Hae Anna.fi-sivustolta

Erityslapsen ihmissuhde ongelma.

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä Vailla toivoa?, 04.11.2007.

  1. Vailla toivoa? Vierailija

    Mitä tehdä kun lapsi ei pysty pitämään kavereita. Poikani käyttäytyy todella lapsellisesti ikäisekseen. Hän pelleilee ja kiljuu koko ajan. Hän haluaa vaan leikkiä ( hän on 12v.) niin lapsellisia leikkejä että seitsemän vuotiaat sopivat parhaiten leikkikavereiksi. Koska hän on erityslapsi
    muut lapset ilmeisesti huomaavat sen ja kutsuvat häntä tyhmäksi. Hänellä ei ole ystäviä ja itkee iltaisin että miksi kukaan ei halua olla hänen kanssa kaveri. Hän joskus täräyttää mitä sattuu ja muut lapset suuttuvat siitä.
    Olen yrittänyt puhua asiasta hänen kanssaan. Yrittänyt selittää että jos joku sanoo että hän on ärsyttävä, niin ottaisi siitä opiksi. "Tavallinen" lapsi ymmärtäisi, mutta hän ei todella ymmärrä että hän on tehnyt tai sanonut jotain väärin. Minun tekee niin pahaa hänen puolesta, enkä tiedä enää miten auttaa. Onko joku samassa tilanteessa?
     
  2. pimpula. Vierailija

    Tunnen useita erityislapsia ja monilla on heillä vaikeuksia ystävyyssuhteissa. Parhaiten tuntuu pärjäävän erityisluokissa ja erityiskouluissa olevat lapset, joilla on kehitysikää vastaavia kavereita. Jutut menevät yhteen ja leikki kiinnostaa vielä murrosikäisenäkin. "omituiset" tavat eivät ole niin kummallisia, koska niitä on muillakin.
    Oma dysfaattinen 12-vuotias poikani on taas selvästi toisia lapsellisempi, mutta helppona kaverina otetaan toisten mukaan. Lapsellisempaa puoltaan varten hänellä on ala-asteen ekan luokan tuttuja, ja tietsikka yms. peliseurana taas jopa itseä vanhempia. Pienluokassa on sitten toisia samanlaisia, joiden luona kuljetamme häntä joskus.

    Joskus lapsilta voi puuttua sellaisia sosiaalisia taitoja, joita tarvitaan toisten kanssa olemiseen. He eivät välttämättä osaa esim. huomioida toisten toiveita, he suuttuvat jos häviävät tai eivät osaa tulkita tilanteiden luonnetta. silloin he eivät ole kovin helppoja kavereina, ikävä kyllä. Ihan samalla tavalla itse sitä hakeutuu sellaisten aikuisten luokse, joiden kanssa vuorovaikutus soljuu kuin itsestään. Voisiko lapsen kanssa käydä tilanteita läpi havainnoiden tai harjoitellen: miten pyydetään, miten jaetaan, miten lähestytään, MITEN TUNTEITA TULKITAAN jne. esim. roolileikin kautta. Käsinuket ovat tässä kivoja, niiden tekesille on helpompi antaa anteeksi.
     
  3. Kyllä, kyllä ja kyllä.
    Kuulostaa ihan meidän 9-v.pojalta, jolla on todettu laaja-alainen kehitysviivästymä
    ( mitä lie sitten ikänä onkaan suomennettuna )
    Kaksospojistani toinen kyllästyy totaalisesti veljeensä välillä,
    poika kun leikkii 3-4 vuotiaiden kanssa ja kiinnostuu vain pienten lasten leluistakin
    yleensä ottaen.

    Kaikki tekninen kyllä kiinnostaa jossain määrin,
    ja jos aloittaa kasaamaan vaikka jotain mekano-vehjettä,
    kasaa sen tarkasti ja nopeasti.
    Mutta sitten taas luovuttaa, ja aloittaa lasten leikit.

    Kikattaa kokoajan kaikelle ja härnää veljeään ja siskoaan.
    Poika ei muista asioita yleensä minuuttia pidempään, eikä pysty kahta asiaa kerrallaa sisäistämään.
    Kavereita ei ole, muuta kuin omat sisarukset.
    Kaikki luokakkaveritkin asuu yli 20 km päässä,
    ja tulevat taxilla kouluun.

    Poika puhuu ja vastailee tosi rumasti ihmisille, ei kuitenkaan tunnu sitä itse tajuavan.
    Sanoo asiat aina supersuoraan ja elää vain tässä hetkessä.
    Poika jää aina pihalla leikin ulkopuolelle,
    mutta ei tunnu asiasta kiusaantuvan.
    Kiusattuna ottaa vaan kaiken vastaan, ei juokse esim. karkuun,
    eikä lyö tai potki takaisin ollenkaan.
    Vastaa joka asiaan hiljaa vain: joo-o.

    Tuntuu, että pojan pään sisällä käy aikamoinen kamppailu kaikesta,
    mutta ei osaa sitä ilmaista mitenkään.
    Joskus itsee vain surkeana, eikä osaa sanoa, miksi.
    Pojan toimintaterapiakin loppui, koska " nykyään ei yksilöterapioihin otetan kouluikäisiä ollenkaan, vaan terapiat täytyy itse kotikonstein hoitaa ".

    Aika hukassa jo ollaan pojan kanssa, kun aina emme voi häntä olla puolustelemassa,
    ja emme kyllä tiedä, kuinka suuntaisimme häntä itsenäisesti toimimaan ja käyttäytymään niin,
    että hänet hyväksyttäisiin leikkeihin mukaan.


     
  4. Milla Maqia Vierailija

    Kolmen äippä kirjoitti:"Pojan toimintaterapiakin loppui, koska " nykyään ei yksilöterapioihin otetan kouluikäisiä ollenkaan, vaan terapiat täytyy itse kotikonstein hoitaa ". "

    Kamalaa! Miten voidaan hyvinvointi ??? yhteiskunnassa aina unohtaa ne kaikkein heikoimmat ja avuttomimmat? Miten tosiaan "maallikko-vanhemmat" osaavat auttaa ja ohjata ilman mitään tukea ja apua lastaan kohtaamaan tämän joskus julmankin maailman. Välillä tuntuu, että sitä on aika hukassa ns. normaalienkin lasten kanssa, miten sitten osaakaan toimia jos joudutaan alueelle, jossa tarvitaan asiantuntijan apuja!?

     
  5. Taukku Vierailija

    " nykyään ei yksilöterapioihin otetan kouluikäisiä ollenkaan, vaan terapiat täytyy itse kotikonstein hoitaa ".

    Tämähän ei tosiaankaan pidä paikkaansa. Kyllä koululaisillekin yksilöterapiaa saa, jos sen tarve on.
     
  6. Ah, kiitos, Taukku.
    Kertoisitko vielä ystävällisesti, miten sitä yksilöterapiaa sitten saa ?
    Tarvetta todellakin ON.
    Myös opettajien mielestä, sekä erityisopen,
    joka on kerran-pari viikossa poikaani opettamassa,
    sekä toimintaterapeutin mielestä
    hoito on tarpeen.
    Kiitän vastauksesta jo etukäteen.
     
  7. mun ajatus... Vierailija

    ja tämähän riippuu ihan siitä, millaiset palvelut kotikunnalla on tarjota. Aivan joka paikassa esim. toiminta- tai puheterapiaa ei saa ollenkaan, kun ei ole tekijöitä. Lienee totta, että monissa kunnissa julkisen puolen terapiapalvelut tyssäävät aika usein juuri koulun alussa tai vähän sen jälkeen. Ajatus taustalla on, että resurssien niukkuuden takia on pakko keskittyä johonkin, yleensä se sitten on varhaiskuntoutukseen, siis koulua edeltävään aikaan. Kouluissa sitten kuitenkin on esim. erityisopetusta tarjolla (sinällään se ei tietysti poista toim. ter. tarvetta, mutta kun niistä alle kouluikäisistäkään ei oikein voi alkaa karsia, että koululaisille riittäisi enemmän....).

    Jos lapsi on oikeutettu kelan kustantamiin terapiapalveluihin, jotka on voimassa olevassa terveydenhuollon moniammatillisen yksikön laatimassa kuntoutussuunnitelmassa määritelty, on mahdollisuus yksityiseen toimintaterapiaan. Eri asia on taas, mistä löytyy terapeutti.
     
  8. Taukku Vierailija

    Kuten "mun ajatus" vastasikin, niin KELAn kustantamana saa yksilöterapiaa, jos lapsi on siihen oikeutettu (saa korotettua hoitotukea). Meidän lapset ovat olleet lastenlinnan seurannassa, jossa heille on tehty kuntoutussuunnitelma, jossa näiden terapioiden tarve määritellään. Ongelma voi tosiaan olla terapeuttien löytäminen. Mulla on kokemusta vain Espoosta ja suhteellisen helposti on terapeutit löytyneet (lastenlinnan toimesta).

    Onko lapsesi jonkun keskussairaalan seurannassa? Ainakin suosittelisin, että yrittäisitte saada hänet sellaiseen, koska oman kokemuksen mukaan kunnalliselta puolelta ei apuja saa ja Kelan ovet aukeavat helpommin keskussairaalassa tehdyllä kuntoutussuunnitelmalla.

     
  9. On, lohjan sairaalan.
    Aiemmin oltiin Jorvissa, kun asuttiin espoossa.
    Toimintaterapeutin saa suht helposti, pojalla oli sekä espoossa että nykyisessä asuinpaikassamme erittäin hyvä ja asiantunteva toim.terapeutti,
    ja hekin ihmettelivät suuresti tätä päätöstä, ettei muka terapiaa enää saa...
    lausunnot on pyydetty opeilta, terapeuteilta ja muilta asiaan liittyviltä,
    mutta tod.näk. menee 2-4 vuotta ennekuin pääsee edes neuropsykiatrin vastaanotolle.

    Emme saa korotettua hoitotukea, kun emme ole sitä missään vaiheessa pojan elämää tajunneet hakea.
    Poika on nyt 3.luokalla, ja vasta moisesta hoitotuesta olen kuullut.
    Todennäköisesti emme sitä kuitenkaan enää saa.
     
  10. Taukku Vierailija

    Pyytäkää ihmeessä lausunto hoitotukea varten. Ei ole mitään syytä, ettei sitä voisi saada vanhemmallekin lapselle, jos sen saamisen edellytykset täyttyvät. Hakemukseen ei muuten pidä kertoa mitää lapsen hyviä puolia, vaan korostaa niitä, jotka ovat vaikeita. Valehdella ei kannata, mutta tosiaan tuoda vaikeudet hyvin esiin ja kuvata ne omin sanoin, ei kopioiden lääkärin lausunnosta. Ja jos totta puhutaan, niin jos vain jotenkin pystyt viittaamaan johonkin lainkohtaan, jonka perusteella olette oikeutettuja tukeen, niin hyvä. Tämä lakipykäliin vetoaminen tuntuu tehoavan myös muualla kuin Kelassa (kunnan koulutoimesta on meillä kokemusta). Erityislapsen vanhempana pitäisi olla paitsi vanhempi niin myöskin terapeutti, lääkäri, erityisope ja lakimies, jotta saisi mihin on oikeutettu. Harva meistä on.

    Kuka muuten sen päätöksen, ettei terapiaa enää saa, on tehnyt? Kuulostaa todella kummalliselta.
     
  11. Päätöksen teki lohjan sairaalan ainoa lastenneurologi,
    joka nämä päättää aina.
    Poikaa hän on nähnyt senverran, että käytiin toissasyksynä siellä
    ja poika leikki samassa huoneessa lattialla, missä hän "haastatteli" minua.

    No, enhän siinä todellakaan voinut pojan vikoja kertoilla,
    kun poika oli kokoajan kuulemassa.
    Pojalle itselleen ei neurologi juurikaan puhunut mitään.

    Olen alkanut itse selvittelemään, mikä poikaa voisi konkreettisesti vaivata,
    ja aika pitkälle oireet viittaavat Aspergerin syndroomaan.
    Tilasin pari aihetta käsittelevää kirjaa Autismi,- ja Aspergerliitosta netin kautta,
    ja olen entistä vakuuttuneempi asiasta.

    Mutta mitä kautta "purkaisin" aisaa, että saataisiin kunnon diagnoosit pojalle ?
    Terkkari ? Yksityinen ?
    Missän ei oikein kukaan osaa mitään sanoa,
    enkä voi poika mukana mennä lääkärille selittämään, että;
    "katos, tätä vaivaa se ja se...eikä se osaa sitä ja sitä..."

    Jos vaan joku osaa antaa konkreettisia vinkkejä, kiitän ja kumarran syvään.

    Ja tosiaan; erityislapsen vanhempana pitäisi olla kaikkea tuota.
    Ja riittää energiaa / aikaa vielä muillekin lapsille, sekä niille "tavallisille" arjen ongelmille.
     
  12. Taukku Vierailija

    Tilanteenne kuulostaa tosi hankalalta. Aspergerlapset ovat tosi tarkkoja kuulemaan, että mitä heistä puhutaan, joten kyllä lääkärin kanssa pitäisi päästä puhumaan niin, ettei lapsi ole kuulemassa.

    En minäkään oikein osaa neuvoa, että mistä teidän kannattaisi apua lähteä hakemaan. Autismiliitolla on AUNE -osaajaverkosto, joilta voisi löytyä tietoa tai sitten yksi mun mielestä hyvä paikka on aspalsta http://www.aspalsta.net/. Siellä on mahdollisuus keskustella muiden aspergerlasten vanhempien kanssa ja kysellä heltä neuvoja.

    Myöskin lähiseutusi autismi/aspergeryhdistyksestä saattaisi löytyä apua kunnon hoitoonpääsyssä. Listä Autimiliiton jäsenyhdistyksistä löytyy myöskin autismiliiton sivuilta.
     
  13. Anni62 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 912
    Saadut tykkäykset:
    1
    Meidän 18-v dysfasia tyttö käyttäytyy välillä lapsellisestikkin mutta hänellä kuitenkin on kavereita ja sellaisia hyviäkin, on jopa menossa toinen poikaystäväkin.
    Hänellä on aina ollut ystäviä lapsellisuudestaan huolimatta. On siis erittäin soisaallinen. Koskaan ei ole ollut mitään vaikeuksia saada ystäviä.
    Luonteeltaan on kyllä ihan erillainen kun pikkuveli joka on 12-v. Poika ei enään leiki mitään, mielummin pelaa tietokoneella toisten kans.
     
  14. KIITOS, Taukku !
    Kävin palstalla ja asiaahan siellä on paljon.
    Saanen apua sitäkautta.

    Toivottavasti tästä on alkuperäisellekin kirjoittajalle apua.
     
  15. Taukku Vierailija

    Ole hyvä. Kiva, jos oli apua. Meillä on yöskin kaksi lasta, joilla diagnoosina autistiset piirteet ja toisella epämääräisiä asperger tyyppisiä ongelmia. Tosin erona teihin se, että ollaan oltu lastenlinnan seurannassa molempien kanssa ihan pikkuisesta asti, eikä olla siten jouduttu taistelemaan kunnon avusta. Nyt kuitenkin kun lapsillamme on todettu vakava etenevä sairaus nostettiin lastenlinnassakin kädet pystyyn. Autismiyksiköstä ei löydy apua sokeutuvan puhumattoman autistin kommunikointiin.
     
  16. KOLMEN ÄIPPÄ

    Voisit koulupsykologin kautta alkaa selvittään tuota juttua, että mikä poikaasi oikein vaivaa. Sitä kautta ainakin oman lapseni kohdalla alkoivat systeemit rullata.
    Ensin tehtiin koulupsykologin luona joitain testejä, sen jälkeen sitten hän teki suostumuksestani lähetteen paikalliseen yliopistolliseen sairaalaan lasten neuropsykiatrian polille, missä sitten hieman myöhemmin tehtiin laajat testaukset lapselleni. Minuakin haastateltiin perin pohjaisesti. Testituloksien saavuttua varmistuikin, että kyseessä oli asperger, jota olin itekin jo pitkään arvellut samoinkuin luokan opettajakin.
    Diagnoosin selvittyä alkoikin sitten kaikki selvitä ja systeemit Kelankin kanssa pelata.


    Kelalta kannattaa ehdottomasti sitä hoitotukeakin hakea, mutta tietääkseni sen hakeminen edellyttää voimassaolevaa diagnoosia/diagnooseja ennenkuin sitä voi hakea. Mutta ensin kannattaa todellakin hakeutua tarkempiin tutkimuksiin jollain konstilla. Eikä kannata olla "liian kiltti", antaa periksi, vaan taistella viimeiseen asti sinne tutkimukseen pääsemiseen, koska onhan se vanhemmillekin helpottavaa saada tietää viimein, mikä sitä omaa lasta on oikein vaivannut, tippuu ylimääräinen taakka harteilta. Ja vaikka sanotaankin, että tietoisuus lisää tuskaa, niin voin sanoa, että Epätietoisuudessa eläminen vasta rankkaa ja tuskallista onkin!
    Ennenkaikkea lapsellesi se oli todella merkittävä juttu, jotta häntä pystyttäisiin tukemaan ja hoitamaan oikealla tavalla tukien , että ymmärtäisitte häntä, ja koulussa ymmärrettäisiin jne.


    Tsemppia! :)
     
  17. RANKEMPI TAPAUS Vierailija

    Yritetään auttaa toinen toisiamme.!Erityislapsista pitäisi laittaa eduskuntaan adressi jos vakka saataisiin muutosta ja nopeasti,Perheet tarvitsevat oikeita tuki-muotoja . lapseni erityisoireet ovat aivan saman tyyppisiä mitä edelläkuvatut tilanteet ovat olleet.3-vuoden viivästymä kiellellisessä kehityksessä, dysfasia.ja jotakin muutakin varmaan on ,hoito on edelleen kesken .äärihoitona ollut väärin ymmärretty tapaus ,kyseessä on lapsen valehtelu agresiivisuus lapsellisuus ,ymmärtämisen syy seuraus suhteet hukassa .vanhemmissa vika ,Lapsi huostaanotettiin kun haimme apua kaksi vuotta TURHAANKO ON KOULULÄÄKÄRIT JA TURHAANKO ON SAIRAALA PSYKIATRIT , EIKÖ VANHEMPIA OTETA VAKAVASTI.APUA TARVITSEVA.KOOTAAN JOUKKOMME TAISTELUUN LASTEMME PUOLESTA,LAITOKSET EIVÄT OLE OIKEITA PAIKKOJA LAPSILLE EIKÄ VANHUKSILLE.
     
  18. Tsemppiä teille.. Vierailija

    Hoitavan lääkärin (psykiatrin) lausunnon pitäisi riittää hoitotuen hakemiseen, mikäli asia ei ole viime "uudistuksessa" muuttunut.

    Mutta ainakin meillä tuen saaminen katkesi viikottaisen terapian loppumiseen, tosin kelasta sain neuvon (oli todella mukava ja asiakaslähtöinen palvelu sillä kertaa!) että tukea saatettaisiin harkita mikäli kotona on elo huomattavasti vaikeutunut terapian loppumisen jälkeen..


    Ja hoitotukea kannattaa hakea heti ja takautuvasti, kun tutkimuksiin pääseminen on aina arpapeliä kuinka kauan siinä menee..
     
  19. Valkoinen Lilja Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    3 048
    Saadut tykkäykset:
    0
    Toi on kuin minun kirjoittama tarina. Hain ja yritin saada pojalleni apua, pienestä pitäen, nyt sitten pääsi (onneksi) kriisiosastolle. Siellä todettiin että poika on joissakin asioissa 2-5v tasolla. Käyttäytyminen oli samanlaista kuin rankempi tapaus kirjoittajalla. Nyt sitten tosin on toi minun vika (ei ihan suoraan sanoneet) et poika on noin "jälkeenjäänyt". Tosin ihmettelivät et mitenkä se on ees päässyt kouluun asti että hoitoon asti pääsi. Nyt oli sitten viimeinen hetki että saatiin "apua" ettei mennyt psyykkiseksi sairaudeksi (viitteitä on jo siihen).

    Nyt sitten kun jossain vaiheessa saan pojan takaisin niin se sijoitetaan johonkin. Mutta kuulemma sen voi sitten purkaakkin sen sijoittamisen, kun/jos poika kuntoutuu ja saavuttaa ikätasoisensa käyttäytymisen.

    Rankempi tapaus: Minkä selityksen ne sinulle antoi että teissä vanhemmissa on vika. Minulle selittivät että, kun poika huuti 3 ensimmäistä kuukautta niin siinnä hän ei saannut sitä tarvitsemaansa läheisyyttä ja kontaktia. Kannoin sen kolme kuukautta sylissä, mitä nyt välillä vessassa ja pesulla kävin ilman lasta.
     
  20. Pitkästä aika ajaksan kirjoittaa tähänkin.
    Nyt on käyty Lastenlinnassa, neurologi tutki 2 kertaa pojan ja
    sitten lääkäri antoi lausuntonsa, joka tuli kotiin postitse kuukautta myöhemmin.
    Diagnoosi on Aspergerin oireyhtymä - ihan niinkuin itse olinkin jo päätellyt aiemmin.
    Tämä nyt 10-vuotias poika on neurologin testeissä 6-7-vuotiaan tasolla.

    Tukia tai lääkitystä tai terapioita ei edelleenkään saada,
    suosituksia ei kirjoitettu pyynnöistä huolimatta tuohon lausuntoon.
    Puheterapia olisi ollut ensiarvoisen tärkeää pojalle,
    ja mahdollisesti myös toimintaterapian jatkaminen.

    AINOA mitä meille tarjottiin, on ensi syksynä ( siis VUODEN päästä )
    aloittava poikaryhmä, joka tapaa lastenlinnassa kerran kolmessa viikossa
    tunnin kerrallaan....jonkinlainen vertaisryhmä.
    Mitään hyötyä en tästä näe olevan, tapaamiset on silloin keskellä päivää, ja meilllä menee matkoihin 2 tuntia / suunta, joten kokopäivän projekti on aina.
    Ja minun on otettava siis vapaapäivä sitä varten....

    MITÄÄN vertaistukiryhmien numeroita tai edes pienintäkään esitettä
    siitä, mitä asperger oikein tarkoittaa, ei saatu.
    Ei mitään ohjeita jatkoon, ei mitään.

    Hienoa, Suomi !
    Tämänkö vuoksi maksellaan veroja ?
     
  21. iidaliini Vierailija

    Hei !


    Onko apua dysfaasian sairasteville ihmisille agressiivisuuteen.. Esim onko olemassa lääkeitä jotka vähentäisivät "raivokohtauksia"... Haluiaisin mahdollisimman nopean vastauksen..


    Olen huolissani :(
     
  22. Mene lääkäriin Vierailija

    Iidaliini: Ei täältä apua saa: mene poikasi kanssa äkkiä lastenneurologille. Hän tietää. Yksityisellä käynti maksaa jotain 70 euroa KELA-korvausten jälkeen, jos sinulla on vakuutus, niin sittenhän se menee kokonaan vakuutusyhtiön piikkiin.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti