuvittelee, että mies osallistuisi jotenkin, eikä niin käykään. Mutta jos tuon tekee tietoisesti, ei siitä tule riitoja ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ja tottakai mies menee tuossa tilanteessa yövuoroon tai opiskelee ja nainen hoitaa lapset, sehän on jo ennen lapsen hankintaa sovittu.
 
Olen sitä mieltä, että lapsen "hankinta" pitäisi AINA olla molempien yhteinen tahtotila. Teillä tosiaankin tuore tilanne siinä mielessä, että lapsenne vielä tosi pieni ja lääkisopinnot vasta aluillaan. Lisäksi itse olette todella nuoria. Mieti miten suhteenne saattaa muuttua, jos väkisin nyt pidät pääsi ja teette sen toisen lapsen.
 
Höpsistä, hoitavathan monet äidit nytkin lapset 100% ja mies tuo leivän pöytään. Riitoja tulee vain silloin, kun asiasta ei sovita ennen lapsen hankintaa, eli äiti kuvittelee, että mies osallistuisi jotenkin, eikä niin käykään. Mutta jos tuon tekee tietoisesti, ei siitä tule riitoja ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ja tottakai mies menee tuossa tilanteessa yövuoroon tai opiskelee ja nainen hoitaa lapset, sehän on jo ennen lapsen hankintaa sovittu.

Niin tekee. Toimiiko se oikeasti ja aidosti onkin eri asia. Lapsen etu se tuskin ainakaan on, että isä ei osallistu koska opiskelut ja työt ja väsymys.

Mielestäni ap:n mies on tässä fiksu ja oikeassa, tiedostaa voimavaransa ja toimii sen mukaan. Ap taas on tunteen vietävissä, joka tulee johtamaan ongelmiin.
 
Kaikeasta muusta riippumatta mies ei halua toista lasta ainakaan nyt. Ehkä ei tulevaisuudessakaan. Mies haluaa että teillä on omaa ja yhteistä aikaa eikä aina vaan jotain himputin syöttöjä ja vaippoja ja yöherätyksiä.
 
No kyllä opiskelijana oli huomattavasti helpompaa lasten hoito kuin työelämässä, se on mun kokemus. Työelämässä ei ole niin paljoa joustoa, päivät pidempiä, eikä lomia saa välttämättä siihen aikaan kuin haluaisi. Yliopisto-opiskelu oli rentoa, päivät lyhyitä, sai itse aikatauluttaa. Opiskelu sujui hyvin lapsen kanssakin kotona, ja lapsi sai olla tarhassa lyhyitä päiviä, vain luentojen/tenttien ajan. Tosiaan en käsitä miksi sun pitäisi odottaa omien opintojesi kanssa?

Miksi myöskään lasten kanssa olisi pakko olla niin kauan kotona? Suosittelen hieman avarampaa katsantokantaa, lapsi ei mene rikki päivähoidosta.

Lasten ikäero on kokonaan toinen keskustelu ja mielestäni hyvin merkityksellinen asia. Meillä 2,5 v ikäeroa (nyt 5 ja 8 v) ja on aivan mahtavaa kun lapset leikkivät keskenään aina, reissussa on aina kaveri mukana jne. Toki tappelevatkin, en sitä kiellä.

Missään nimessä sun ei ole mun mielestä järkeä olla koko miehes opiskeluaikaa pelkästään kotona, ajattele tulevaisuuttasi, työkokemusta ja eläkekertymää.
 
Mä en uskaltaisi tehdä toista lasta tuohon tilanteeseen. Hankkisin itselleni mahd. äkkiä ammatin. Ei kannata heittäytyä miehen varaan tuossa tilanteessa, eikä muutenkaan. Ajattele myös omaa tulevaisuuttasi.
 
Olette vielä tosi nuoria. Jos et vielä tiedä, mitä haluat alkaa opiskelemaan, et tiedä sitä viiden vuoden päästäkään. Älkää tehkö toista nyt. Yhden kanssa on niin paljon helpompaa. Jos olisin sinä, menisin nyt opiskelemaan, valmistuisin ja hankkisin työpaikan seuraavan viiden vuoden aikana. Sitten kun on se vakituinen työpaikka, hankkiutuisin raskaaksi. Sitten varmaan mieskin olisi jo valmistunut. Jos nyt jättäydyt kotiin ja mietit aloittavasi opinnot vasta kun mies on valmistunut, on aika todennäköistä, ettet koskaan opiskele mitään parempaa ammattia itsellesi.
 
Niin ja piti vielä edelliseen lisätä, että mieti jos teille tulee ero tai mies kuolee. Voi tuntua kaukaiselta nyt, mutta sitä tapahtuu. Järjestä elämäsi niin, ettet putoa tyhjän päälle.
 
AP kirjoitti, että työn saaminen on epävarmaa, ja molempien yhtäaikainen opiskelu on jo rajattu pois, ja esikoisen kanssa kotona voi olla vain 3 vuotta, niin kyllä tuossa tilanteessa se järkevin vaihtoehto on tehdä toinen, jolla tuo kotihoitoaika jatkuu taas kolmella vuodella. Samoin pikkulapsiaika saadaan kerralla pois jaloista, ja lapsilla on toisistaan enemmän seuraa. Isommalla ikäerolla lastenhoitoon tulee mukaan paljon enemmän leikitystä, kun lapsilla on tylsää eivätkä he juurikaan halua viettää aikaa keskenään.

Tietenkin toisen lapsen tekeminen pitää sopia miehen kanssa etukäteen, sehän on selvä.

Vähemmän se AP:n uraa vaikeuttaa, että on lukion ja opiskeluiden välissä pois työstä 5 vuotta, kuin että olisi kahdessä pätkässä pois yhteensä 6 vuotta. Ja jos AP tekee nyt toisen lapsen, hänelle jää lisäaikaa miettiä myös sitä, mille alalle haluaa hakeutua. Kaikkein hölmöintä olisi mennä nyt opiskelemaan jotain sellaista, johon ei sitten tulevaisuudessa haluakaan työllistyä.
 
AP kirjoitti, että työn saaminen on epävarmaa, ja molempien yhtäaikainen opiskelu on jo rajattu pois, ja esikoisen kanssa kotona voi olla vain 3 vuotta, niin kyllä tuossa tilanteessa se järkevin vaihtoehto on tehdä toinen, jolla tuo kotihoitoaika jatkuu taas kolmella vuodella. Samoin pikkulapsiaika saadaan kerralla pois jaloista, ja lapsilla on toisistaan enemmän seuraa. Isommalla ikäerolla lastenhoitoon tulee mukaan paljon enemmän leikitystä, kun lapsilla on tylsää eivätkä he juurikaan halua viettää aikaa keskenään.

Tietenkin toisen lapsen tekeminen pitää sopia miehen kanssa etukäteen, sehän on selvä.

Vähemmän se AP:n uraa vaikeuttaa, että on lukion ja opiskeluiden välissä pois työstä 5 vuotta, kuin että olisi kahdessä pätkässä pois yhteensä 6 vuotta. Ja jos AP tekee nyt toisen lapsen, hänelle jää lisäaikaa miettiä myös sitä, mille alalle haluaa hakeutua. Kaikkein hölmöintä olisi mennä nyt opiskelemaan jotain sellaista, johon ei sitten tulevaisuudessa haluakaan työllistyä.

Kaikkein hölmöintä on tehdä lisää lapsia tilanteeseen, johon toinen ei niitä halua.
 
Kiitos asiallisista kommenteista! Ääh rankkaa varmasti tulisi kahden kanssa olemaan, mutta toisaalta jos odotamme --> n. 6-7v raskauden alkamiseen, pari vuotta vauvan kanssa kotona, omat opinnot 3-5vuotta =valmistuisin pitkälti yli kolmekymppisenä! :eek:

Tuossa esimerkissäsi - mitä ajattelit tehdä tuon 6-7v ennen uutta raskautta? Sehän olisi hyvä aika opiskella. Hyvin ehdit hankkia jopa ylemmän korkeakoulututkinnon ja ammatin tuossa ajassa. Ja vaikka siitä vähentäisi esimerkiksi yhden vuoden vielä kotonaoloon nykyisen taaperosi kanssa, on aikaa opiskeluun reilusti. Päivähoidon ja työn/opiskelun sekä kotonaolon yhteensovittamiseen on yhteiskunnassamme vielä paljon vaihtoehtoja aina osa-aikahoidosta välivuosiin.

Pidä huoli omasta koulutus- ja työtaustastasi!

Pieni ikäero lasten välillä on toki mukava, mutta raskasta se tulisi olemaan. Eikä missään nimessä tule tehdä ilman molempian halua ja sitoutumista. Epäreilua lapsille, jos toinen vanhemmista joutuu olemaan "etäinen vanhempi" opiskelun/työn vuoksi. Ja epäreilua miehellekin, joka joutuisi muiden velvollisuuksiensa vuoksi siihen rooliin.
 
Jos nyt teet lapsen miehen vastustuksesta huolimatta, olette eronneet alle kahdessa vuodessa. Kumpikaan teistä ei tule jaksamaan vauva+taaperoaikaa. Siihen pitää molempien sitoutua, koska se tulee olemaan yksi elämän raskaimmista vaihesita.

Itse en millään olisi pärjännyt ja jaksanut, kun vauva huusi öisin atoppisen ihon takia ja 2 v sairasteli samaan aikaan. Miehen apu oli silloin kultaakin kalliimpaa. Toki on yksinhuoltajia, joiden on pakko tällaisistakin tilanteista selviytyä, mutta en ikimaailmassa sellaiseen tilanteeseen vapaaehtoisesti hakeutuisi. Oma miehenikin oli rättipoikki, vaikka ei edes ollut vaativia opintoja meneillään ja hän sai pääsääntöisesti nukkua yöt. Silti isomman lapsen hoito jäin vuoden-parin ajaksi pitkälti miehen vastuulle, kun hän oli kotona töiden jälkeen.

Olet vielä nuori ja teillä on aikaa hankkia lapsia myöhemminkin. Suosittelen tosiaan odottamaan vielä muutaman vuoden ennen uutta yritystä. Se on hyväksi koko perheen ehjänä säilymisen kannalta. Voit sillä välin tehdä jotain hyödyllistä, vaikka opiskella, jos et töidä löydä. Taloudellinen niukkuuskaan ei ole kenenkään kannalta perheessä hyvä asia.
 
No kyllä opiskelijana oli huomattavasti helpompaa lasten hoito kuin työelämässä, se on mun kokemus. Työelämässä ei ole niin paljoa joustoa, päivät pidempiä, eikä lomia saa välttämättä siihen aikaan kuin haluaisi. Yliopisto-opiskelu oli rentoa, päivät lyhyitä, sai itse aikatauluttaa. Opiskelu sujui hyvin lapsen kanssakin kotona, ja lapsi sai olla tarhassa lyhyitä päiviä, vain luentojen/tenttien ajan. Tosiaan en käsitä miksi sun pitäisi odottaa omien opintojesi kanssa?

Yliopisto-opinnot ovat eri asia kuin lääkäriopinnot, jotka eivät ole yhtä vapaita ja leppoisia.
 
Laittaisit tavallaan oman elämäsi jäähylle siksi aikaa kunnes toinen valmistuu. Ei ammattia, ei työtä. Entä kun mies valmistuu. Onko sittenkään taattua, että voisit opiskella, kun miehellä on raskas työ tai kun muutenkaan tulevasta ei voi tietää. En ymmärrä, miksi ette voi nyt opiskella molemmat, koska tilanne ei tule olemaan sen parempi miehen valmistuttua. Yhden lapsen kanssa opiskelut onnistuvat vielä näppärästi, mutta jos lapsia on useampi, niin sekin on vaikeampaa.

Miettikää vielä kaikki vaihtoehdot ilman poissulkevia rajotteita.
 
Kiitos kommenteista!
Tarkoituksena ei tietenkään ole tehdä toista lasta vasten miehen tahtoa (eikä se olisi tietysti mahdollistakaan). Mielipiteitä suuntaan ja toiseen halusinkin kuulla, ja niitä on mukavasti tullutkin. Paperille aloitin jo listaamaan hyvät ja huonot puolet kummastakin vaihtoehdosta, jos sitä kautta saisimme yhdessä kaskusteltua mikä olisi järkevintä.
 
Ap nyt äkkiä itsekin opiskelemaan. Teet ison virheen jos olet kotona koko miehen opiskeluajan etkä edistä omaa työllistymistäsi yhtään.

Moni tuttu lääkäri on ITSE synnyttänyt useammankin lapsen ja opiskellut silti kuudessa vuodessa. Tehneet niitä kotitöitäkin siinä sivussa. Turvaverkot toki heilläkin kunnossa. Miten teillä miehen opiskelut vaatii sinun elämän pysähtymisen?
 

Yhteistyössä