Toggle sidebar

Erittäin hankalaksi muuttunut 3v tyttö.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

Äiti...

Vieras
En tiedä mitä aloituksella haen, ehkä vain vertaistukea.

Olen lähes loppu ja hermot hyvin, hyvin kireällä. Toi lapsi on muuttunut ihan hirviöksi!

HUUTAA, RÄÄKYY, LYÖ, EI TOTTELE. Ei ollenkaan :(
Vielä vähän aikaa sitten tuo tyttö oli oikea enkeli, nyt tuntuu että taantumaa tässä kehityksessä tulee tms.

Pukeminen EI ole enää kivaa, se suoritetaan jäätävällä huudolla. Nukkumisesta on tullut täyskaaos, tai oikeastaan nukahtamisesta. Lapsi huutaa täyttä kurkkua huoneessaan melkein tunnin, ennenkuin nukahtaa.

On koitettu päiväunilla ja ilman, ei vaikutusta. Lapsen mielikuvitus kai laukkaa kovasti nyt, koska nyt viimeaikoina huone on ollut täynnä jättiläisiä, robotteja ja krokotiilejä. Tuota asiaa koitan ymmärtää, ja tajuan että lapsi voi oikeasti pelätä. Lohdutan, sanon uudelleen hyvät yöt ja annan pusun ja halin.

.. Kävelen olohuoneeseen, menee muutama sekunti, JA TAAS HUUTO ALKAA. Haluaa mut sinne, nukkumaan. Sitten on pelkojen lisäksi pissahätää, janoa ja pipiä joka paikassa. Aiemmin nukahti hienosti, iltasadun jälkeen jäi höpöttelemään unikavereille, mutta nyt tämä muutos.

Kuuluuko tähän uhmaan tälläinen? Vai mitä ihmettä tuolle nukkumisjutulle on tapahtunut :( Ja vielä, miten hoidan ns. oikein nämä nukahtamistilanteet.

Auttakaa jos voitte :/
 
[QUOTE="vieras";25370094]Meidän 3- vuotiaalla oli tuollainen vaihe. Kesti 1-2 kk, meni LUOJAN KIITOS itsestään ohi. En tiedä, mikä sen aiheutti.[/QUOTE]

Huh, jotenkin huojentavaa tietää että näinkin voisi käydä.

On vaan vaikeaa yrittää pysyä rauhallisena, varmaan tiedätte...
 
jos tuntuu että lapsella on todella huoli sen nukkumisen kanssa niin ota tuoli ovensuuhun tai istahda kynnykselle selin huoneeseen päin. lapsi tietää että olet lähellä niin ei oo mitään hätää vaikka tulis krokotiileja.. mutta jos istut siinä niin ihan todella et reagoi mihinkään juoksuttamisyrityksiin tms. istut vain siinä. sitte ku alkaa helpottaa niin vedät ovea ilta illallta kiinnemmäs ja kohta oot taas olohuoneen sohvalla..
tietty tulee mieleen jos tää on nyt ihan yhtäkkiä alkanu ettei olis joku paikka kipeä, esim korvat, ja sen vuoksi niin kiukkuinen?
 
Onneksi noi uhmavaiheet tulee aaltoina. Koita purra hammasta, se menee kyllä ohi (ja tulee jossain vaiheessa takaisin!). Yritä vaan olla johdonmukainen. Ja toivottavasti myös isä/mummot/papat ovat myös... Sinua lapsi nyt koettelee.

Mä olen nuorimmaisen vienyt ulos lähes ilman vaatteita kun oltiin lähdössä. Kerettiin kääntymään oven ulkopuolella kun teki jo mieli sovinnolla pukea ;) Samoin on rukkaset pysyneet kädessä kun on ehtineet vähän kylmettyä. Kuulostaa ilkeältä, mutta muutoin on pukeminen/hanskojen kädessä pitäminen ollut yhtä farssia. Nykyään valitaan molemmille tytöille seuraavan päivän vaatteet aina kaapista edellisenä iltana valmiiksi aamua odottamaan ja pukeminen on sujunut ongelmitta.

Nukahtamisongelmaan en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata. Meillä nukutetaan vielä 2- ja 4-vuotiaat vieressä maaten :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
Onneksi noi uhmavaiheet tulee aaltoina. Koita purra hammasta, se menee kyllä ohi (ja tulee jossain vaiheessa takaisin!). Yritä vaan olla johdonmukainen. Ja toivottavasti myös isä/mummot/papat ovat myös... Sinua lapsi nyt koettelee.

Mä olen nuorimmaisen vienyt ulos lähes ilman vaatteita kun oltiin lähdössä. Kerettiin kääntymään oven ulkopuolella kun teki jo mieli sovinnolla pukea ;) Samoin on rukkaset pysyneet kädessä kun on ehtineet vähän kylmettyä. Kuulostaa ilkeältä, mutta muutoin on pukeminen/hanskojen kädessä pitäminen ollut yhtä farssia. Nykyään valitaan molemmille tytöille seuraavan päivän vaatteet aina kaapista edellisenä iltana valmiiksi aamua odottamaan ja pukeminen on sujunut ongelmitta.

Nukahtamisongelmaan en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata. Meillä nukutetaan vielä 2- ja 4-vuotiaat vieressä maaten :ashamed:
Click to expand...

Kyllä me miehen kanssa kovasti on pohdittu että on sitten yhtenäiset linjat. Mutta välillä vaan tekee mieli luovuttaa ja kaapata tuo pikkuinen viereen ja nukuttaa siihen. Mutta, se on sitten takapakki ja niin pitäisi toimia vastedes, muuten vaikeutuu hommat vaan.


Joku kyseli korvista, niin en usko. Päivisin on ihan normaali ja muuten ei vaikuta mitenkään kipeältä. Toisaalta, jos ihan mahdottomaksi menee, voipi sitä lääkärissäkin käydä. Ja ei kyllä yöllä onneksi heräile.

Tää nukahtamisongelma on se pahin. Tyttö on vauvasta asti ollut huono nukahtamaan ja nukkumaan. Aina kestänyt nukkumaameno n tunnin. Heräili monia, monia kertoja yössä, ja aamulla kukonlaulun aikaan ylös.

Kahden ikävuoden kinttailla sain miehehn kanssa päähänpiston, kokeillaan mitä tapahtuu kun lähdemmekin pois. Tyttö nukahti!! Se oli niin ihanaa että ja siihen ehti jo tottua, vaikutti paaaljon mun ja miehen mielialaan ja ylipäätään kaikkeen, tietysti. Mutta nyt harmittaa ja kovaa että eikai tämä TAAS mene tähän. :(
 
Kiitos näistä vastauksista. :) Heti parantaa vähän omaa olotilaa kun tiedän että en ole "yksin" tässä jamassa. :D

Vaikka oisin sen tiennyt ilman aloitustakin varmaan, mutta, jotenkin tää ehkä antaa taas voimaa jaksaa ja pitää hermot kurissa :)
 
Meillä täällä just nyt on ensimmäistä kertaa hiljaista n.1,5tuntiin. Melkein 4-vuotias esikoinen alkoi tuossa illalla riehumaan, konttailemaan tahalteen jaloissa kun kannoin vauvaa, repimään tavaroita ympäriinsä ja huutamaan kurkku suorana. Nukkumaan mennessä huusi nyt tuon melkein 1,5h täyttä huutoa isi, isi, mua kakkattaa(osaa mennä kyllä itse vessaan)itse yritin nukuttaa vauvaa, joka isoveljen huutamiseen on näköjään jo niin tottunut, että lopulta nukahti(tai kuulo on jo raukalta huonontunut) Kaikkeen huudetaan että "tuo oli rumasti sanottu" esim kun sanon että mennään päikkäreille... Välillä oli jo helpompaa ja ehdin jo huokaista, että vaikea vaihe pikkuisen syntymän jälkeen olisi mennyt ohi. Ilkeää sanoa, mutta helpottaa kuulla että muillakin on vastaavaa. Voimia!
 
Onko elämässänne tapahtunut jotain isoja muutoksia (huom, iso muutos voi olla lapselle ihan eri kuin aikuiselle)? Muutto, jomman kumman vanhemman työnaloitus, päiväkotiin meno, pikkusisaruksen syntymä, jonkun läheisen kuolema, ystävän muutto, ihan mitä tahansa mihin lapsi voi reagoida?

Oliko lapsen uhma helppo? Voiko nyt tulla vasta varsinainen uhma? Joillain lapsilla tulee uhmaa 4-vuotiaana, 5-vuotiaana, 6-vuotiaana...

Ole johdonmukainen, rakasta, aseta rajat ja yritä vaan jaksaa. Raskastahan se joskus on, vaikka lastaan rakastaa enemmän kuin mitään... jälkikäteen ne hankalat kaudet huomaa melko lyhyiksi (ainakin useimmiten), vaikka se päällä ollessa ei yhtään lyhyeltä tuntuisi. Jos koko homma meinaa mennä negatiiviseksi, niin oletko yrittänytkin kepin sijaan porkkanalla? Eli, jos tuntuu että päivät ovat yhtä komentamista ja kieltämistä, niin oletko koittanut lapselle palkitsemissysteemejä? Yksi varsin käyttökelpoinen on sopia lapsen kanssa toivotusta käytöksestä, ja siitä saa palkinnoksi tarran. Kun tarroja on sovittu määrä, lapsi saa sovitun (haluamansa) palkinnon. Tärkeää tässä on se, että lapsen kanssa keskustellaan asiasta niin, että hän varmasti ymmärtää mistä on kyse. Lisäksi hyvin tärkeää on se, että lapsi ymmärtää mitä on toivottu käytös ja että se on riittävän yksinkertaisia asioita. Esimerkkinä vaikkapa se, että lapsi siivoaa lelunsa aina leikin jälkeen --> tarra.

Lapsella on tuossa iässä vilkas mielikuvitus ja pelkoja tosiaan saattaa riittää. Ne ovat lapselle ihan todellisia. En jättäisikään lasta nukahtamaan yksin, jos olisin sitä mieltä että pelkää. Juoksuttamiset ovat asia erikseen, pelkoa ei saa sivuuttaa niin kuin sanoitkin. Kyllä varmaan istuisin useamman kuukaudenkin lapsen huoneessa kunnes nukahtaa, koska en haluaisi antaa viestiä ettei lapsen pelolla ole väliä ja ettei lapsen hätään vastata. En kommunikoisi hyvän yön toivotusten jälkeen, istuisin vaan ja olisin läsnä. Voisin silitellä tai pitää kädestä, jos se rauhoittaisi.

Tsemppiä, kyllä se siitä!
 
Meillä tytön vauhti alkoi kiihtyä kolme-vuotiaana...pikkuhiljaa vaan alkoi keksiä kaikenlaisia juttuja ja kiukutella KAIKESTA...ennen tätä oli itse rauhallisuus. Syksyllä täytti neljä ja yhä saa välillä hillittömiä raivareita, mutta olen huomannut että on jo rauhoittumaan päin. Pitää sanoa, että ei ole ollut helppo vuosi...mutta tiukkana on yritetty pysyä. Nyt pitää nauttia, koska toinen lapsi täyttää ihan pian kolme...ja merkkejä tulevasta on ilmassa :D. Ovat kai saaneet äitinsä tulisen temperamentin.
 
ei siitä mitään takapakkia tuu jos nukuttaa viereen, tuon vaiheen mentyä ohi hommat sujuu taas ihan erilailla. Mahdollisesti seuraava vaihe on sellainen jossa lapsi haluaa olla iso ja nukkua yksin yms.
 
Meillä alkoi kakkosen uhma kaksivuotiaana, ja se alkoi vähän helpottaa 3-vuotispäivän jäkeen. Mutta oma tahto on edelleenkin luja, ja jos jotain haluaa tapahtuvan (esim että ruoka syödään ilman, että tuolissa hypitään jatkuvasti ylös ja alas, että vaatteet puetaan aamulla päälle, hampaiden harjaus, ihan kaikki, mitä on pakko tehdä), on pakko suuttua hänelle oikein kunnolla. Joka kerta.

Meillä on ollut myös noita pelkoja, joskin enemmän esikoisella kuin keskimmäisellä. Meillä siihen on auttanut se, että saa nukkua yölamppu päällä. Meillä on siis ihan tavallinen lukulamppu koko yön päällä. En tiedä, keksikö kakkonen sen isosiskolta vai mistä, mutta hänelläkin on lamppu päällä koko yön. Ei se ole esikoisen painajaisia ihan kokonaan vienyt, mutta tuntuu niitä kuitenkin helpottavan. Eli sitä ehkä voisi kokeilla? Lampun päälläolossa on vielä se hyvä puoli, että jos joutuu istumaan tuntikaupalla nukuttamassa lasta niin voi ainakin itse lukea siinä samalla, ei käy aika ihan niin pitkäksi...
 
Tuo taantuman pelkääminen on ihan hullua, kun vaiheen yli voi autta jo pari yötä vieressä tai sitten menee kauemmin, mutta kyllä ne aina hakeutuu lopulta omaan sänkyyn. 'oli teilläkin sitten rauhallisempaa.:)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa