Hae Anna.fi-sivustolta

Ero ja loppumaton suru

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä Voi elämä, 01.05.2014.

  1. Voi elämä Uusi jäsen

    liittynyt:
    01.05.2014
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Erosimme avovaimoni kanssa yhteisymmärryksessä jokunen kuukausi sitten. Olemme olleet yhdessä noin 8 vuotta. Minulla on ollut aikaa pohtia eroon johtaneita syitä ja kovin ristiriitaiset tuntemukset ovat olleet siitä oliko ero oikea ratkaisu. Olisin ollut vielä valmis yrittämään, koska mielestäni mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia meillä ei ollut.
    Kuitenkin jokunen viikko sitten maailmani romahti pahemmin kuin koskaan ennen elämässäni. Syy oli se, että hän oli löytänyt uuden miehen ja ilmeisesti ihastuminen oli aika pitkällä. Tämä tieto tuli siis aivan puun takaa ja menetin hetkeksi työkykyni ja olo oli niin sietämätön, että mietin pariin kertaan jo hengen riistoa itseltäni. Nyt olo on sikäli tasaantunut, että kykenen hoitamaan työt ja muut arkiaskareet jotenkuten, mutta minun pitää tietoisesti pitää linja, etten ajattele asiaa. Iltaisin ahdistusta on vaikea välttää ja lisäksi unettomuus vaivaa. Ikävä on ihan käsittämättömän kova. Toivoton olo iskee ikäänkuin aaltoina ja varoittamatta.
    Tämä kriisi on herättänyt minut tajuamaan miten mahdottoman rakas ja tärkeä ihminen hän on minulle. Sitä on kestänyt monta vuotta sellaista olotilaa, että suhde on toiminut puolivaloilla eikä sille ymmärtänyt tehdä mitään. Toinen on vain ollut. Ironista tässä on se, että nyt kun asia on minulle kirkas, niin hän onkin jo jatkamassa eteenpäin. Olen tajunnut omat virheeni, mitkä ovat johtaneet kuilun leventymiseen välillämme. En ole ollut riittävästi tukena, tai tarjonnut lämpöä ja läheisyyttä. Lisäksi en ole riittävästi ollut halukas keskustelemaan yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista.
    Olen koettanut jo hieman epätoivoisesti koettanut saada häntä ymmärtämään, että haluan korjata asiat, mutta häneltä on tullut selkeää viestiä, että suhteemme on ohi ja hän haluaa jo jatkaa eteenpäin. Hänellä menee tahollaan hyvin ja on osoittanut kyllä, että tunteita minua kohtaan ei löydy. Hädin tuskin tunnen häntä enää samaksi ihmiseksi käytöksen perusteella. Yhteys on kuollut.
    En oikein tiedä miten pitkään jaksan tätä epätoivoista olotilaa. Tunteita ei voi kuolettaa vaikka niin haluaisinkin.
    En oikein tiedä tämän kirjoituksen pointtia, mutta pakko purkaa oloa. Tämmöisissä tilanteissa vertaistuki lienee ainoa terapiamuoto, josta saa apua pahaan oloon.
    Toivoisin vain olon helpottuvan, ettei tähän toivottamaan suremiseen tarvitsisi hukata enää yhtään voimia.

    Laitan tähän loppuun V.A. Koskenniemen runon, joka kuvastaa hyvin tunteitani tällä hetkellä.

    Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin,
    yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
    Askelen kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
    mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
    hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
    ihmisen, kaltaises – vierasta lämmititkin!
     
  2. kyllä vain Vierailija


    Vertaistuki on yksi apukeino. Sitä kannattaa etsiä.
    Onko sinulla keskustelusuhde jonkun ammattilaisen kanssa esimerkiksi Perheasiainneuvottelukeskuksessa tai ihan paikallisessa terveyskeskuksessa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Muutama keskustelu voisi auttaa sinua lisää jäsentämään tilannettasi, koska sinun täytyy jatkaa eteen päin ilman exää.

    Sinulla on taitoa kirjoittaa. Oletko ajatellut, että kesällä tai ensi syksynä menisit kirjoittajakurssille. Kesäyliopistosta voisi vielä löytyä sopiva hetki. Kirjoittaminen, vaikka ihan oman päiväkirjan pitäminen voi auttaa.

    Elämä on oppimista, kun seuraavan kerran olet parisuhteessa, osaat olla viisaampi.
     
  3. Mirjami* Vierailija

    Ei sinussa mitään vikaa ole, avokkisi halusi erilaista elämää.
    Vaikka olisit tehnyt mitä hyvänsä, tämä olisi ollut lopputulos.
    Ei parisuhde ole mitään hampaat irvessä työntekoa vaan normaalia elämistä.
    Toki toista tulee huomioida, välittää ja pitää keskusteluyhteys avoimena, mutta sen enempää ei kukaan voi. Jos toinen on tyytymätön ja rakkaus on loppunut, siinä ei enää mitkään temput auta.
    Jonkun aikaa sinulla on kurja olo, mutta jonkin ajan päästä näet itsekin suhteen solmukohdat ja kenties ihmettelet, miksi sen naisen perään edes ikinä itkit.
     
  4. AP:n erosta on vielä vähän aikaa. Kun suhteuttaa sen aikajanaan, huomaa itsekin, jotta niinhän se on. Kipu hellittää kuitenkin kaiken aikaa hiljalleen, joten kyllä se siitä vielä hyväksi päiväksi muuttuu. Surutyö vaatii aina aikansa.

    Parin vuoden kuluttua saatat hyvinkin olla uudessa, hyvässä suhteessa. Muistapa silloin pitää huoli siitä, että kumpikin tuntee ja tietää, että on toiselle tärkeä. Elämässä tulee vastoinkäymisiä ja virheitä tehdään. Fiksu ottaa niistä opikseen eikä toista samaa kaavaa, jolla mentiin puihin.
     
  5. Itsensä rakastaja Vierailija

    Asiantuntijat aina toitottavat, että parisuhdetta pitää hoitaa ja pitää keskustella toisen kanssa. Mutta tämä on totisinta totta, sillä naiset tykkäävät keskustella. Jos joku ei päästä lähelle itseään
    henkisesti, niin sellaiseen ihmiseen on vaikea luottaa. Luulisi, että se ihminen jonka kanssa asuu ja jakaa parisängyn, on se kaikkein läheisin ihminen sekä fyysisesti että henkisesti. Läheisyys on myös
    hyvin tärkeää sekä miehelle että naiselle, kaikki ihmiset kaipaavat kosketusta. Jos iltaisin katselee
    telkkaria yhdessä sohvalla löhöten, niin siinä voi samalla silittää ja hieroa toista.
    Minun yksi ystävättäreni, joka oli myös ollut avoliitossa ja kihloissa aika pitkään, tuli jätetyksi aivan yllättäen ja hänen silloinen avomies jätti hänet vielä siten, että hän herätti ystävättäreni keskellä yötä ja sanoi, että hän haluaa erota tästä, sillä hän on kyllästynyt tähän. Ystävättäreni sanoi, että
    häntä loukkasi nimenomaan se, että mies sanoi olevansa kyllästynyt tähän, eikä hänellä ollut toista naista.
    Kyllä ero voi tulla puolin ja toisin ihan puun takaa ei aivan yllättäen. Itseään on turha syyllistää tai ainakin tulee antaa itselleen anteeksi kaikki virheet ja ottaa niistä mahdollisesti opikseen seuraavaa
    parisuhdetta ajatellen. Yksin ollessa on aikaa tehdä kaikkea sellaista mistä itse pitää, katsella telkkaria, lukea kiinnostavia kirjoja ja käydä lenkillä ja aloittaa jokin uusi harrastus. Yksin ollessa oppii tuntemaan itsensä kaikkein parhaiten, on aikaa ajatella ja nauttia kaikesta kokemastaan. Kesä ja kärpäset on tulossa ja kaikki kesän riemut.
     
  6. yksvaantaas Vierailija

    Minä olen myös vasta eronnut. Kuulostat jotenkin samalta kuin oma ex-mieheni. Hän oli minun suhteeni niin välinpitämätön eikä suostunut puhumaan tärkeitä asioita selviksi. Yritin pitkään ja sitten mietin kauan eroa, yksikseni taas, koska miehen kanssa ei voinut todella keskustella yhteisistä asioista.

    Tein sitten lopulta päätöksen ja muutin pois. Mies ei sanonut juuri mitään lähtööni. Parin kuukauden päästä miehellä oli uusi suhde. Se loukkasi minua, vaikka itse lähdin. Että mies, joka ei minusta juuri piitannut, innostui oikeastaan heti hankkimaan jonkun uuden. Mutta niin kai se menee.

    Olen tyytyväinen lähtööni, vaikka onkin vaikeaa. Itse olen yksin, mutta niin olin avioliitossa ollessani. Tunnen, että mieheni esti minulta läheisyyden kehenkään, koska hän oli niin välinpitämätön minua kohtaan eri tavoin. Itse hän ei tunnu sitä ymmärtävän, vaan on suuttunut minulle, koska en ollut tyytyväinen hänen kanssaan. Ero oli kuitenkin helpotus enkä haluaisi todellakaan palata vanhaan. Yksin on parempi ja nyt on ehkä paremmat mahdollisuudet ikinä löytää joku, jolle ei ole niin yhdentekevä. Myönnän, että se teksii hyvää, mutta avioliiton jäljiltä usko parempaan on aika heikko.
     
  7. taas näin Vierailija

    Olen myös eronnut muutamia päiviä sitten. Ja sattuu, paljon. Kyseessä oli lyhyt aikainen, mutta hyvä ja alusta asti hyvältä tuntunut suhde. Koskaan aikaisemmin en ole tuntenut sellaisia tuntemuksia miestä kohtaan kuin hänen kanssaan. Ja seurustelu suhteita on ollut vuosien varrella, koska olen ollut 5 vuotta sinkkuna.
    Ilmoitus häneltä, ettei halua jatkaa tuli täysin yllätyksenä. Hänen puoleltaan ei kuulemma löytynyt niitä tarpeeksi syviä tunteita minua kohtaan. Tunteita kuitenkin oli ja teot kertoivat toista, myös puheet. Toki syytän taas itseänikin tästä. Olinko liian innokas jne. Mutta toisaalta kun tunne on hyvä niin en osaa jarrutella. Ja jos sen tekisin niin en olisi oma itseni.
    Nyt en tiedä miten elämä tästä jatkuu? Ehkäpä päivä kerrallaan. Olen hankkinut keskustelu apua itselleni, koska en halua odottaa, että tilanteeni menee pahaksi. Menneisyydessä on kokemusta sen verran, että aikoinaan sairastuin avioeron jälkeen masennukseen. Tämäkin ero tuli silloin täysin yllätyksenä.
    Nyt on tullut vuosien varrella näissä parisuhteissa sen verran "suoraan naamaan", että ei ole enään kivaa ollenkaan. Olisi todella kivaa jo löytää se kumppani jakmaan arkea niin iloissa kuin suruissakin. Mutta ensin pitäisi selvitä tästä, mutta aika toivottomalta tämä nyt tuntuu....
     
  8. ei vaan jaksa Vierailija

    On luonnollista surra (tai "surra") kun ihmissuhde päättyy. Eroon tai kuolemaan. Oli se sitten hyvä tai huono suhde. Sureminen johtuu siitä että suhteeseen oli tottunut. Totuttu tuo elämään turvaa. Vaikka se olisi epätyydyttävä suhde, niin silti. Ihminen nyt vaan on sellainen. Vaikka kuinka mieltää ja ymmärtää huonon suhteen päättymisen edut, silti tottumisesta eroonpääsy vie oman aikansa. Hyvästä suhteesta puhumattakaan.
    Takertuminen suhteeseen jossa se toinen osapuoli oli tyytymätön on sitten vaikeampi asia. Katkeroituminen uhkaa. Jokainen elää tavallaan. Jotkut haluaa kieriä katkeruudessa, surussa ja ikävässä vuosikausia. Aikuisen ihmisen oma valinta. Ne jotka haluaa jatkaa elämäänsä (muutenkin kuin hengittämällä) keksivät kyllä keinot jättää mennyt elämä taakse, ottaa siitä "opiksi" mitä oli jos mitään, ja kohdata kohti huomista. Uusia ihmisiä kohtaa joka päivä jos vain haluaa.
     
  9. voi elämä Vierailija

    Kiitos viesteistä ja toivotan voimia kaikille omasta tilanteestaan sureville ihmisille.
    Edellisellä kirjoittajalla oli ihan hyviä pointteja, mutta mielestäni toista ihmistä ei oikeastaan voi korvata. Toisessa kun pitää tietynlaisista piirteistä, olivat ne sitten luonteenomaisia, tai ulkonäöllisiä, niitä monesti saattaa ikävöidä seurustelleessaan uuden kumppanin kanssa. Tämä ei käsittääkseni ole mitenkään tavatonta. Toki sitten uudessa ihmisessä on uudenlaisia ihastuttavia ja vihastuttavia piirteitä, mutta pointtini on, että jokainen suhde tarjoaa omanlaisensa kokemusmaailman, jota ei korvata uudella. Jos toista on kovasti rakastanut, en yhtään ihmettele, jos joku ei välttämättä ikinä pääse entisestä kumppanistaan yli.
    Kun aloitin viestiketjun olin tuolla hetkellä aivan säpäleinä, mutta esimerkiksi tämä päivä on ollut taas helpompi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin pääsemässä surusta yli. Kyllä tämä korpivaellus vielä kestää ja vaikeita hetkiä on luvassa, silloin olo on yksinkertaisesti toivoton ja tajunnan täyttää suunnaton ikävä. Entisen kumppanin kanssa käydyt kokemukset rullaavat päässä ja hänen kauniin herttainen olemuksensa tuntuu rikkovan sydämen, koska se on mennyttä aikaa, jota ei enää voi kokea.
    Sanoin ap viestissäni, että hädintuskin tunnen häntä enää. Näin todellakin on. Tämä aina niin sydämellinen ihminen on ollut jopa röyhkeä minua kohtaan, eikä välitä pätkääkään tunteistani. Esimerkiksi kun olin viimeisen yön entisessä asunnossamme, eropäätöksen kyllä jo aikapäiviä sitten tehneinä, kutsui hän ilmeisesti uuden miehensä jo seuraavaksi yöksi luoksensa.
    Ajattelin katkaista välit kokonaan, ainakin toistaiseksi. Meillä on yhteisiä koiria, joista toinen on nyt luonani, koska en sietänyt ajatusta, että uusi mies paijaa ja lenkittää koiraani, kun he lyhyen seurustelun lomassa jo ovat opettelemassa kotiarkea.
     
  10. irrottanut Vierailija


    En minä ainakaan ymmärtänyt että ketään pitäisi korvata. Kaikkea vanhaa et saa ikinä raahattua mukanasi vaikka haluaisit mutta ei se tarkoita että uusi on korvaus. Tiettyä luokkakaveria ei voi korvata vaikka luokkakavereita tulee koulu toisen nälkeen uusia.

    Ilmeisesti sinä haluat roikottaa vanhaa mukanasi koska jotenkin niin jaksat jankata rakkaudesta. Rakkaus osaa myös jättää taakse mutta takertuminen ei ole rakkautta. Sellainen ei enää ole tervettä. Valinta on tietysti sinun.
     
  11. voi elämä Vierailija


    Ero voi olla niin voimakas kokemus, että järkyttää mielen tasapainoa. Se on kuitenkin prosessi joka on käytävä läpi. Ihminen saattaa joutua kasaamaan itsensä vaikeimman kautta, mutta lopputulos voi olla entistäkin eheämpi. Elämähän on prosessi itsessään, mutta erot ja kuolemat ovat niitä koetinkiviä, joissa voidaan ottaa isoja harppauksia kypsemmäksi ihmiseksi.
    Olen jo hyväksynyt, että meistä ei tule enää pariskuntaa. Toisekseen pohjimmiltani haluan, että hän on onnellinen, joten jos tämä nykyinen mies tekee hänet onnelliseksi, niin se helpottaa entisestään irti päästämistä.
    Tässä vaiheessa jos takertuu muistoihin ja mukaviin mielikuviin menneistä ajoista on mielestäni ihan normaalia ja kuuluvat erosuruun.
    Toisten surua ja tunteita ei saisi missään tilanteessa väheksyä. Täällä olisi tarkoituksenmukaista jakaa kivuliaita erokokemuksia ja niistä selviämistä, eikä alkaa arvostelemaan ihmisten kokemaa pahaa oloa.
    Kyllä pääsääntöisesti jokainen pääsee erosta jotenkin yli, että normaali elämä voi jatkua. Sitä ennen tilanne ei ole "terve".
     
  12. ei enää kidutusta Vierailija

    Terapia auttaa paremmin kuin täällä huomion hakeminen. Kokemuksesta tiedän. Itsepä valitset millaisia päiviä elämässäsi vietät.
     
  13. Sinua Vierailija

    Hei aloittaja, olin aivan hajalla pari vuotta sitten eron tultua puun takaa. Olen hoiperrellut kaikki nuo vaiheet ja alussa pitänyt, että oli vain yksiä polkuja ja muut sen korvikkeita, jonkinlaisia sivuraiteita. Nyt on paljon tapahtunut. Valitettavasti en ole vielä löytänyt uutta rakkautta, mutta olen suudellut sammakoita ja seikkaillut uusilla rinteillä. Nyt en enää muistakaan alkuperäistä reittiä. Olen onnellinen itsekseni. Kuuluu jopa viikkokin ilman että muistan eroani tai ylipäätänsä exää. Olen vain onnellinen omasta olemisestani. Juuri eilen tein kalenteria loppukuulle. On niin paljon tehtävää, niin monenlaista jännittävää tapahtuu. Ja kesäkin on tulossa.
    Minulla on mennyt näin kauan. Mutta kyseessä oli pitkä aviolitto. Sinulla voi kehitys olla vielä paljon nopeampaa. Kerron tämän vain siksi, että kaikki selviävät joskus. Tee vain omia juttujasi, nouse joka päivään ja pidä huolta itsestäsi. Kirjoituksesi ja pohdintasi tekivät vaikutuksen.
     
  14. voi elämä Vierailija


    Kirjoititpa kauniisti. Hymy nousi suunpieleen. Sinusta huokuu sellainen uteliaisuus elämää kohtaan, mikä varmasti herää ajallaan jokaisen erosta toipuvan kohdalla.
     
  15. Artemiin ajokoira Vierailija

    Onneksi sinulla on sentään koira lohtunasi. Toivottavasti saatte koirien huoltajuuden hyvin sovittua.

    Monenlaisiin henkisiin vaivoihin auttaa mindfulness-harjoitukset. Siis meditaatioharjoitukset. Tuollakin on jotain lyhyitä harjoituksia, joita voi tehdä:
    Esittely - Oiva

    Tarkoitus ei siis ole mitenkään kuolettaa tunteitaan vaan pikemminkin tuo auttaa kokemaan ne tunteet siinä hetkessä ja sitten päästämään irti. Uskoisin, että harjoitukset voivat auttaa myös välttämään sen katkeruuden joka eroon helposti liittyy. Lisäksi bonuksena opit tuntemaan itsesi paremmin mistä on tietysti aina hyötyä.

    Toivon sinulle kaikkea hyvää.
     
  16. Mies50 Vierailija


    Mirjamin teksti on niin totta. Kumppanisi puolelta loppui kiinnostus suhteeseenne, eikä sille voi kerta kaikkiaan mitään. Aivan sama miten olisit toiminut, sitä ei enää kannata miettiä.
    Kun aikaa kuluu, niin huomaat että turhaan surit naisen perään. Hänellä todellisuudessa on suuremmat ongelmat suhteiden säilyvyydessä kuin sinulla. Hän se etsii aina jotain parempaa, tulet huomaamaan asian, kunhan aikaa kuluu muutama vuosi.
    Tsemppiä matkaan.
     
  17. voi elämä Vierailija

    Nyt onkin kulunut jonkin aikaa viimeisimmästä avautumisesta täällä. Sanotaanko näin, että kohtuullisen huonosti olen kyennyt eroa omin voimin eroa työstämään. Mutta mielestäni se on niin, että jos ei itse saa asioita selvitettyä, niin ei niitä kukaan muukaan selvitä. On ollut keskustelua asiasta ja hetkellistä vetoapua olen saanut, mutta kyllä ne selviytymiskeinot on jokaisen itse löydettävä.
    Kiireinen arki vie ajatukset muualle, kunnes aina hetkittäin surkeus ryöpsähtää. Alkuviikosta kävin pienellä kotimaan matkalla paikassa, johon kovasti tykästyin aiempana kertana siellä ollessani, tai itseasiassa ollessamme eksäni (aika hirveä sana tuo eksäni) kanssa. Tarkoitus ei todellakaan ollut mennä sinne minkään nostalgian perässä, mutta huomasin, että reissusta nauttimisesta ei tule mitään, koska ikävä pukkaa päälle ja pahasti. Piti lähteä vain pois. Tajusin, että mitä esimerkiksi ulkomaan matkoistakaan nyt tulee, jos olo on tämmöinen. Matkustimme paljon ja yhteispeli sujui tien päällä paremmin, kuin hyvin.
    Jos ilo puuttuu matkustelusta, niin puuttuu se kyllä paljolti muutenkin. Sisältöä ja rytmiä elämään tuovat työ ja parit harrastukset, mutta se vaikuttaa jotenkin kovin harmaalta. Onkohan sellaisia kunnollisia onnen tuntemuksia kevään jälkeen ollut yhtään, tuskinpa on. Tämä on ollut tämmöistä eteenpäin laahustamista. Ulkoapäin katsottuna olen varmasti ihan ok, tuskinpa minua huomaisi masentuneeksi. Mielessä on ajatuksia, että onko elämässä kauheasti järkeä, jos se ei tunnu miltään.
    Olen hyvin pintapuolisesti tavannut muutamia naisia ja todennut, ettei ole järkevää tehdä syvempää tuttavuutta, koska en ole päässyt edellisestä suhteesta yli. Se ei olisi reilua näitä naisiakaan kohtaan.
    Onhan tämä hullua, että ihmisen perään näin pahasti itkee. Siihen vaikuttaa tietysti sekin, että tajusin hänen olevan Se henkilö, mutta liian myöhään. Katkeroitumista ehkä havaittavissa.
     
  18. Nainen52v Vierailija


    Olen kokenut tuon saman asian n. 10v sitten. Elämä oli ihan toivotonta ja kauheaa. Yöisin näin painajaisia isohkossa asunnossa, jossa asuin eron jälkeen yksin. Vaikka mitä olisin yrittänyt harrastaa ja tehdä, kaikki vain tuntui toivottoman raskaalta. Hengen riistoa en sentään ajatellut, mutta toivoin kuolemaa, se oli ainut lohduttava ajatus, jospa vaikka yöllä nukkuessa kuolisi.
    Meillä sama juttu, yhteisymmärryksessä erottiin, mutta ex-miehelläni oli jo toinen nainen.
    Muutamia kertoja kävin terapiassakin, mutta vain hetkeksi se vei tuskaani pois.
    Elämä alkoi jollakin tavalla soljua eteenpäin, olin silloin vuoden vuorotteluvapaalla onnekseni, tai olisiko työ sittenkin ollut lääke tuskaani, en osaa sitä nyt sanoa.
    Olimme mieheni kanssa kuitenkin edelleen ystäviä ja pidimme jonkinlaista yhteyttä puhelimitse.
    Sekin tuntui raskaalta. Etsin koko ajan itsestäni kaikkia mahdollisia syitä ja soimasin itseäni armotta, vaikka siihen ei ollut erityistä syytä. Se aika oli raskasta sen voin sanoa. Mutta kun vuosi oli kulunut tapahtuneesta ei enää tuntunut niin pahalta, vaikka vieläkin itku tuli herkästi.
    En itse moneen vuoteen tavannut ketään miestä, halusin olla yksin. Vasta muutama vuosi sitten tapasin miehen, jonka kanssa elämme nyt avoliitossa. Naimisiin menoa emme suunnittele.
     
  19. Ruusupuu2 Vierailija

    Mies50 ja Mirjami!
    Kiitos, jotenkin tosi lohduttavia kommentteja!Monet kannustavat kyllä yrittämään ja yrittämään kaikin keinoin, mutta jos on esim. ollut vaikea parisuhde, mitätöintiä ym., ei kertakaikkiaan voi mitään että kiinnostus loppuu. - Nouseeko kakku kahta kertaa? ( Jostain olen lukenut tällaisen "mietelauseen")- Tietysti asiat pitäis aina käsitellä heti, eikä lakaista niitä maton alle vain.
    - Nimimerkille "Voi elämä" jaksamista!
     
  20. BabricAA Vierailija

    Moikka sinulle!

    Kun luin viestiäsi, olisi kuin olisin lukenut omia tuntemuksiani. Tilanteeni on hieman erilainen, kuin olisin sinun naisesi asemassa mutta minä taidan olla se joka kaipaa kuitenkin, kuten sinä. Käy lukemassa minun viestini: http://keskustelu.ellit.fi/threads/...inen-sekae-tunteiden-kaesitteleminen.1946242/

    Näiden tunteiden käsittelemiseen kaipaisi todella vertaistukea. Ihmisen, joka on käynyt läpi samanlaisia asioita ja pettymyksen tunteita.

    Uskon, että naisellasikin saattaa olla vielä tunteita sinua kohtaan ja ikävä. Voin sanoa omasta kokemuksesta, että sieltä päin vaan on nolo ja vaikea huudella kaipuutaan, kun on uuteen kelkkaan hypännyt. Ei siinä halua pahoittaa uuden siipan mieltä tai tuhota taas sitä uutta juttua.

    Välillä olen pohtinut, että olisiko minunkin pitänyt antaa itselleni enemmän aikaa eron käsittelyyn. Halusin vain silloin unohtaa vanhan ja mennä eteenpäin. Edelleen olen ehdottomasti sitä mieltä, että uudet kuviot auttoivat nousemaan sieltä eron kuopasta ylös.

    Olen ajatellut myös, että ehkä asia on niin että ihminen voi rakastua aidosti vain kerran. Saattaa siinä käydä niin, ettei rakkaudesta huolimatta asiat mene niinkuin toivoi. Tulee lähdettyä toiseen suntaan. Uudesta kumppanista voi välittää ja oppia rakastamaan, mutta omalla kohdallani en usko että voisin kokea niitä samoja asioita ja tunteita kuin exäni kanssa.

    Puhuit ajatusten kirkastumisesta. Pakko myöntää että itse olen miettinyt myös, että annoinko liian helposti periksi. Jos saisin palata, niin olisin ehkä vielä kerran yrittänyt skarpata ja yrittää korjata asioita. Rakkaus on tahtotila. Jos todella tahtoo, saattaa myös onnistua.

    Loppujen lopuksi; Vihaan tätä jossittelua. Päätös on tehty ja vielä omasta aloitteesta, niin turha kai sitä olisi itkeä. Olen vain toivonut että kaipaus helpottaa joku päivä.

    Jos haluat keskustella niin minusta ainakin voisit saada juttu kaverin. Tsemppiä sinulle joka tapauksessa ihan hirveästi!
     
  21. jansku123 Vierailija

     
  22. Alkuperäinen Vierailija

    Kaipaus ei tod.näköisesti ikinä katoa, mutta olen hyväksynyt ne. Mikäli ihminen on menettänyt jotakin tärkeää, niin onhan se luonnollista, että ajoittain tietyissä yhteyksissä kaipaus ja ikävä ovat taas läsnä. Jokaiselle on oma soppensa sydämessä.

    Enää ikävä ei kuitenkaan jarruta elämääni, vaan olen kääntänyt uuden alun voimavarakseni.

    Täytyy muistaa, että elämä on tahdostamme riippumattakin jatkuvassa muutostilassa ja kokemuksista, niin hyvistä sekä huonoista, ihminen kasvaa henkisesti. Täytyy oppia luopumaan ja hyvästelemään tärkeitä asioita, lopullisesti. Niin surulliselta, kuin se kuulostaakin.

    Ymmärrän sinun ikävääsi ja miltäse tuntuu. En voi kuitenkaan kirjoituksesi perusteella samaistua tilanteeseenne, koska en henkilökohtaisesti ymmärrä tuollaista mustasukkaisuutta.

    En ole itse aloittanut uutta suhdetta, koska olen oppinut olemaan yksin, enkä koe kiirettä aloittaa uutta ja väistämättä haastavaa ihmissuhdeseikkailua. Ihmissuhteet ovat aina haastavia, jos niihin itsensä likoon. En etsi enkö odota oikeastaan mitään, vaan katson mitö elämä tuo tullessaan.
     
  23. vierailija Vierailija

    Terve,

    Löysin viestiketjun sattumalta ja olisi mielenkiintoista kuulla näin vuosien vierittyä mikä lopputulema elämässäsi on nyt. Epäilen tosin, onko näin vanha ketju enää edes pystyssä.. Käyn itse melkein identtistä tilannetta läpi.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti