Ero - onko normaalia?

["itku"]

Eli erottiin miehen kanssa joku aika sitten, meillä on yhteinen lapsi, joten sen vuoksi pakko olla tekemisissä.

Kaikki meni ihan hyvin tähän asti, luulin että olin jo päässyt pahimmasta yli, MUTTA sitten ex löysi uuden naisen ja ai piru että tuntuu pahalta olen vain itkeskellyt ja itkeskellyt kun mietin että nyt se exä on onnellinen jonkun toisen kanssa. Kaikkein pahinta on antaa lapsi isälleen, kun tiedät että ovat kaikki siellä yhdessä itse en siis ole vielä löytänyt uutta miestä enkä ole oikeastaan halunnutkaan..

Kertokaapa onko tämä normaalia ja miten hemmetissä tästä pääsee eteenpäin?? Tuntuu että olen jumiutunut tähän olotilaan ja pyörittelen vaan asioita mielessäni..

 

[jei]

normaalia ja kaikki tuo unohtuu kun oikeasti löydät arvoisesi miehen rinnallesi.

 

["mie"]

On normaalia. Me erottiin reilu kuukausi sitten ja mies vissiin vaihtoi suoraan toiseen (petti jo yhdessäolo-aikana, tämä selvisi heti eron jälkeen). Ja vaikka se on ihan täys mulkku niin silti musta tuntuu hiton pahalta ajatella sitä jonkun muun kanssa.

 

[eronnut itsekin]

On normaalia, mutta erosta selviää kyllä ilman että ottaa uutta miestä heti tilalle. Opettele nauttimaan omasta elämästäsi ja ryhdy uuteen suhteeseen vasta, kun olet sinut entisen suhteesi suhteen. Tsemppiä! Niin kliseistä kuin se onkin niin aika ja positiivinen ajattelu auttaa

 

["itku"]

Mikä siinä mahtaa olla, kun mulle suurin asia tässä tuntuu olevan se että joku muu kuin minä saattaa tehdä sen onnelliseksi... ottaa jotenkin niin itsetunnon päälle. ja kun itse olen todella yksinäinen, mutta haluan kärsiä eron kunnolla loppuun ennenkuin ryhdyn mihinkään uuteen.

 

["itku"]

On normaalia, mutta erosta selviää kyllä ilman että ottaa uutta miestä heti tilalle. Opettele nauttimaan omasta elämästäsi ja ryhdy uuteen suhteeseen vasta, kun olet sinut entisen suhteesi suhteen. Tsemppiä! Niin kliseistä kuin se onkin niin aika ja positiivinen ajattelu auttaa

Kiitos

Kun pahalta tuntuu, yritän ajatella niin, että olen onnellinen exän puolesta. Enhän ole koskaan muuta halunnut kuin että hän olisi onnellinen. Se auttaa hetken..

 

["heluna"]

toi on mun pahin pelkoni, tiedän että se on hetki jota seuraa uusi romahdus.. sitä odotellessa.

 

[Orion-]

On normaalia ja kuulemma yleistäkin.

Käsittele ihan rauhassa kaikki ne tunteet joita nousee pintaan, yhdessä päivässä ei tarvi päästä yli.

 

["itku"]

[QUOTE="heluna";27953155]toi on mun pahin pelkoni, tiedän että se on hetki jota seuraa uusi romahdus.. sitä odotellessa.[/QUOTE]

Jaksamista sinne kun se aika koittaa. Täytyy vaan koittaa ajatella, että tästäkin selviää, en olisi vaan uskonut että ottaa näin koville.. ja harmittaa tällaiset takapakit.

 

["itku"]

On normaalia ja kuulemma yleistäkin.

Käsittele ihan rauhassa kaikki ne tunteet joita nousee pintaan, yhdessä päivässä ei tarvi päästä yli.

Itku tulee ihan yhtäkkiä, koko päivä mennyt lähes itkua tihrustaessa.. Lapsellekin yritin lukea kirjaa aikaisemmin päivällä, mutta itku tuli koko ajan.. mutta nyt jo hieman helpottaa olo. Kai se itkukin kohta loppuu ja tämä on oikeastaan ensimmäisiä kertoja kun itken kunnolla eron jälkeen..

 

[varmasti sattuu]

Mulla on omasta erosta jo 1,5 vuotta aikaa ja nyt tuntuu vasta siltä, että alkaisin olla valmis uuteen parisuhteeseen.

Omassa erossani mies petti ja jätti ja valehteli, vääristeli ja pimitti asioita viikkotolkulla. Pääsin reilun kuukauden päästä erosta muuttamaan uuteen asuntoon ja siitä alkoi oma toipumiseni. Miehen kanssa keskusteluyhteys oli jonkin verran katkolla tässä vaiheessa, joten kirjoitin sähköpostilla omat ajatukseni suhteestamme ja erosta saadakseni asiat lopullisesti päätökseen.

Päätin antaa itselleni aikaa toipua ja käsitellä asioita rauhassa ja olla tekemättä mitään hätiköityä (esim. hyppääminen suoraan uuteen suhteeseen). Tällä hetkellä tilanne on se, että minä olen onnellinen omassa elämässäni ja olen saanut suruni surtua ja olen valmis jatkamaan eteenpäin. Miestä kaduttaa eromme ja haluaisi palata yhteen. Kokee, että on menettänyt elämänsä tärkeimmän ihmisen.

Silloin kun olin itse vielä erosta rikki, olisin antanut mitä tahansa saadakseni asiat ennalleen ja mietin miestä tämän uuden naisensa kanssa ja olin surullinen ja mustasukkainen, MUTTA siitä kun selvisin, niin elämä tuntuu todella hyvältä ja ymmärrän ansaitsevani paremman/itselleni sopivamman puolison kuin mitä ex-mieheni olisi koskaan tullut olemaan.

Toivotan sinulle kovasti tsemppiä ja voimia saada surut surettua ja päästä asiassa eteenpäin. Pienin askelin ja päivä kerrallaan.

 

["itku"]

Mulla on omasta erosta jo 1,5 vuotta aikaa ja nyt tuntuu vasta siltä, että alkaisin olla valmis uuteen parisuhteeseen.

Omassa erossani mies petti ja jätti ja valehteli, vääristeli ja pimitti asioita viikkotolkulla. Pääsin reilun kuukauden päästä erosta muuttamaan uuteen asuntoon ja siitä alkoi oma toipumiseni. Miehen kanssa keskusteluyhteys oli jonkin verran katkolla tässä vaiheessa, joten kirjoitin sähköpostilla omat ajatukseni suhteestamme ja erosta saadakseni asiat lopullisesti päätökseen.

Päätin antaa itselleni aikaa toipua ja käsitellä asioita rauhassa ja olla tekemättä mitään hätiköityä (esim. hyppääminen suoraan uuteen suhteeseen). Tällä hetkellä tilanne on se, että minä olen onnellinen omassa elämässäni ja olen saanut suruni surtua ja olen valmis jatkamaan eteenpäin. Miestä kaduttaa eromme ja haluaisi palata yhteen. Kokee, että on menettänyt elämänsä tärkeimmän ihmisen.

Silloin kun olin itse vielä erosta rikki, olisin antanut mitä tahansa saadakseni asiat ennalleen ja mietin miestä tämän uuden naisensa kanssa ja olin surullinen ja mustasukkainen, MUTTA siitä kun selvisin, niin elämä tuntuu todella hyvältä ja ymmärrän ansaitsevani paremman/itselleni sopivamman puolison kuin mitä ex-mieheni olisi koskaan tullut olemaan.

Toivotan sinulle kovasti tsemppiä ja voimia saada surut surettua ja päästä asiassa eteenpäin. Pienin askelin ja päivä kerrallaan.

Kiitos paljon

Lohduttavaa kuulla, että onni voi tosiaan vielä odottaa jossain

Ja luulen että eroaminen olisi helpompaa jollei tarvitsisi olla missään tekemisissä, mutta lapsen puolesta on pakko ja tulee nähtyä miestä tämän uuden kanssa.. tunnen olevani itse niin säälittävä kun olen yksin ja yksinäinen.

 

["vieras"]

normaalia ja kaikki tuo unohtuu kun oikeasti löydät arvoisesi miehen rinnallesi.

Itse uskon, että ensin pitää olla sinut eron, exän uuden suhteen yms. kanssa ja sitten vasta voi harkita uutta kumppania. Kukaan muu ei tee sinusta onnelista kuin sinä itse. Eikä ole reilua ottaa ketään laastaroimaan itseään.

Mutta joo, on ihan normaalia. Minut vaihdettiin lennossa uuteen eikä se vieläkään hyvältä ajatuksena tunnu vaikka aikaa on kulunut jo vuosia.