Ero ja vetämätön olo

[vastamäkeä]

Mies halusi eron ja minä muutin viikko sitten omaan kämppään. Lapsia meillä ei onneksi ollut, joten siinä mielessä pääsimme helpolla.

Mieheni lirkutteli uusille naisille jo siinä vaiheessa kun kertoi minulle erosta. Hän istuskeli koneella ja vaihteli viestejä muutamallekin kauniille naiselle. Välillä hän naureskeli kommenteille eli heillä tuntui hauskoja juttuja riittävän. Baareissa mieheni laukkoi myös yhäkseen kun minä itkin eroa entisessä kodissani. Miestäni ei tuntunut ero liikuttavan yhtään.

Nyt minä, eronnut nainen, istun vetämättömänä uudessa kodissani. Mikään ei kiinnosta ja matto todellakin on viety jalkojen alta. Opinnot ovat kesken, mutta minä en saa aikaiseksi tehdä mitään opintoihin liittyvää.

Miten saan itseni pakotettua taas arjen kimppuun? Miten ihmeessä sen teen. Miten voi olla niin, että minä itken eroa kuin maailmanloppua, mutta mies jatkoi elämäänsä kuin mitään ei olisi edes tapahtunut? Tälläkin hetkellä ajattelen kuinka mieheni varmasti käy tänään baarista hakemassa jonkun hoidon tuliaisiksi kotiin. =(

 

[astrolabe]

Onko sulla ketään kenen seuraan voisit hakeutua, ettei tarvis olla yksin?

 

[ap.]

Onko sulla ketään kenen seuraan voisit hakeutua, ettei tarvis olla yksin?

On ystäviä ja olenkin ollut heidän kanssaan. Täytyyhän minun kuitenkin itsenikin kanssa tulla toimeen. Haluaisin vain saada taas arjesta kiinni ja unohtaa exäni ja meidän yhteiset muistot.

 

[,]

Aika parantaa haavat.

 

[dfb]

Tän päivän iltasanomissa on juttu siitä, miten jättäjä porskuttaa elämässä eteenpäin ja jätetty jää paikalleen itkemään.
Älä jää itkemään, älä oo kotona jos ei ole ihan pakko. Älä mieti mennyttä, se on historiaa, vaan ala rakentaa itsellesi omaa, uutta elämää.
Äläkä mieti mitä mies tekee ja mitä se kotiinsa raahaa - naisilla on paremmat markkinat ja valinnanvapaus. Mee ulos kattomaan mitä siellä näkyy, vaikka leffaan jos et mitään muuta keksi.
Itsesääli kotona ei ole ratkaisu, siitä tulee vaan kurja olo.