Ero ja raskaus?

[mitäs sitten tehtäisiin...]

On se jännä, miten elämä sekoittaa pasmat, tai miten itse osaa sekoittaa ne tarkoittamattaan. Nelivuotinen avoliitoni ja samalla liki seitsenvuotinen seurustelusuhteeni päättyi yllättäen kesökuun alussa ihan ihmeellisen pikkuriidan jälkeen, kun mieheni ilmoitti muuttavansa kotoa. Pientä kinaa oli ollut pitkin kevättä, mutta ei mitään kummempaa. Mieheni mielestä olimme riidelleet jatkuvasti ja hän oli kovin tyytymäntön elämäänsä. Yritin tehdä sovintoa miehen kanssa pitkin kesää, mutta hän ei ollut varma haluaako tulla takaisin ja sitoutua parisuhteeseen ylipäätään. Kesäloman päättyessä sain kommennuksen ulkomaille töihin ainakin puoleksi vuodeksi. Ennen lähtöä tapasi ex-puolisoni hänen pyynnöstään ja kuinka ollakaan asiat johtivat yhteisen peiton alle.

Nyt sitten olen raskaana. Vielä puoli vuotta sitten olimme hankkineet uuden asunnon ja olimme ymmärtääkseni hyvin vakavasti sitoutuneita. Olen 32-vuotias ja mieheni nelisen vuotta vanhempi. Myös lapset olisivat olleet kovin tervetulleita, ainakin minun puolestani, koska meillä kummallakaan niitä ei ole. Vaikka olen taloudellisesti hyvin toimeentuleva ja ikä riittää, tulevaisuus pelottaa. Ennan kaikkea olisin halunnut lapselleni isän ja itselleni parisuhteen lapsen isän kanssa. Nykyisellään on vaikea uskoa, että saisimme parisuhteemme raiteilleen - ainakaan oikeista syistä. Onko kokemuksia, miten tällaisista tilanteista on selvitty? Raahaanko ex-mieheni terapiaan ja synnysvalmennukseen kotimaahan palattuani? Vai selvinkö tilanteen omin päin? Oletan että ex-mieheni saattaa vaatia jopa raskauden keskeyttämistä.

 

[serdtfugh]

En oikein ymmärrä mitä ajat kirjoituksella takaa, sillä mielestäni asia on päivän selvä.

Mun mielestä sun pitäisi antaa ex-miehesi itse päättää.

Kerro tälle miehelle faktat, eli että olet raskaana ja aiot lapsen pitää. Oletan siis että haluat lapsen pitää... Mikäli vielä epäröit, niin suosittelen, että pidät lapsen jos siis yhtään epäröit. Aika varmaksi voin sanoa, ettet ainakaan tule katumaan synnyttämääsi lasta. Aborttia taas saattaisit katua ja miettiä lopun elämääsi.

Riippuen tietenkin siitä kuinka miehesi uutisiin suhtautuu, teet seuraavan siirron. Mikäli häntä ei voisi vähempää kiinnostaa, niin turha häntä mihinkään synnytysvalmennuksiin on raahata. Mikäli hän onkin valmis isäksi, niin sitten tietty kutsut mukaan. Mikäli hän on myös valmis vielä jatkamaan kanssasi, niin voit ehdottaa sitä terapiaakin.

Riippumatta siitä kuinka mies reagoi vauva uutisiin, niin minä ainakin sinun tilanteessasi lähettäisin kutsun synnytykseen tilanteen tullen. Mikäli häntä ei kiinnosta, niin ainakin saa samalla aikaa jotain mietittävää.

 

[no]

En oikein ymmärrä mitä ajat kirjoituksella takaa, sillä mielestäni asia on päivän selvä.

Mun mielestä sun pitäisi antaa ex-miehesi itse päättää.

Kerro tälle miehelle faktat, eli että olet raskaana ja aiot lapsen pitää. Oletan siis että haluat lapsen pitää... Mikäli vielä epäröit, niin suosittelen, että pidät lapsen jos siis yhtään epäröit. Aika varmaksi voin sanoa, ettet ainakaan tule katumaan synnyttämääsi lasta. Aborttia taas saattaisit katua ja miettiä lopun elämääsi.

Riippuen tietenkin siitä kuinka miehesi uutisiin suhtautuu, teet seuraavan siirron. Mikäli häntä ei voisi vähempää kiinnostaa, niin turha häntä mihinkään synnytysvalmennuksiin on raahata. Mikäli hän onkin valmis isäksi, niin sitten tietty kutsut mukaan. Mikäli hän on myös valmis vielä jatkamaan kanssasi, niin voit ehdottaa sitä terapiaakin.

Riippumatta siitä kuinka mies reagoi vauva uutisiin, niin minä ainakin sinun tilanteessasi lähettäisin kutsun synnytykseen tilanteen tullen. Mikäli häntä ei kiinnosta, niin ainakin saa samalla aikaa jotain mietittävää.

No joo, ei kannata lähteä kertomaan totuuksia malliin sinulla on kaksi vaihtoehtoa, vaan pitää olla aito halu selvittää tilanne ja haluta lapselle oikea koti, missä on kaksi vanhempaa, se on kaikille niin helpompaa. Mutta jos mies kokee ap:n niin hankalana ihmisenä, että haluaa olla sivussa, niin se on sitten hänen valintansa. Ei lapsella kannata kiristää.

 

[kohtalon kiemuroita]

Mieti itsesi kanssa asiat selväksi, mitä haluat elämältäsi. Minäkin uskon tai oletan, että haluat pitää tulevan lapsen. Kun olet saavuttanut kutakuinkin tasapainoisen olotilan, ilmoita miehelle tyynen rauhallisesti, että olet raskaana ja että miehestä on tulossa isä. Mies valitkoon itse oman roolinsa, sinun ei pidä painostuksen edessä taipua eikä painostaa miestä. Asiat etenevät kyllä omalla painollaan.

 

[ap.]

Ei tässä mitään todellista päätettävää ole. Näin tässä on vain käynyt. Pidän ilman muuta lapsen. Sen takia vain tänne parisuhdepuolelle kirjoittelin, kun asiat voivat muuttua niin nopeasti kovin erilaiseksi. Ensin on mielestään hyvässä parisuhteessa, sitten yllättäen eronnut ja seuraavaksi yh-äiti. Muutoksen lisäksi tämä järjestys on uskomaton. Olen elämässäni yrittänyt tehdä asiat aina oikeassa järjestyksessä ja varmistaa ettei tällaisia "vapaita pudotuksia" tule.

Mitään kiristyshenkeä tässä ei lapsen isän suhteen ole. Seksiä harrastimme hänen aloitteestaan ja ilman ehkäisyä, kuten olemme toimineet viimeiset puolitoista vuotta ihan yhteisestä päätöksestä. Se että ns. "tärpää" on aikamoinen shokki, vaikka eihän siinä mitään mystistä ole. Eli kannan vastuuni asiasta ja lopulta ehkä vielä ihan tyytyväisenä, vaikka elmäni kovasti muuttuukin. Pärjään varmasti ihan hyvin. Mitään taloudellista tukea en tarvitse eli elatusapua tms. tässä ei olla hakemassa. Mitä tulee ex-mieheeni, hänen osuutensa on hänen päätettävissään. Kuten kirjoitin, en usko parisuhteen toimivan enää. Lapsi puolestaan tarvitsee isää, mutta vain, jos mies haluaa ja osaa sellainen olla.

 

[kohtalon kiemuroita]

Oletko jo kertonut "salaisuuden" miehelle?

 

[Naikkonennn]

Eli kannan vastuuni asiasta ja lopulta ehkä vielä ihan tyytyväisenä, vaikka elmäni kovasti muuttuukin. Pärjään varmasti ihan hyvin. Mitään taloudellista tukea en tarvitse eli elatusapua tms. tässä ei olla hakemassa. Mitä tulee ex-mieheeni, hänen osuutensa on hänen päätettävissään. Kuten kirjoitin, en usko parisuhteen toimivan enää. Lapsi puolestaan tarvitsee isää, mutta vain, jos mies haluaa ja osaa sellainen olla.

noh tässähän sulla on jo vastaus
Mikä viel epäselvää?

 

[Lapset opettavat]

Kun nainen saa ensimmäisen lapsen ja vielä aika erikoisissa olosuhteissa, kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Ja lapsen saamiseen liittyy aina tiettyjä epävarmuustekijöitä, vaikka olisi 10. lapsi tulossa. mutta juuri epävarmuuden sietäminen on ihmiselle kasvattavaa. Minulla on jo aikuiset lapset, silti kaikki ole suinkaan itsestään selvää. Lapset kuitenkin tuovat paljon uutta sisältöä elämään. Siihen sisältyy koko elämän kirjo.

 

[.,.,.,.,]

En oikein ymmärrä mitä ajat kirjoituksella takaa, sillä mielestäni asia on päivän selvä.

Mun mielestä sun pitäisi antaa ex-miehesi itse päättää.

Kerro tälle miehelle faktat, eli että olet raskaana ja aiot lapsen pitää. Oletan siis että haluat lapsen pitää... Mikäli vielä epäröit, niin suosittelen, että pidät lapsen jos siis yhtään epäröit. Aika varmaksi voin sanoa, ettet ainakaan tule katumaan synnyttämääsi lasta. Aborttia taas saattaisit katua ja miettiä lopun elämääsi.

Riippuen tietenkin siitä kuinka miehesi uutisiin suhtautuu, teet seuraavan siirron. Mikäli häntä ei voisi vähempää kiinnostaa, niin turha häntä mihinkään synnytysvalmennuksiin on raahata. Mikäli hän onkin valmis isäksi, niin sitten tietty kutsut mukaan. Mikäli hän on myös valmis vielä jatkamaan kanssasi, niin voit ehdottaa sitä terapiaakin.

Riippumatta siitä kuinka mies reagoi vauva uutisiin, niin minä ainakin sinun tilanteessasi lähettäisin kutsun synnytykseen tilanteen tullen. Mikäli häntä ei kiinnosta, niin ainakin saa samalla aikaa jotain mietittävää.

No joo, ei kannata lähteä kertomaan totuuksia malliin sinulla on kaksi vaihtoehtoa, vaan pitää olla aito halu selvittää tilanne ja haluta lapselle oikea koti, missä on kaksi vanhempaa, se on kaikille niin helpompaa. Mutta jos mies kokee ap:n niin hankalana ihmisenä, että haluaa olla sivussa, niin se on sitten hänen valintansa. Ei lapsella kannata kiristää.

Sä et nyt ole ollenkaan ymmärtänyt. Ei noi totuudet ole sille miehelle vaan ap:lle. Ei tossa edes ole mitään mikä viittaisi lapsella kiristykseen.

 

[muikkumaa]

Minusta olet ihan oikeilla jäljillä. Tulevan lapsesi vuoksi hänellä on oikeus tietää, kuka hänen isänsä on, joten ehdottomasti kerrot miehelle, että olet raskaana ja odotat hänen lastaan. Mies sitten itse päättäköön, mikä hänen roolinsa tulee olemaan. Kannattaa asennoitua siten, että tulet olemaan YH, mutta mistä sitä tietää, mitä tulee tapahtumaan, kun palaat Suomeen. Paljon riippuu siitä, mitkä ovat miehen puolelta olleet ne syyt, miksi hän halusi erota. Kun mies saa aikaa miettiä asioita, niin päätös kypsyy hänen sisällään ja hän pystyy päättämään, että mikä hänen roolinsa tulee olemaan vauvan elämässä.

Koska elätte erillänne, et voi pakottaa miestä minkäänlaisiin ratkaisuihin. Lapsenne oma etu olisi se, että hänellä olisi mahdollisuus tutustua isäänsä. Jos isä ei halua pitää yhteyttä, niin toivottavasti ainakin yhteys miehen vanhempiin ja/tai sisaruksiin olisi mahdollinen, jotta lapsi tutustuisi isänsä sukuun myös. Sitä paitsi tukiverkostoa ei kenelläkään ole liikaa eikä lapsella voi olla liikaa rakastavia aikuisia tukemassa ja kasvattamassa.

 

[Lillukka-]

Mitään taloudellista tukea en tarvitse eli elatusapua tms. tässä ei olla hakemassa. Mitä tulee ex-mieheeni, hänen osuutensa on hänen päätettävissään. Kuten kirjoitin, en usko parisuhteen toimivan enää. Lapsi puolestaan tarvitsee isää, mutta vain, jos mies haluaa ja osaa sellainen olla.

Jos mies on mies eikä mikään vellihousu, kantaa hän vastuunsa lapsesta. Sinä valvot lapsesi etuja, olet hänen huoltajansa ja sinun kuuluu vaatia isää olemaan isä lapselleen. Mielestäni sinä et voi päättää, että tulet yksin toimeen lapsen kanssa, kyllä lapsella on oikeus isään. Eli pois tuo asenne "minä en tarvitse mitään". Sinä et tarvitse, mutta lapsesi aivan varmasti tarvitsee tulevaisuudessa.

Mietipä sitäkin, että aina ei sinullakaan välttämättä pyyhi hyvin, voi tulla lamaa, työttömyyttä, sairautta yms. Silloin sinäkin ehkä tarvitset lapsellesi sitä henkistä ja taloudellista tukea, jota jokaisen isän kuuluu lapselleen antaa. Asia ei ole mikään ,vaan aikuisuuteen kuuluva vastuukysymys.

 

[alkuperäinen]

Onneksi täällä saatiin ihan keskusteluakin asiasta. Elämän epävarmuus tosiaan pelottaa, ja moni asia voi muuttua. Kyllähän pieni ihminen on heikommalla pohjalla vain yhden huoltajan varassa, mutta kyllä yh:n lapsistakin tulee ihan kunnon kansalaisia. Omaan ihan hyvän lähiverkoston, vanhempani ja sisareni ovat innoissaan lapsen tulosta. Ensimmäinen muksu sukuun yli 30 vuoteen.

Läheisiltäni olen saanut "käskyn" olla pohtimatta miestä sen enempää. Hän asustaa tällä hetkellä äitinsä luona ja pohtii elämäänsä. Sillä mitä hän lopulta päättää, ei ole kovin paljon merkitystä enää. Elämä heitti kuperkeikan, mutta omalta osaltani tunnen suurta riemua uuden elämän aloittamisesta ja syntymisestä. Olen ryhtynyt järjestelemään käytännön asioita vauvan tuloa varten ja suunnittelemaan mammalomalle jääntiä hektiselta työuralta.

Parisuhteen osalta jätän kaikki toiveet väliin. Luulen että tässä kaikessa on minulle aivan riittävästi vähäksi aikaa. Ehkä sitten joskus kultaisella iällä ehtii pohtia sellaisia asioita...

 

[Lapset opettavat]

No, oletkos kertonut miehelle raskaudestasi?