Hae Anna.fi-sivustolta

Erityislapsen väsynyt äiti

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä pää hajoaa, 04.12.2011.

  1. pää hajoaa Vierailija

    Diagnoosia odotellaan vielä, mutta eihän se arkea miksikään muuta: arki on raskasta, tuskaista jopa ja tuntuu ettei saa hetkenkään rauhaa. 4-vuotias lapsi on väsyttävä, vilkas, omaehtoinen uhmaaja jolla ei toimi oma harkinta juurikaan eikä häneen voi luottaa pienissäkään jutuissa. Olen pettynyt häneen, itseeni, vanhemmuuteen. Edes yöllä en saa rauhaa, koska lapsi heräilee 2-3 kertaa yössä eikä osaa mennä nukkumaan takaisin itsekseen vaan nousee ylös leikkimään.

    Helvetti. Lapsi on saamassa kyllä apua, mutta miksei kukaan ole kiinnostunut MINUN jaksamisestani? Kuka tuon lapsen sitten hoitaa, jos minä kyllästyn lopullisesti? Olen väsynyt, univelkainen, stressaantunut. Koko ajan elän ns. juokse tai kuole-tilanteessa, kun olen nukahtamassa niin lapsi tietenkin herää ja sinne meni unihalut kolmeksi tunniksi...miksei äidin väsymisestä (miksei isänkin) puhuta enemmän?? "Jaksaa, koska on pakko jaksaa"-olotila on tuttu varmaan kaikille, mutta mitä siitä seuraa, jos se jatkuu vuosien ajan..? Laiminlyön itseäni jo nyt, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole: lapsi kiilaa kaikessa ykköseksi -ja niin sen kuuluukin mennä.

    Päiväkoti on alkanut vittuilemaan kotonaolemisestani (olen työtön ja mitä töitä edes pystyisin ottamaan vastaan, kun lapsen lääkärit/osastojaksot/terapiat vievät puolet viikosta..?) ja aina kun tarjoutuu tilaisuus, he pyytävät minua kuuluvasti pitämään lapsen kotona. Lapsi on puolipäiväinen eli ei tosiaankaan mikään "hoidossa 7-17"-tapaus, mutta tietenkin niin haastava ettei päiväkodin erityisporukkakaan meinaa hänen kanssaan jaksaa. Usein olen tehnyt sen virheen että olen päiväkodin painostuksesta pitänyt lasta lomilla pidempään kuin olisi pakollista ja joka kerta sama lopputulos: loman jälkeen joudun sairaslomalle, nukun ja itken sen ajan kun lapsi on hoidossa. En jaksa häntä. En jaksa jatkuvaa ärtyisyyttä, kiukuttelua, rajojen hakemista. Minä annan rakkautta ja rajoja, mutta ne eivät tälle lapselle riitä. Koko ajan jankuttaa samoista asioista, mikään ei mene päähän ja pysy siellä. Rutiinia seurataan tarkasti koska muuten lapsi hätääntyy ja ahdistuu, mutta toisaalta hän ei vieläkään tiedä että lounaan jälkeen mennään päivälevolle. Hänhän ei nuku silloin, ei ole nukkunut moneen vuoteen, joten joka ikinen päivä käydään läpi samat jutut: miksi levolle mennään, miksi siellä ollaan ja milloin saa tulla pois. Joka helvetin päivä. Sanasta sanaan.

    Kuulostan varmasti huonolta äidiltä, mutta olen kovin väsynyt. Neuvola, päiväkoti ja kasa lääkäreitä tietää tilanteemme, mutta nyt pitää vain odotella. Ja odottelu on tunnetusti pahinta...asiaa ei helpota tippaakaan se, että ainoa tukihenkilöni muutti pois viime kuussa. Tämä ihminen oli rakas myös lapselleni, eli hän varmasti kokee tulleensa vähän hylätyksi ja se taas vaikuttaa käytökseenkin.
     
  2. voimia!!! Vierailija

    Varmasti on raskas tilanne.

    1. Pidä lasta päivähoidossa koko se aika, joksi hänellä paikka on. Sano päiväkotiin että et halua neuvotella asiasta enää. Voisi olla aiheellista hakea kokopäiväpaikkaakin.

    2. Onko sinulla mitään turvaverkkoa? Ota kynä ja paperia ja listaa JOKAINEN ihminen, joka on verkostossasi. Miten he voisivat tukea sinua? Pääsisikö joku kaveriksi ulkoilemaan? Voisiko joku olla lapsen kanssa teillä kotona ja sinä pääsisit hetkeksi vaikka kävelylle? Tai olisiko joku joka voisi auttaa öisin? Joku niin tuttu että lapsi voisi olla hänen kanssaan ja saisit huilata? Oletko muuten vastuussa lapsesta yksin vai onko isä kuvioissa?

    3. Kysy tukiperheestä viimeistään kun diagnoosi on tullut. Voisi tehdä todella hyvää saada huilata kerran kuussa!

    4. Tartu hyviin hetkiin. Mikä sujuu? Kylpy/suihku? Taikinan maistelu? Pulkkamäki? Kerää listaa sujuvista asioista, ota valokuvia jos voit. Kerää onnenseinää ja kerro pojallekin että tässä on äidin keräämä hyvien juttujen kooste. Että äiti rakastaa ja on onnellinen aina, mutat ihan supermahtavaa on just nuo tuommoiset asiat. Ottamatta painetta tulevasta: ei mennyt hyvä mene pilalle vaikka joskus myöhemmin olisi vähän heikompi kerta. Vaikka leipomisessa, askartelussa, kotiaskareissa. Uutta matoa koukkuun.

    5. Mitä tapahtuu, jos et reagoi lapsen yölliseen heräämiseen? Miten nyt reagoit? Siis laitatteko valot tms?
     
  3. ope Vierailija

    Meillä kamppaillaan uhmakkaan ja vilkkaan 3-vuotiaan pojan kanssa. Tarkistimme päivärutiinit ja totesimme mieheni kanssa, ellei rutiineja noudateta ja pojallemme annetaan "löysää" niin arki on sekamelskaa ja poika villiintyy. Vähensimme tv:n katselua ja poika saa katsoa telkkaria 1h/päivä. Olemme myös huomanneet, että kaksi kertaa päivässä ulkoilu tekee pojallemme hyvää ja illalla on huomattavasti rauhallisempi. Mitä enemmän olemme ulkona, sitä yhteistyökysyisempi poikamme on. :)

    Jaksamista ja voimia! Poikamme käy 3x viikossa (6h) tarhassa ja olen itse kotona vauvan kanssa. Aluksi podin huonoa omaatuntoa ja tarhan/median "syyllistämistä", mutta en enää. Tämä on ollut oman jaksamiseni kanssa elinehto. Jos vanhemmat voivat hyvin, voivat myös lapset.
     
  4. pää hajoaa Vierailija


    Meillä ei ole voinut telkkaria katsella yli vuoteen, tuo lapsi villiintyy siitä ja kiukuttelee, kun pitäisi lopettaa. Ulkoillaan ainakin kerran päivässä ja nimenomaan sellaista, missä palaa energiaa. Nytkin poika on uimassa isänsä kanssa, kolmatta tuntia.
     
  5. pää hajoaa Vierailija

    1. Päiväkotiin on nyt ilmoitettu että nykyjärjestely pitää eikä sitä olla muuttamassa. Jatkossa aion mennä ihan omilla ehdoillani mm. lomien suhteen, en lyhennä päiviä enää enkä ota lasta turhille pätkille kotiin jos päiväkoti on auki.

    2. Turvaverkko on aika olematon päiväkodin ja hoitavien tahojen lisäksi. Toki lapsella on myös isä, mutta...minulla on muutama hyvä ystävä, joita voisin joskus pyytää apuun hätätilanteessa. En kuitenkaan muuten, koska hekään eivät jaksa lasta/pärjää tälle.

    3. Tämä on vahvassa harkinnassa, et ole ainoa joka on tuota suositellut.

    4. Mitään seinää en jaksa alkaa tekemään, mutta olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota tapaani puhua lapselle. Luin erään kirjan erityislapsen kasvattamisesta ja alensin sen myötä standardejani entisestään; puhun nyt lapselle kuin vajaaälyiselle ja sen tyyppinen puhe menee paremmin läpi. Pyydän häntä ensin kuuntelemaan, sitten puhun hitaasti ja rauhallisella äänellä asiani lyhyesti. Ensin tuntui tyhmältä, mutta oikeasti toimii. Jossei muuten, niin lapsi skarppaa jo senkin takia ettei tarvitsisi jäädä kuuntelemaan lässytystä uudestaan ;).

    5. Yöllä reagoin niin, että menen hiljaa huoneeseen mutta en jokaisesta inahduksesta. Valoa en laita, yövalo on päällä muutenkin. Puhun lapselle kuiskaten, yritän laittaa samantien uudestaan nukkumaan, en ala herättelemään. Jossei rauhoitu, sitten silittelen tms.
     
  6. kantarelli-82 Vierailija

    Tämä on hyvä! Olen yrittänyt tukea ystävääni, jolla on vähän samantapainen lapsi. Muista myös kehua samalla tavalla. Ota katsekontakti ja puhu rauhallisesti: jos lapsi on tehnyt jotain oikein (vaikka jotain pientä) niin kiitä, kehu, kerro että hän teki oikein!

    Jatkuvalla pelkällä negatiivisella palautteella ei tehdä hyvää lapsen itsetunnolle. Siksi on tärkeää, että moittii lapsen käytöstä, ei lasta. Vaikea selittää! Siis tyyliin "se mitä sinä teit, on huonosti tehty", eikä niin että "sinä olet huono". Mutta kehuminen on tärkeää, "sinä olet oikein hyvä kun teit noin". Ja puhutaan kuin vajaaälyiselle... :D

    Jaksamista!
     
  7. pää hajoaa Vierailija

    Hei taas, ketjun aloittanut linjoilla.

    Joulu tuli ja meni, aika stressaavaa oli vaikka miehestä olikin paljon apua. Huomasin että aloin masentumaan vajaan viikon jälkeen, onneksi loma kesti vain 10 päivää. Kun lapsi meni takaisin hoitoon, olotilani kohentui parissa päivässä entiselleen. Aika surullista....en siis jaksa omaa lastani.

    Osastojakso on ensi kuussa, sitä odotan kovasti. Lapsen käytös on pysynyt muuten ennallaan, mutta mielestäni hän on jotenkin aiempaa vakavampi ja ahdistuneempi. Tahtoisin auttaa häntä, mutta en osaa! Köllöttelimme aamulla peiton alla, yritin halata häntä (hän ei pidä siitä) ja sanoin, että "sinä olet ihana lapsi". Lapsi suuttui ja hautasi kasvonsa käsiinsä, töni minut pois. "Enkä ole!!", hän äksyili. Järkytyin- olenko tehnyt asiat niin väärin, että hän inhoaa itseään?? Päiväkoti on sanonut aiemminkin että lapsella olisi huono itsetunto, mutta en tiennyt että tilanne olisi näin paha. Tai ehkä ylireagoin? Myöhemmin menin hänen luokseen, katsoin silmiin ja kerroin rakastavani häntä kovasti. Hän vastasi ujosti "mmm". Kysyin että rakastaako hänkin äitiä. Hän hymyili vähän ja nyökytti, katse vieläkin maassa.
     
  8. Ymmärrän Vierailija

    Minulla oli tällainen karmea vaihe poikani kanssa, jolloin toivoin etten olisi ikinä toivonut lasta. Loppujen lopuksi minun oli pakko kääntämällä "kääntää" itseni ja kuuntelemalla kuunnella häntä koko olemuksellani. En osaa sitä seliittää, mutta se auttoi. Luulen sinun olevan oikeillä jäljillä tänäpäiväisellä kirjoituksellasi. Lohdutukseksi sinulle, poikani on tänä päivänä kiva nuori ihminen. Toivon sinulle jonkinlaisia *henkireikiä*, jotta jaksat, muuten menee yli-inhimilliseksi.
     
  9. Et kuulosta huonolta äidiltä vaan tosi väsyneeltä äidiltä.Ihan esimmäiseksi ota yhteys vaikka lääkäriin ja varaa aika ihan itsellesi.Minulla oli vuosi sitten niin väsynyt olo että minulle ehdotettiin toisen lapsemme neuvolakäynnillä lääkäriä.Sain 3 kk nukahtamislääkettä ja mahdollisuuden lyhyt terapiaan jonka käytin.Kolmen kerran jälkeen minusta jo tuntui ettei enempää ole puhuttavaa.Ja kun saa edes lyhyen ajan paremmat yöunet se auttaa.

    Ihmetyttää tuo ettei mistään kysytä miten sinä jaksat....ja että päiväkodiltakin painostetaan pitämään kotona.Meillä taas päin vastoin kysytään haluanko tuoda lapsen päiväkotiin vaikka olisi jokin loma.Meillä siis 6 v poika ja diagnoosi ollut vuoden keskivaikea kehitysvamma ja autistiset piirteet joka ehkä kirjoitettuna kuulostaa pahemmalta mitä se on.Ja tosiaan ei se diagnoosi mitään muuta mutta mahdolllisti ainakin meidän kohdalla paremmat avut.Vaikka olihan tuo diagnoosi aluksi järkytys..Niin ja meillä iha lääkärin suosituksesta poika 8-15 päiväkodissa eli kokopäiväinen.Rutiinit tärkeät ja strukturoitu päiväjärjestys.Puhe-jatoimintaterapeutit käyvät yleensä aina päiväkodilla mutta tulevat myös kotiin jos on vaikka jokin loma päiväkodilta.
    Meillä on pojalla tarvittaessa käytössä melatoniini nukahtamiseen ja rauhallisempaan yöuneen.Se ei ole lääke eikä siitä jää riippuvaiseksi.Oli aluksi säännöölisesti mutta nykyään harvemmin.Auttaisiko teillä sellainen..Kummastuttaa kyllä että ette ole tuohonkaan saaneet apuja.
    Entä olisiko sinulla mahdollisuus saada omaishoidontukea?..se riippuu lapsen hoidettavuuden tasosta eikä välttämättä ole paljoa mutta rahaa se on sekin.Ja jos olisi mahdollisuus tähän niin silloin kuuluisi ne vapaatkin.Hoitopaikan saa valita mutta se ei ilmeisesti saa olla tyyliin isovanhemmat.Täällä meilläpäin on sellainen paikka kuin hermannikoti joka on tarkoitettu erityislasten tilapäiseen hoitoon.Ihan normi omakotitalo jossa työskentelee sairaanhoitajat ja lähihoitajat.Meidän poika on siellä kerran kuussa kaksi vuorokautta vaikka kyllä kuuluisi se kolme mutta olemme pitäneet kaksi.Ja pienempi poika menee samaan aikaan kummilleen.Tuo oma lepoaika on ihan tosi tosi tärkeää ja olen onnellinen siitä.Vaikka sydäntä joskus särkee kun erityislapsellamme on vaikea eron hetki mutta onneksi saan sitten tietoa hoitopaikasta että kaikki on hyvin.
    Ihan aikuisten oikeesti nyt vaikka väkisin hommat itsellesi jotakin apuja koska kun sinä jaksat paremmin myös lapsi jaksaa paremmin ja jaksat paremmin keskittyä häneen.


    Paljon paljon voimia lähetän :)




     
  10. pää hajoaa Vierailija

    Tässä ketjun aloittaja. Osastojakso on ohi ja nyt tiedetään, mistä on kyse. Lapseni on ylivilkas. Diagnoosin saaminen oli helpotus minulle, mutta kriisi lähipiirille. Minä kuulemma vaan kuvittelen kaiken ja lääkitystä en saa ainakaan aloittaa ja se melatoniinikin on myrkkyä (saatiin resepti)...huokaus! Mistä löytäisi taho, joka TUKISI meidän perhettä tässä asiassa? Ja voiko tähän hakea jotain avustusta tms.?
     

  11. Kyllä yhteiskuntamme pitää huolen jäsenistämme eli huostaanotto on monesti se takaportti ja ne ovatkin lisääntyneet koska jaksamisongelmat ovat lisääntyneet.

    Itse kyllä jaksan - se tulisi lasta suunnitellessa ajatella että raskasta tulee olemaan.
     
  12. ADHD:n äippä Vierailija


    Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta- sinunkin jaksamisesi voi loppua kuin seinään, jos esim. miehesi kuolee tai äitisi sairastuu. Itse voit sairastua myös ja joutua lopettamaan työnteon, sellainenkaan ei ole ennenkuulumatonta.

    Onhan lapsen hoitaminen raskasta, mutta mielestäni ei voi olettaa että ensimmäisen lapsen kanssa tietäisi vielä, millaista se voi (pahimmillaan) olla. Huomasitko muuten, että aloittajan lapsella oli jo diagnoosi? Ylivilkkaus eli ADHD. Josset ole näiden lasten kanssa toiminut, et voi ymmärtää mitään arjesta. Omalla pojallani on sama sairaus ja kyllä se vaikeuttaa arkea ihan huomattavasti, varsinkin kun mukana ovat Asperger-oireet (autismin kirjoon kuuluva sairaus), joiden takia poika jumiutuu paljon ja jää omiin maailmoihinsa silloinkin, kun niin ei saisi tehdä.
     
  13. pää hajoaa Vierailija

    Taas aloittaja linjoilla. Diagnoosiin tuli tarkennusta, lisättiin tic-oireet (motoriset sekä äänelliset) sekä aistisäätelyn vaikeudet. As-piirteistä oli maininta, mutta kriteerit eivät ihan täyttyneet (kahdesta jutusta jäi kiinni).

    Lapsi on päivittäin pahantuulinen ja suuttuu pienistä jutuista. On väsynyt myös, en tiedä miten nukkuu. Päiväkodissa on käynyt taas muiden kimppuun ja sosiaalinen häpeäni on niin suuri, etten enää tahdo edes katsoa muita vanhempia silmiin. Pari päivää sitten yksi äiti tuli ehdottomaan eri kuntoutusmuotoja ja minä olisin vain halunnut käskeä häntä pitämään turpansa kiinni. Miten hän voisi tietää tilanteestamme ja siitä, miten paljon tässä on tehty töitä, että edistyttäisiin edes johonkin suuntaan?? Kaikki tahtoisivat neuvoa ja tsempata, mutta yksikään ei ole vielä saanut pojan käytökseen pienintäkään muutosta.
     
  14. ann Vierailija


    Onkos lapsellasi esim. eye q-valmisteita kokeiltu? Kuulema auttavat mm. ylivilkkauteen. :)
     
  15. perhe apua Vierailija

    Käsitin että olet yksinhuoltaja etkö voisi kysyä tukiperhettä sosiaalisin perustein sossusta.

    Kerro reilusti että et jaksa kohta jos et pääse nukkumaan rauhoittumaan. ja ota se adhd lääkitys vastaan mitä lapselle ehkä ehdotettu.

    Ei se ole sinun syy eikä lapsen että hänellä on sairaus. Jos lääkäri alkaa tuohon lääke kokeiluun

    niin selviää ainakin päivittäsissä sosiaalisissa tilanteissa paremmin .
     
  16. LumIkki Vierailija

    EyeQ on muuten todella hyva omega 3 valmiste. Olen kayttanyt sita vuosia ja siita on olemassa versiot aikuisille ja lapsille.
     
  17. lumikukka Vierailija


    Kuule sä oot vielä siinä vaiheessa jossa toivot ja odotat että löytyy se taho jolta saa sen neuvon millä lapsi muuttuu, mutta ei selalista neuvoa ole. Itselläni koiluikäinen ADHD lapsi. sä voit ensi kerralla sanoa sille äidille että lastenpsykiatri ja neurologi on sanonut että adhd:seen ei ole sellaista terapiaa mikä auttaisi. koetetaan syksyllä uutta intensiivisempää toimintaterapia jaksoa jotta lapsen omantoiminnanohjaus kehittyisi, mutta lastenpsykiatri totesi että tuskin siitä on hyötyä. No minäpä siihene ttäeikös nää yleensä rauhotu siihen 11ikävuoteen ja sit taas murrosiässä hankalampaa. johon psykiatri sanoi että tuskin.. kuulemma sitten kun lapsi on aikuinen niin sit helpottaa.

    Toki tässä on tapahtunut pieniä edistysaskelia jos vertaan elämäämme vaikka 2v takaiseen.

    kehottaisin sinua siirtymään perheklubin puolelle(erityislasten vanhempia paljon). adhd lääkityksestä oli meille paljon apua
     
  18. aippa Vierailija

    Kyllä jollain muullakin voihdaan oireita helpottaa kuin lääkityksellä esim kokeillla sensomotorista kuntoutusta, ei ole ihan sama kuin si terapia,Thalamus Oy - Sensomotorinen kuntoutus: lukihäiriöt, oppimisvaikeudet, keskittymisvaikeudet

    tsekkaisin ruokavalion mitä ei kyllä tule ajatelleeksi,että sillä vaikutusta kävisin tarkistuttamassa onko lapsella jonkun vitamiinin puutosta, yleensä adhd lapsilla ravintoaineet eivät aina ilmeydy kunnolla ruuasta mikä vaikuttaa moneen juttuun, näistä nykyään puhutaan paljon ja niitä tutkittu ja nämä ravintoainejutut osana Poke-kuntoutusta josta voit saada myös apuja rankkaan tilanteeseen Mahdollisuus lapselle ry vanhempainyhdistys - Poikkeavasti kehittyvien lasten ja nuorten elämään laatua kuntoutuksella

    tai täältä Apua arkeen Apua Arkeen Ry

    Kovasti Voimia ja jaksamista!
     
  19. loputon suo Vierailija

    Kuinka voit nyt?


    Tämä kirjoitus kertoi sen, mitä itsekin olin tulossa tänne kirjoittamaan.. Erojakin tietysti on, mutta tuntemukseni samankaltaisia. Oma lapseni 6v ja kokopäivähoidossa, nukkuu yönsä ja diagnoosi meillä erilainen = reilulla kädellä ammennetut sensomotoriset ongelmat ja ilmeisesti tässä ollaan menossa kohti aspergeria yms. Itse olen päivät työssä ja totaali-yh.

    Sain olla tässä heinäkuussa 2vrk ihan itsekseni kun lapseni meni isovanhempansa kanssa reissuun ja nautin tuosta ajasta täysin siemauksin, tällainen on meillä harvinaista. Pakko tunnustaa, että nyt on kulunut reilu viikko pojan kotiinpaluusta ja olen TAAS jo aivan loppu, surullista =/ En tiedä olisiko asia toisin jos olisi ollu pari päivää enemmän poissa ja olisin saanut ladatuksi akkujani enemmän vai olisiko tulos ollut sama. Tunnen kovasti syyllisyyttä siitä, että oikeasti nautin tuon vapaa-aikani, enkä rehellisesti sanottuna voi sanoa, että olisi kovin ikävä ehtinyt tulla, ajatuksissani poika toki oli.

    Tuolla joku mainitsi tukiperheen, se on hieno systeemi ja varmasti apua monelle, JOS sellaiseen systeemiin pääsee mukaan, itse en ole päässyt, ilmeisesti säästösyistä? Kehoitettiin kysymään MLL-kautta itselleni tukihenkilöä tai palkkaamaan lapsenvahtia. Käyn aika-ajoin perhepsykologilla keskustelemassa arjen haasteista ja niistä selviämiseen.
    Poika alkaa saamaan syksyllä taas toimintaterapiaa, siitäkin ensin nipistettiin puolet pois, säästösyistä mutta sain riideltyä muutaman käynnin lisää. Tosin, EI sensomotoristista kuten tarvitsisi.. Ne kuuluisat säästösyyt. Tuosta POKE-kuntoutuksesta olen kysynyt myös, että voisiko siihen saada taloudellista apua kun on kallista? No ei ole mahdollisuutta. Mulla on oikeasti niin vati nurin näihin säästöihin ja muihin paskoihin, että en jaksa enää edes tapella.
     
  20. AP on ilmeisesti yksinhuoltaja ja paljon kaksin lapsen kanssa. Hän puhuu lapsestaan lapsestaan todella alentuvaan sävyyn "puhuin kuin vajaaälyiselle - - olen pettynyt - - sosiaalinen häpeäni oli niin suuri etten voinut edes silmiin katsoa - - en jaksa" jne. Kuten AP on kirjoittanutkin, myös lapsi huomaa että äiti häpeää häntä eikä rakasta häntä. Se ei muutamalla rakkaudenvakuuttelulla muutu. Ei ihme että nelivuotias(!) alkaa oireilla.

    Jos olisin aloittajan tilanteessa niin tekisin omasta perheestäni lastensuojeluilmoituksen. Välittömästi. Se olisi kaikkien parhaaksi jos lapsi pääsisi esimerkiksi kokeneeseen sijaisperheeseen. AP saisi levätä rauhassa ja myös lapsi pääsisi kokemaan hivenen erilaista vanhemmuutta.
     

  21. Voi kamala! Miten voit olla kasvatusalalla, jos kirjoitat noin? Minulla ei ole yleensä tapana keskustella asiosta netissä, mutta luettuani tämän kommenttisi myötähäpeäni sinua kohtaan on kyllä suuri. Luuletko olevasi joku muita parempi ihminen, kun olet ammattilainen? Minun mielestäni asiakkaiden kanssa tehtävässä työssä tärkein taito on ymmärtää erilaisia ihmisiä ja ihmisten erilaisia tilanteita. Tällaista taitoa sinulla ei taida olla!

    Kaikki tsemppi tämän neljä- vuotiaan äidille! Elämäntilanteesi vaikuttaa rankalta. Luota omiin tuntemuksiisi äitinä. Äitinä tiedät lapsesi tilanteen paremmin kuin kukaan kasvatusalan ammattilainen!
     
  22. Hae lapsesi omaishoitajaksi. Näin saat lisää rahallista tukea ja muutaman ilmaisen vapaapäivän kuukaudessa (= saat palkata jonkun hoitamaan lastasi niiksi päiviksi). Kysy lisää esim. neuvolasta tai kaupungin sosiaalitoimistosta.
     
  23. Edellinen jatkaa Vierailija

  24. mimmi Vierailija

    hei,, vaihda pian päiväkotia ja pyydä lapsi erityisryhmään...siellä ymmärretään lasta ja vanhempia





     
  25. ValiVali Vierailija

    Apua saa jos sitä hakee. Voi soittaa sosiaalitoimistoon, lastensuojelujärjestöille, Kelalle, vappaehtoisjärjestöille, seurakunnille, palkata hoitajan tai vaikka ihan pyytää apua ystäviltä tai sukulaisilta...

    Koskaan ennen ei ole asiat olleet niin hyvin kuin nyt, ennen lapset kasvatettiin ilman näitä lähes ilmaisia julkisia/yksityisiä palveluja. Nyt kuulostaa siltä kuin kaikki pitäisi tehdä puolesta.

    Miettikää, ennen kuin teette lapsia. Aina on se mahdollisuus, että kaikki ei menekään niin kuin on ruusunpunaisten lasien läpi katsottuna etukäteen suunniteltu.

    Tuliko tämä yllätyksenä?
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti