Ero harkinnassa, mitä pitäis tehdä?

["NIH"]

On mennyt jo muutama kk riidellessä. Meillä on yksi yhteinen lapsi, esikoiseni on toisen miehen kanssa. Joulukuu meni nuoremman sairastellessa (korvatulehdus) ja mies oli jatkuvasti kiukkuinen, mutta purkaa kiukun useimmiten lapsiin eikä minuun. Se taas saa minut huutamaan miehelle, sillä en halua, että kipeä lapsi joutuu kuuntelemaan itkiessään huutoa "Mikä sua nyt taas vaivaa?!" Esikoiselle sitten valitettiin mm. liiasta paahtoleivän syönnistä!!

Ok, jäin syksyllä työttömäksi ja ollaan eletty nyt kolmisen kk miehen tuloilla -tiukkaa on. Nyt aloitin opiskelut uudelleen.

Tänään tuli riitaa siitä, kun mies valitti ettei hän saa mennä minnekään. Haaveena olisi eräs harrastus joka vaatisi 3-5 iltaa viikossa. Itse toivoisin myös aikaa opiskelulle. Ollaan oltu reilu 3 vuotta yhdessä, minulla ei ole ollut koko aikana omia menoja juuri mitään, sillä miehen työ on ajallisesti ennakoimatonta. Kaupassa olen käynyt silloin tällöin yksin ja siinä se.

Alkaa mietityttään, että oltaisiinko onnellisempia eronneina. Lapset jäisivät minulle, kuopus olisi isällään sovitusti. Saisipa mies sitten omaa aikaa, eikä tarvitsisi valittaa, kun ei saa mitään tehdä. Itseni ei tarvitsisi kestää kiukuttelua, etenkin lapsia kohtaan kiukkuilu tuntuu pahalta.

Antakaa näkökulmia asiaan. Itsellä ei aivot juuri nyt parhaimmillaan, kun itkettääkin.

 

[JHH]

Selvittäisit ne ongelmat ennen ero-ratkaisua. Kuulostaa ongelmanne kuitenkin hoidettavissa olevilta.
Ei tee lapsillekaan hyvää kun isähahmo vaihtuu tuolla tavoin.(viittaan esikoiseen joka on toiselle miehelle). Ei pahalla.

 

["vieras"]

Mieti tilannetta kahden vuoden päähän; jos mikään ei muutu, oletko silloin onnellinen?
Toisen käyttäytymistä et voi muuttaa, ainoastaan omaasi, ja suhtautumistasi toisen käytökseen.

 

["vieras"]

joo eli taas yks sinkkuäiti, huoh. voisko joskus miettiä kelle niitä pentujä pykää???? kohta sulla ois kolmas mies ja sille taas lapsi tulossa.

 

[NIH (ap)]

Selvittäisit ne ongelmat ennen ero-ratkaisua. Kuulostaa ongelmanne kuitenkin hoidettavissa olevilta.
Ei tee lapsillekaan hyvää kun isähahmo vaihtuu tuolla tavoin.(viittaan esikoiseen joka on toiselle miehelle). Ei pahalla.

Eronnut olen exästä raskausaikana, joten esikoinen ei biologista isäänsä edes muista (isä kun ei häntä tapaa). Jotenkin vaan tuntuu, että mitä tässä selvitellä, kun monta monta kertaa olen puhunut miltä musta tuntuu ja mies sanoo et "joo, yritän muuttua", mutta taas parin päivän päästä sama juttu. Miehellä on omaa aikaa työnsä puolesta aika paljon ja sitten on vielä kaveriporukka jonka kanssa saunoo. Itselläni ei mitään, kun en pysty miehen työaikojen vuoksi sopimaan mitään menoja, kun hän aina sanoo, että voi mennä myöhään töiden kanssa.

Toisaalta on ongelmat pieniä, mies juo harvoin eikä ole väkivaltainen. Mutta en voi sanoa olevani kovin onnellinen tai tyytyväinen ainakaan.

 

[Mep]

Jos keskusteluyhteyttä ei löydy omin neuvoin, kannattaa kokeilla jotain perheneuvontaa (kaupunki, seurakunta).
Selvähän se, että vaikeat elämäntilanteet tekee extra-stressiä. Lapsien etua pitää ajatella kuitenkin. Riita-kodissa on kamalaa olla, pahempaa vielä jos se kohdistuu lapsiin.

Voimia!

 

[NIH (ap)]

[QUOTE="vieras";22870505]joo eli taas yks sinkkuäiti, huoh. voisko joskus miettiä kelle niitä pentujä pykää???? kohta sulla ois kolmas mies ja sille taas lapsi tulossa.[/QUOTE]

Tähän en jaksa sen enempää kiinnittää huomiota, eli ei kannata ryhtyä ihan tälle linjalle. Odotan asiallisia neuvoja ja ajatuksia.

 

["vieras"]

Tähän en jaksa sen enempää kiinnittää huomiota, eli ei kannata ryhtyä ihan tälle linjalle. Odotan asiallisia neuvoja ja ajatuksia.

no sinähän sitä et päätä miten sulle kommentoidaan. Yököttävää. on susta asiallisuus kaukana jos taas olet eroamassa, jo toisen lapses isästä. Eikun kolmatta ja sit neljättä kehiin vaan!

 

["vierailija"]

[QUOTE="vieras";22870580]no sinähän sitä et päätä miten sulle kommentoidaan. Yököttävää. on susta asiallisuus kaukana jos taas olet eroamassa, jo toisen lapses isästä. Eikun kolmatta ja sit neljättä kehiin vaan![/QUOTE]
ei kai kenenkään oo pakko olla kenenkään kans jos ei halua. ei edes lasten takia!ei kannata välittää noista idiootti kommenteista.ja tietääkseni ei oo laissa kielletty vaikka tekis kymmenelle eri miehelle lapsen. kateellisten puhetta. Ja semmosten jotka nyhtää siinä samassa suhteessa koko loppu elämän vaik menis kuin huonosti.

 

[NIH (ap)]

Kiitos teille, jotka annoitte ajateltavaa. Ja teille muille tiedoksi, että minun lapsilukuni on täynnä, joten ai tarvitse kantaa huolta uusista miehistä ja lapsista.
Eilen ei ollut keskustelufiilistä, kun oli niin surkea olo, että vain itketti. Tänään pitäisi jutella asioista ja jatkosta. Perheasiain neuvottelukeskus tuntuisi hyvältä paikalta käydä juttelemassa.

 

[sunflower20]

Mulla on paska suhde. Vieläkin riipun siinä, vaikka suhteen lopettamisen aloitin jo lokakuussa. Mutta kun on yhteisiä lapsia niin sitä ei lähdekään ihan tosta vaan. Näin mä sen koen. Jotenkin kestää paskaa enemmän lasten takia vaikka se on väärin.
Äiti ei voi hyvin, ei ole onnellinen niin miten välittää näitä tuntemuksia lapsille. Lapset ei ole tyhmiä, ja ne nappaa sanoja, lauseita ajatuksia ties mistä.

Mä olenkin miettinyt pitkään että paljon sitä lasten takia on valmis itse kärsimään. Tulee välillä sellainen olo, että onko pakko unohtaa itsensä ja pistää kaikkensa lasten vuoksi peliin. Ja yrittää vaikka ei oliskaan onnellinen.

Mun suhde on sellainen että molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus on tipotiessään. Monesti miettinyt että onko sitä koskaan ollutkaan. Sitten se rakkaus. Mitä se on, eikö siihen kuulu kunnioitus ja arvostus? Jos näitä ei ole, onko rakkauttakaan. Siis rakkautta joka pitää yhdessä.
Mistä sen arvostuksen näkee ja huomaa? Siitä että vie roskat pyytämättä? siitäkö että antaa toisen mennä miten sattuu? Siitäkö että antaa toiselle omaa aikaa ja ottaa itse sitä?
Mitä siitä tulee jos jatkuvasti toinen käyttää ilmaisuja "..ei koskaan.." "..ikinä.." "..sä oot aina.." Puuttuuko suhteesta jotain? Jatkuvat tappelut ja riidat ei ainakaan kerro siitä että yhteinen sävel on löytynyt? Mikä on syy ja mikä on seuraus? Kauanko pitää kärsiä huonosta suhteesta? Mistä ne johtuu, muuttuuko asiat koskaan?

Mulla ainakin on tilanne että mietin kuumeisesti että voidaanko me löytää toisemme uudelleen? Haluanko mä sitä? lasten myötä oma arvomaailma muuttui, muuttuiko se puolisolla myös, mentiinkö ristiin? Johtuuko nämä rahasta, kun on tiukat ajat? Miksi emme voi olla toistemme tukijoita, miksi nälvitään ja haukutaaan ja ilmaistaan kovin sanoin, että oot pilannut toisen elämän? Voiko tällaisen kommentin jälkeen saada luottamusta, että meillä on vielä kivaa joskus keskenämme? Voiko lyömisen jälkeen asiat muuttua parempaan? Voiko luottaa toiseen joka monet kerrat riidan yhteydessä heittää luottamuksella sanotut asiat päin näköä kuin märän rätin? Voiko sellaiseen luottaa? haluaako sellaisen kanssa elää?
Onko se terve suhde, jossa lasketaan tarkalleen että montako tuntia oot ollut poissa omissa harrastuksissa, poissa lasten luota? Onko se sen arvoista, että toinen haukkuu sua paskaksi äidiksi, kun et ole voinut olla kotona hoitovapaalla 3 vuotta vaikka haaveilit siitä?
Sitten välillä on niitä kivoja aikoja, riitojen välillä, mutta onko se tarpeeksi? Pitääkö tässä elämässä unohtaa itsensä, vai saako nainenkin olla itsekäs ja haluta kunnioitusta, rakkautta ja ymmärtämystä? Saako haaveilla kodista, josssa vallitsee yhteisymmärrys? Onko se saavutettavissa nykyisen kanssa vai jostain muualta? Onko valmis elämään elämänsä yksin jos ketään ei löydy? Jaksaako arkea? Riittääkö rahat? Riittääkö aika? mistä sitten sitä omaa aikaa jos ei ole toista jakamassa arkea?

Kaikkea tällaista mä pohdin. Mä olen miettinyt näitä asioita todella paljon ja kuten yksi auttajista sanoi, että mieti elämää kahden vuoden päähän. Mitä jos oot edelleen samassa paskassa suhteessa, miten lapset oireilee silloin. Jos lähdet nyt, niin kahden vuoden päästä lasten maailma ei ole rikkinäinen henkisesti vaan palaset on loksahtaneet, ne ovat ymmärtäneet ettei äiti ja isä ole yhdessä mutta kumpikin haluaa heidän parastaan ja kommunikoivat keskenään aikuismaisesti ja heillä on "ehjät" vanhemmat. Nyt niillä on rikkinäinen koti ja rikkinäiset vanhemmat. Ei paria päivää pitempää jaksoa ilman nälvintää ja haukkumista. Mitä noista lapsista tässä ympäristössä kasvaa??

 

[fifiia]

Muutaisiko ero todella tilannetta etenkää sitä että sinulla itsellä olisi enemmän omaa aikaa. Työaika joka on liukuva on hankala ja hankalasti siihen on sovitettavissa säännöllinen harrastus, mitenkä mies on muuten sen ajatellut järjestää. Pystyisikö hän työn takia kuitenkin tapaamaan lasta säännöllisesti jos eroaisitte. Onko sinullla muita mahdollisuuksia järjestää omaa aikaa?