Ero.. paluu yhteen?

Erosin viisi vuotta kestäneestä parisuhteesta reilut pari kuukautta sitten, koska mies mokasi. Aluksi ero tuntui todella helpolta, ja molemmat olivat tyytyväisiä ratkaisuun. Parisen viikkoa sitten mies kuitenkin tunnusti, että haluaisi vielä palata yhteen, eikä voi kuvitella elämää ilman minua. Väänsin hänelle rautalangasta, että nyt on myöhäistä katua. Hän teki alunperin virheen, jota ei oikein voi antaa anteeksi, ja oli vieläpä täysin sujut eron kanssa viikkotolkulla. Tähän asti päätös on ollut minun puoleltani täysin selvä, enkä ole vakavasti edes pohtinut yhteen paluuta.

Nyt kuitenkin aivan viime päivinä on tullut jotenkin sellainen tunne, että mitä tässä oikein pelleilee. Tiedän, että tulen kyseisen miehen kanssa valtavan hyvin toimeen, eikä hän ole paha ja virheitä tekee jokainen. Tämä tunne tuntuu niin kummalliselta, kun vielä hetki sitten olin aivan varma erosta, enkä ole edes juurikaan ikävöinyt häntä. Yhtenä aamuna herätessä vain oli sellainen olo, että tottakai me kuulumme yhteen.

Onko muilla kokemuksia? Onko tämä vain jotain normaalia hetkellistä kaipuuta, kun joutuu totuttelemaan yksineloon, vai pitäisikö tunne ottaa vakavasti?

 

Jos molemmista siltä tuntuu, niin mikä estää kokeilemasta? Jos suhde on pystyssä vielä vuodenkin päästä, niin hyvä. Jos ei, niin tiedätte ainakin yrittäneenne eikä asiaa tarvitse vatvoa enää kauemmin. Mutulla. Suurin osa uudelleen lämmitetyistä suhteista ei toimi. Mutta aina on se osa joka toimii. Onnea!

 

Olemme kuitenkin jo muuttaneet erilleen, ja en todellakaan halua alkaa käymään prosessia toiseen suuntaa jonkun hetken mielijohteen takia. Kun jostain tietäisi, että ovatko tällaiset tunteet vain vaikeutta irtautua vanhoista tavoista, ja tutusta ihmisestä, vai olenko nyt kuitenkin hylkäämässä ihmisen, jonka kanssa minun olisi kaikesta huolimatta hyvä olla.

Pääsääntöisesti meillä meni hyvin; mielipiteemme, elämänarvomme ja huumorimme meni lähes täydellisesti yksiin. Emme juuri koskaan riidelleet mistään arkisista asioista tai esimerkiksi rahasta. Suurimmat ongelmat olivat miehen ajoittainen mustasukkaisuus ja huono ongelmanratkaisukyky. Voiko toinen ymmärtää ongelmansa, ja muuttua?

 

Teillä voi olla hyvät edellytykset palata yhteen.
Keskustelkaa perusteellisesti. Käyttäkää tarvittaessa vaikka parisuhdeneuvontaa.

Teillä voi olla edellytykset olla yhdessä lopun elämänne.

Kannattaako heti palata yhteen? Avioerossakin on miettimisaika 6 kk. Miten te kaksi haluatte käyttää oman 6 kk?
Äkkiseltään tuntuu, että erositte suin päin vaihtoehtoa miettimättä.

Oletko valmis antamaan miehelle anteeksi? Oletko valmis hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on? Jos hän lupaa jotain muutosta, uskotko sen toteutuvan? Luotatko mieheen? Rakastatteko te toisianne.

 

En ole vielä miehelle puhunut ajatuksistani mitään, koska en halua ainakaan turhan takia antaa mitään toiveita, jos en ole aivan varma. Eron jälkeen puhuttiin aika paljonkin asioista, ja itse sain sanottua sellaisiakin asioita, joita ei yhdessäolessa saanut sanotuksi. Mies myös ainakin väitti kovasti ymmärtävänsä mistä on kiikastanut, ja sanoi että sen hyvän arvon tajuaa, vasta kun sen menettää. Suhde päättyi siis siihen, kun mies piti peliä toisen naisen kanssa. Mielestäni se kertoi ensisijaisesti siitä, ettei mies halunnut enää kanssani olla. Eron jälkeen hän kuitenkin väitti kokeneensa jonkinlaisen valaistumisen jne jne. Hän ei ole todellakaan mikään häntäheikki, eli tuli todellisena yllätyksenä tuo "pettäminen". Mutta mistä sitä voi tietää, että se nyt oli vain yksittäinen virhe?

Siitä olen varma, että sellaista paluuta entiseen ei yhtäkkiä ole, että muuttaisin takaisin yhteiseen asuntoomme, ja kaikki jatkuisi entiseen malliin. Jos suhdetta lähtee lämmittämään, täytyy se tapahtua pikkuhiljaa.

En vain osaa rehellisesti sanoa, rakastanko miestä vielä ja haluanko todella jakaa hänen kanssaan tulevaisuuden, vai johtuuko tämä tunne siitä, että pitäisi päästää tutusta ja turvallisesta ihmisestä irti.

 

Auttakaa hädässä itse mokannut suhteen alussa kun ei oikein tiennyt mitä haluaa ja tarvitsin luottoa omista menneisyyden asioista kertomiseen nyt kolmen vuoden jälkeen tuleekin ero kun ei kuulemman ole enää sellasia tunteita vaikka tärkeä hänelle olenki ehdittiin jo ostamaan oma asunto ja kihlat puolivuotta sitten nyt pitäis pystyä päästämään irti vai onko tässä vielä jotain toivoa ja saattaako toista alkaa kaduttamaan toi eropäätös vielä kuulemma.itekseen sitä pitkään jo pohtinut.

 

Auttakaa hädässä itse mokannut suhteen alussa kun ei oikein tiennyt mitä haluaa ja tarvitsin luottoa omista menneisyyden asioista kertomiseen nyt kolmen vuoden jälkeen tuleekin ero kun ei kuulemman ole enää sellasia tunteita vaikka tärkeä hänelle olenki ehdittiin jo ostamaan oma asunto ja kihlat puolivuotta sitten nyt pitäis pystyä päästämään irti vai onko tässä vielä jotain toivoa ja saattaako toista alkaa kaduttamaan toi eropäätös vielä kuulemma.itekseen sitä pitkään jo pohtinut.

Ja siis syyy kuulemman että ei pysty unohtamaan vanhoja eikä niitä ole täysin käsitelty aikaisemmin vaikka niin luulin.