Ero - miten tästä selviää?

["vieras"]

Nyt me se päätettiin, pitkän saikkaamisen jälkeen. Loppupeleissä päätös oli minun mutta kuinka rikki voi ihminen silti ollakaan. Miten tästä eteenpäin? Sydämeen sattuu niin paljon.

 

["vieras"]

:'( Ei vissiin kenelläkään mitään sanottavaa? :ashamed:

 

["hei"]

Päivä kerrallaan.
Halaus!

 

["vieras"]

[QUOTE="hei";25152438]Päivä kerrallaan.
Halaus![/QUOTE]

:'( Kiitos! :hug:

 

[voimia]

Katse tulevaisuuteen. Pidä huoli perusasioista, yritä syödä ja nukkua hyvin, anna muun mennä omalla painollaan. Yritä saada uutta sisältöä elämään ja iloa pienistä asioista. Itke kun itkettää, mutta muista, että aika parantaa. Kaikesta selviää, ja tämä on vain yksi vaihe elämässäsi. Ota välietappeja, viikko tai kuukausi kerrallaan. Onni tulee vielä!

 

["vieras"]

Katse tulevaisuuteen. Pidä huoli perusasioista, yritä syödä ja nukkua hyvin, anna muun mennä omalla painollaan. Yritä saada uutta sisältöä elämään ja iloa pienistä asioista. Itke kun itkettää, mutta muista, että aika parantaa. Kaikesta selviää, ja tämä on vain yksi vaihe elämässäsi. Ota välietappeja, viikko tai kuukausi kerrallaan. Onni tulee vielä!

Kiitos. :hug: On niin järkyttävän paha olo ettei mitään rajaa. En osaa käsitellä sitä tuskaa minkä näen miehen silmistä.En tiedä. Toisaalta tekisi mieli sanoa että yritetään vielä mutta luulen ettei jäljellä ole enää osaltani sitä oikeaa rakkautta; jäisinkö tähän vain siksi ettei mieheen satu. :'( Omalla tavallani rakastan vieläkin ja lujaa mutta en tiedä riittääkö se. Ei kai.

 

[Phuuh]

[QUOTE="vieras";25152574]Kiitos. :hug: On niin järkyttävän paha olo ettei mitään rajaa. En osaa käsitellä sitä tuskaa minkä näen miehen silmistä.En tiedä. Toisaalta tekisi mieli sanoa että yritetään vielä mutta luulen ettei jäljellä ole enää osaltani sitä oikeaa rakkautta; jäisinkö tähän vain siksi ettei mieheen satu. :'( Omalla tavallani rakastan vieläkin ja lujaa mutta en tiedä riittääkö se. Ei kai.[/QUOTE]

En nyt halua tehdä asioita vieläkin hankalammiksi, mutta muistathan että rakkauden tunteet muuttuvat ja muutenkin aaltoilevat aina pitkässä suhteessa. Sitoutuminen on myös tahdon asia.

Jos et ole suhteessa onnellinen: on paljon riitoja ja energiaa ja voimia ja onnea menettää enenmmän kuin saa, niin sitten on varmaan hyvä erota. Mutta mihinkään "en ole varma ovatko tunteeni riittävän valtavia juuri nyt" -eroon en ketään suosittelisi.

Asia ei nimittäin parane vaihtamalla, tai sitten pitää vaihtaa tosi usein, sillä sama olo saattaa kyllä kohdata siinä seuraavassakin suhteessa jos ja kun tilanne on muuten otollinen.

Voimia, kävi kuinka kävi!

 

[voimia]

Ymmärrän hyvin. "Jättäjällä" on tuossa tilanteessa vaikeampaa, koska tuntee oman surun lisäksi huolta ja vastuuta siitä toisesta. En tiedä taustoja, mutta kuulostaa siltä, että olet tehnyt päätöksen oikeista syistä ja harkitusti. Ei ole reilua jäädä liittoon sen takia, ettei toiseen sattuisi. Siinä pilaa helposti molempien elämän, eikä kummallakaan ole mahdollisuutta olla onnellinen - enkä tarkoita nyt ainoastaan uuden kumppanin löytämistä.

 

["-p-"]

Kyllä siitä selviää, vaikka alussa ei siltä tunnukaan. Anna surulle, ja kaikille muillekin tunteille, aikaa. Tee asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Ja jos jäät johonkin tunnetilaan jumiin, niin hae ulkopuolista keskusteluapua. Puhu paljon ja vietä aikaa ystäviesi kanssa. Itsellä erosta selviämisessa meni noin 1.5 vuotta. Täysin yli siitä olin kahdessa vuodessa. Sä selviät kyllä!

 

["vieras"]

Kiitos teille kaikille vastauksista. :hug:

Toivon että jossain vaiheessa helpottaa, tällä hetkellä olo vaan pahenee hetki hetkeltä. Inhottavan ristiriitaista siihen nähden että jos ajattelen että tässä vielä yhdessä jatkettaisiin.... ei sekään tunnu oikealta ajatukselta. Tätyy vaan hyväksyä se että meidän yhteinen tie on kuljettu loppuun ja nyt jatketaan eri polkuja. Välit haluan mieheen säilyttää ja ystävänä pysyä jos se ikinä mitenkään on mahdollista. Tää kaikki vaan sattuu LUJAA. :'(

 

[te]

Mikä oli eron syy?Kävittekö juttelemassa jossain?