Toggle sidebar

Ero edessä - ura miehelle liian tärkeä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mitta täynnä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Mitta täynnä

Vieras
Varmaan saman kokeineita löytyy muitakin?

Yhdessä 9 vuotta, kolme pientä lasta (0-3v). Mies tekee kunnianhimoista uraa ja työasiat menevät aina itsestäänselvästi perheen edelle. Minä hoidan lapsia ja kotia ympäri kellon, vauvaa imetän öisin, isommat sairastelevat paljon ja vaativat syliä jne. Hengähdyshetkiä ei tosiaan ole ja unetkin tosi vähissä. Monta kertaa ollaan tilanteesta puhuttu, mies aina lupaa olla enemmän apuna, mutta puheeksi jää. Ollaan yritetty kirjoittaa kalenteriin yksi päivä viikossa tai kahdessa, jolloin tulee klo17 kotiin ja minä saan pari tuntia omaa aikaa. Joka kerta on tullut joku tärkeä palaveri, raportin deadline tms ja on tullut vasta illalla.

Ura on tosiaan miehen oma valinta, paljon vähemmälläkin pärjäisimme taloudellisesti, minäkin palaan pian töihin. Hän on vain kunnianhimoinen ja täysin oman menestyksensä huumassa.

Tiedän, että yksinhuoltajana olisin kovilla. Yhtä kovilla kuin nyt, ja vielä taloudellisesti paljon tiukemmalla. Mutta olen väsynyt olemaan tuon uraohjuksen kynnysmattona. Hän kyllä mielellään tekee jotain kivaa lasten kanssa silloin kun sattuu vapaahetki, mutta vastuu ei kiinnosta.

No, sen enempää purkautumatta... Rankkaa tulee olemaan, mutta haluat takaisin itsekunnioitukseni ja edes osittaisen päätäntävallan omassa elämässäni. Ja vaikea kuvitella, että voisin enää tuntea mitään positiivista tuota miestä kohtaan tällaisen jatkuvan itsekkyyden jälkeen, vaikka lasten kanssa joskus helpottaisikin.

Tsempatkaa mua tai sanokaa jotain viisasta pliis!
 
Sanon vain kuten olen kuullut lapstenpsykologi Jari Sinkkosen sanovan:" Alle 3-vuotiaiden lasten vanhempien erot pitäisi kieltää lailla. Ne tapahtuvat aina vääristä syistä."
 
Kuulostaa tyypilliseltä juristilta toi sun mies. Eipä siinä oikeastaan mikään auta jos keskustelut on kaikki jo käyty. Jos ei osaa asettaa asioita tärkeysjärjestykseen, niin ei osaa. Jos ei osaa tyytyä siihen tilanteeseen jossa on, niin ei osaa. Tällä tarkoitan sitä, että moni varmaan olisi ihan tyytyväinen tuohon teidän tilanteeseen eikä vaatisi enempää. Mies joka pysyy pois jaloista ja elättää ja siittää.
 
sanoisin että hanki ulkopuolista hoitoapua ja koita jaksaa kunnes lähdet itse töihin. sulla on nyt äärettömän raskas ajanjakso pienten lasten ja univelan kanssa, mutta ei se helpommaksi yksinhuotajana varmastikaan muutu ja lapsetkin kasvaa parissa vuodessa ja kun vauva ei ole enää rinnalla voit helpommin tehdä miehelle selväksi että "mä menen nyt"
 
Oletko oikeasti jutellut miehelle, että otat eron jos ei sitä yhtä päivää viikossa löydy sinulle? Ymmärtääkö oikeasti miten kovilla olet vai onko keskustelu aina tasolla joo, joo, yritän.
 
Oletko oikeasti jutellut miehelle, että otat eron jos ei sitä yhtä päivää viikossa löydy sinulle? Ymmärtääkö oikeasti miten kovilla olet vai onko keskustelu aina tasolla joo, joo, yritän.
 
Särähti vähän korvaan joku tuossa. Siinä missä ura on miehen valinta niin onhan ne lapsetkin valintoja - tuskin se mies 3 vuotta sitten oli mitenkään vähemmän työtä tekevä, niin etteikö tilanne olisi ollut ennakoitavissa. Mulla yksityisyrittäjämies usein kelloin ympäri ja enemmän töissä kiinni, meillä tällä hetkellä yksi lapsi enkä alkaisi ikimaailmassa tekemään useampaa lasta noin pienellä ikäerolla koska se on selvä että arjen pyöritys on mun harteilla. Tämä oli tiedossa eikä kummallakaan ole asiasta mussuttamista, miestä lähinnä harmittaa ettei ehdi joka ilta kotiin ennen kuin poika menee nukkumaan.
 
Kiitos teille, ihanat! Täällä vuodatan kyyneleitä. On niin ihana saada edes vähän tukea.
Oikeassa olette, asiat voisi olla paljon huonomminkin. Mies ei ole juristi, mutta jotain samantyylistä. Ihan kunnon mies monella tavalla. Kuvittelen, että ymmärtää kyllä keskustelut, mutta on niin nousujohteisen uran huumassa, tykkää menestyä, olla tärkeä johtaja, jne, että ei halua luopua siitä. Väittää, että perhe on tärkeä, mutta ei selvästi niin tärkeä, että tekisi jotain uhrauksia. Uskon siis, että ainoa tapa herättää hänet, on tosiaan ottaa se ero ja lapset mukaan. Vaikka sittenhän sillä ei enää ole väliä herääkö tilanteeseen vai ei... :-(

Ehkä pitää vain suhtautua tähän järkevästi, liikesuhteena. Tunnetasolla en usko, että suhdetta voi korjata, tunnen itseni niin kertakaikkisen hyväksikäytetyksi. Täytyy varmaan siis löytää itselle systeemi selviytymiseen ja suhtautua mieheen ulkopuolisena rahoittajana ja satunnaisapuna.

Ei ole kyllä helppoa. Sen verran lopussa olen henkisesti tällä hetkellä, että elämän järjestely uudelleen pelkästään oman pään sisällä, voi olla liian iso ponnistus. Henkinen avioero, joka ei edes anna mahdollisuutta jatkaa vielä eteenpäin. Kun vielä toivoisi, että hän sittenkin välittäisi.
 
Arvasin, että noita kysymyksiä tulee. Kaksoset pitkän pitkän pitkän yrittämisen jälkeen ja yllätysvauva. Lapset vain tuli yhtäkkiä ja olivat todella toivottuja, vaikka rankkaa on.

Mies oli kyllä urakeskeinen ennenkin, mutta aikaa löytyi myös minulle. Viime vuosina vain ura edennyt pari tosi isoa harppausta, joita ei malttanut olla ottamatta, kun tarjoutui tilaisuus. Joo, ehkä olisin voinut ennakoida, mutta hän halusi itse lapsia niin kovasti, etten kuvitellut, että sitten kun niitä lopulta saadaan, valitsee kuitenkin uran. :-(
 
Minulla on myös kovasti uraa tekevä mies, joka sai juuri ylennyksen ja nyt on päivät tosi pitkiä, kiireisiä ja täynnä palaveria jne. Lähtee aamulla aikaisin ja tulee joskus 18-20 välillä kotiin, joskus aikaisemmin, mutta tosi harvoin. Meillä kolme lasta, mutta itse olen ajatellut asian niin, että nyt pitää takoa kun rauta on kuumaa ja koska hän on niin kunnianhimoinen, niin tuskin kestäisi sitäkään, että tämä mahdollisuus menisi ohi. Sitten sitä ei ainakaan kestäisi ja masennushan siitä tulisi.

Olen siis ajatellut, että koska kotona olen eikä minulla ole kiire töihin, eikä mitään ylenemismahdollisuuksia omassa ammatissani, niin pyöritän mielelläni nyt tätä kotia. Jaksan niin, että lähden välillä lasten kanssa keskenään pienille lomille suomessa, ehkä vuoden päästä jo taas ulkomaille kun nuorin isompi.
 
Ota itsellesi harrastus joka on pari kertaa viikossa. Sano miehelle että jos ei kerran itse hoida lapsiaan näinä kertoina, hän saa palkata hoitajan kotiin. Samoin toimit jos aiot lähteä esim. vaateostoksille jne. Ala nauttia elämästä niin kuin miestä ei olisikaan, niin ehkä mies siitä herää. Tiedän, että lasten kanssa elämä on rankempaa kun odottaa aina jotakin, joka ei kuitenkaan toteudu. On siis parempi olla odottamatta sitä miestä kotiin ja elää omaa elämää. Silloin kun sinä voit itse hyvin, voivat lapsetkin ja ehkä parisuhdekin. Kun olet sen opetellut, on tarvittaessa yksinhuoltajan elämään siirtyminenkin silloin helpompaa. Onnea taipaleellesi. Ja voimia!
 
[QUOTE="aapee";25987288]Varmaan näin. Mutta miten? Auttakaa![/QUOTE]

Kun kerta vaikuttaa siltä, että pelkkä keskustelu ja kalenteriin sinun vapaaillan merkkaaminen ei riitä miestä hommaamaan aikaa, niin täytyy ottaa sitten järeämmät keinot käsiin. Mielestäni ei ole syytä ihan ensimmäiseksi hypätä avioeroon, vaan koittaa saada mies muuten pysäytettyä hetkeksi. Jos olisin tuossa tilanteessa niin todennäköisesti kirjoittaisin ylös kaikki mitä haluaisin miehen kuulevan ja tajuavan. Sitten antaisin kirjeen miehelle, sanoisin että lue rauhassa ja mieti asiaa. Kirjeessä olisi myös avioeroaikeet, kynnysmattona olemiset ja kaikki ap:n täällä mainitsemat asiat.
 
Oletko varma, että elämä jatkuu tällaisena vai onko miehellä vain nyt sellainen aika työelämässä, että tekee paljon töitä? Jotenkin en vain voi ymmärtää miksi mennään naimisiin ja tehdään lapsia urakeskeisen miehen kanssa ja sitten erotaan kun se mies on urakeskeinen. Big Bang Theoryn suhtautuminen kuulostaa paljon järkevämmältä.
 
Voin vaan todeta että tuollaiset uraohjusmiehet eivät kyllä muutu ikinä. Ei kannata jäädä kärsimään tuollaiseen suhteeseen. Kun mies takoo uraa ja kusi nousee siinä sivussa päähän niin ettei edes huomaakaan kuinka aika on kulunut ja lapset kasvaneet isoiksi siinä sivussa. Siihen eivät mitkään maalliset mammonat auta aikaa tuomaan taaksepäin ja mies jääköön nuolemaan näppejään. Ehkä sitten eläkeiässä huomaa, miten olis voinut valita toisin.

Itse valitsin toisin ja olen lasten kanssa onnellisempi kuin koskaan. Uudessa suhteessani miehellä on aikaa myös minulle ja lapsilleni. Ihmettelen vieläkin miten jaksoin niin pitkään sinnitellä. Yksinhuoltajanakin minulla oli enemmän tukiverkkoja ja lastenhoitoapua saatavilla kuin aikoinaan naimisissa ollessani.

Uskaltakaa vaatia parempaa elämää lapsillenne ja itsellenne. Jos se mies ei sitä huomaa, niin sitten on aika erota!
 
Kerro miehelle selkeästi ehdotus, että esim. haluat yhden oman illan viikossa. Varaat siihen tekemistä, joten miehen on pakko tulla kotiin. Meillä tuo on vaatinut välillä säätämistä, koska ainahan se palaveri osuu just siihen. Mutta olen tehnyt selväksi, että munkin meno on sovittu ja tärkeä, joten lapsia on sitten vaihdettu lennossa bussipysäkillä miehen tullessa kotiin. Sä tarvitset omaa tekemistä ja itseluottamusta.
 
Kiitos! Niin, siis 1) asennemuutosta itselle = opettelen nauttimaan tästä hetkestä jollain konstilla, koska sitä on vaikea muuttaa, 2) miehelle selkeästi paperille perusasiat ja jotkut ehdottomat minimivaatimukset, esim. mun oma harrastus, josta en tingi.

Omaa harrastusta muuten kokeilin kaksosten vauvavuonna. Ilmoittauduin 6 kerran joogakurssille, siis 6 x1,5h, kerran viikossa, arki-iltana. Pääsin neljä kertaa (jee), kaksi kertaa mies unohti tulla kotiin ajoissa.

Mun mielestä myös urakeskeisten miesten pitää pitää lupauksensa. Jos suhteen ajan, naimisiin mennessä ja lapsia tehdessä puhuu, että perhe on tärkein ja aikoo järjestää aikaa lapsille, niin silloin niin kuuluu tehdä. Ei nainen tee mitään väärää, jos luottaa elämänkumppaninsa puheisiin ja pahoittaa sitten mielensä tai hakee eroa, kun mies pettää totaalisesti lupauksensa!
 
[QUOTE="Ahaa";25987166]Särähti vähän korvaan joku tuossa. Siinä missä ura on miehen valinta niin onhan ne lapsetkin valintoja - tuskin se mies 3 vuotta sitten oli mitenkään vähemmän työtä tekevä, niin etteikö tilanne olisi ollut ennakoitavissa.[/QUOTE]

Mun mieheni oli hirmuinen työmyyrä ennen lapsia, mutta jo ennen plussaa raskaustestissä hän otti puheeksi, että lapset tarvitsevat aikaa. Edelleen hän tekee paljon töitä, mutta ei niin paljoa, etteikö voisi siitä irroittautua lapsia ja minua varten. Minusta ei ole ollenkaan kohtuutonta odottaa, että työteliäs isä joustaisi lasten syntymän jälkeen, ei naisenkaan elämä ennallaan säily, kun hänestä tulee äiti.

Jos nainen kävisi "liikaa" työssä ja isä avautuisi palstalla, nainen haukuttaisiin kylmäksi ämmäksi, joka ei sovi äidiksi. Kun työmyyrä onkin isä, syytetäänkö todellakin naista, joka teki tämän kanssa lapsia?
 
[QUOTE="kolmen äiti";25987374]Voin vaan todeta että tuollaiset uraohjusmiehet eivät kyllä muutu ikinä. Ei kannata jäädä kärsimään tuollaiseen suhteeseen. Kun mies takoo uraa ja kusi nousee siinä sivussa päähän niin ettei edes huomaakaan kuinka aika on kulunut ja lapset kasvaneet isoiksi siinä sivussa. Siihen eivät mitkään maalliset mammonat auta aikaa tuomaan taaksepäin ja mies jääköön nuolemaan näppejään. Ehkä sitten eläkeiässä huomaa, miten olis voinut valita toisin.

Itse valitsin toisin ja olen lasten kanssa onnellisempi kuin koskaan. Uudessa suhteessani miehellä on aikaa myös minulle ja lapsilleni. Ihmettelen vieläkin miten jaksoin niin pitkään sinnitellä. Yksinhuoltajanakin minulla oli enemmän tukiverkkoja ja lastenhoitoapua saatavilla kuin aikoinaan naimisissa ollessani.

Uskaltakaa vaatia parempaa elämää lapsillenne ja itsellenne. Jos se mies ei sitä huomaa, niin sitten on aika erota![/QUOTE]

Kiitos tästäkin näkökulmasta! Ei varmaan ollut helppo päätös, mutta ihana kuulla, että olet onnellinen nyt! :-)
 
[QUOTE="aapee";25987416]Kiitos! Niin, siis 1) asennemuutosta itselle = opettelen nauttimaan tästä hetkestä jollain konstilla, koska sitä on vaikea muuttaa, 2) miehelle selkeästi paperille perusasiat ja jotkut ehdottomat minimivaatimukset, esim. mun oma harrastus, josta en tingi.

Omaa harrastusta muuten kokeilin kaksosten vauvavuonna. Ilmoittauduin 6 kerran joogakurssille, siis 6 x1,5h, kerran viikossa, arki-iltana. Pääsin neljä kertaa (jee), kaksi kertaa mies unohti tulla kotiin ajoissa.

Mun mielestä myös urakeskeisten miesten pitää pitää lupauksensa. Jos suhteen ajan, naimisiin mennessä ja lapsia tehdessä puhuu, että perhe on tärkein ja aikoo järjestää aikaa lapsille, niin silloin niin kuuluu tehdä. Ei nainen tee mitään väärää, jos luottaa elämänkumppaninsa puheisiin ja pahoittaa sitten mielensä tai hakee eroa, kun mies pettää totaalisesti lupauksensa![/QUOTE]

Totta kai miehenkin täytyisi pitää lupauksensa. Mutta oletko nyt varmasti jo tehnyt kaikkesi suhteen eteen? Jotenkin kuulostaa siltä, että olet tyytymätön tilanteeseen, joten ensimmäinen mielessäsi oleva vaihtoehto on avioero.
 
[QUOTE="aapee";25987416] Ilmoittauduin 6 kerran joogakurssille, siis 6 x1,5h, kerran viikossa, arki-iltana. Pääsin neljä kertaa (jee), kaksi kertaa mies unohti tulla kotiin ajoissa.

Mun mielestä myös urakeskeisten miesten pitää pitää lupauksensa. [/QUOTE]

Mies ilmeisesti kykenee työelämässä muistamaan menonsa (ilmeisesti merkkaa ne kalenteriin) ja pitämään puheensa tai hänellä ei olisi uraa, jolla edetä. Kyse on siis siitä, mitä hän pitää tärkeänä.

Voi olla, että mies ei tarkoita loukata sinua aivan tuolla tavoin, kuin miten todellisuudessa käy, vaan hän on jonkin verran sokea sille, kuinka monta kertaa eteen tulee työesteitä. Osa niistä on varmasti sellaisia, mille hän ei mahda mitään, mutta varmasti kaikki eivät ole. Mutta varsinkin, jos työssä tulee eteen uusia asiakkaita, hän pyrkii luomaan näihin hyvän suhteen ja käyttää huomaamattaan liian usein omantunnonrauhoituskeinonaan ajatusta, että "kyllä vaimo ymmärtää."

Puhu suoraan miehelle, että olet harkinnut eroa, siitä hänen on pakko ymmärtää, että tämä ei ole sinusta vain pientä epämukavuutta. Toiseksi voisit merkata kalenteriin jonkin aikaa ne kerrat, kun hän ei tule sovitusti ja näyttää sitten kalenterin hänelle. Mutta pidä varasi, ettei kalenteriin ruksien laittaminen tee sinusta katkeraa. Yritä suhtautua siihen neutraalisti, ettei kalenteri vain pahenna ongelmaa vaan että se auttaisi teitä tilanteen hahmottamiseksi.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa