ero puskista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hämillään?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hämillään?

Vieras
poikaystäväni laukaisi eilen minun pienen mustasukkaisuuskohtauksen jälkeen, että hän on täynnä meidän suhdetta, hänestä tuntuu että ollaan enemmän kavereita kun rakastavaisia, hän ei kuulemma rakasta minua enään(en kyllä usko koska ei pysty sanomaan sitä ja katsoa samalla silmiin), hän haluaa olla yksin eikä aika riitä parisuhteelle. sitä ennen hän oli viestitellyt toisen naisen kanssa, ei mitään kummallisempaa mutta sen verran kummallista että olin mustasukkainen.

en ymmärrä!! kaikki oli niin hyvin, vaikka emme vietä hirveesti ulkona aikaa, olemme kuitenkin joka ilta yhdessä, koska asumme saman katon alla. seksi on vähentynyt, mikä ei kyllä johdu minusta! aina kun harrastamme seksiä, mies kysyy sen jälkeen, miksi harrastamme niin vähän? niin, miksi? minä olen halukas mutta häntä ei koskaan kiinnosta tai ei jaksa. kun kysyin onko miehellä mitään sanottavaa minusta, koska en ole kuullut hänen suustaan mitään mukavaa pitkään aikaan, hän sanoi ei. ei ole MITÄÄN hyvää sanottavaa minusta. tuntuu todella kamalalta kuulla tämä omalta 'elämänkumppanilta' koska olen juuri päässyt lihomaan noin 20 kiloa :s ja ennen häntä ei ole se haitannut..

nyt kun aloin puhumaan että muutan oman asuntoon ja että siirränkö hänen nimiinsä netin, tv plus kortin ja mitä muuta, niin mies tuumaa 'ei sillä nyt niin kiire ole'..??.. sitten kun tuumasin että 'no minä en ainakaan jää tähän mätänemään, jos haluat eron niin tehdään se sitten kunnolla ja nopeasti' tämän jälkeen hän alkoi ITKEMÄÄN mitä nään todella harvoin häneltä.. mitä tämä tarkoittaa? olemme eronneet ennenkin eikä hän ole koskaan itkenyt, paitsi teini aikoina. olemme siis olleet 7 vuotta yhdessä, minä 20 mies 22.

sattuu ihan hirveästi koska rakastan häntä koko minun sydämmestäni, elin siinä toivossa että olemme lopun elämämme yhdessä, teemme lapsia ja menemme naimisiin ja nyt tämä.. tuntuu että koko maailma hajoaa käsiin yhdessä hetkessä. meillä on kaksi ihanaa koiraa, miten niiden käy? yksin minulla tulee todella vaikee olla niiden kanssa, miehelläni ei ole aikaa kun on aina töissä tai urheilemassa vaikka ei sitä myönnätkään..

onko tässä vielä toivoa? jos muutan omaan asuntoon ja saan elämäni kondikseen, mitä sitten jos hän haluaa minut takaisin? en kestä taas menettää miestäni, olemme ennen tätä kerran eronneet, ja se oli ihan kamalaa. sillonkin miehellä oli ihan samat syyt eroon..
 
Alkuperäinen kirjoittaja hämillään?;11083124:
poikaystäväni laukaisi eilen minun pienen mustasukkaisuuskohtauksen jälkeen, että hän on täynnä meidän suhdetta, hänestä tuntuu että ollaan enemmän kavereita kun rakastavaisia, hän ei kuulemma rakasta minua enään(en kyllä usko koska ei pysty sanomaan sitä ja katsoa samalla silmiin), hän haluaa olla yksin eikä aika riitä parisuhteelle. sitä ennen hän oli viestitellyt toisen naisen kanssa, ei mitään kummallisempaa mutta sen verran kummallista että olin mustasukkainen.

en ymmärrä!! kaikki oli niin hyvin, vaikka emme vietä hirveesti ulkona aikaa, olemme kuitenkin joka ilta yhdessä, koska asumme saman katon alla. seksi on vähentynyt, mikä ei kyllä johdu minusta! aina kun harrastamme seksiä, mies kysyy sen jälkeen, miksi harrastamme niin vähän? niin, miksi? minä olen halukas mutta häntä ei koskaan kiinnosta tai ei jaksa. kun kysyin onko miehellä mitään sanottavaa minusta, koska en ole kuullut hänen suustaan mitään mukavaa pitkään aikaan, hän sanoi ei. ei ole MITÄÄN hyvää sanottavaa minusta. tuntuu todella kamalalta kuulla tämä omalta 'elämänkumppanilta' koska olen juuri päässyt lihomaan noin 20 kiloa :s ja ennen häntä ei ole se haitannut..

nyt kun aloin puhumaan että muutan oman asuntoon ja että siirränkö hänen nimiinsä netin, tv plus kortin ja mitä muuta, niin mies tuumaa 'ei sillä nyt niin kiire ole'..??.. sitten kun tuumasin että 'no minä en ainakaan jää tähän mätänemään, jos haluat eron niin tehdään se sitten kunnolla ja nopeasti' tämän jälkeen hän alkoi ITKEMÄÄN mitä nään todella harvoin häneltä.. mitä tämä tarkoittaa? olemme eronneet ennenkin eikä hän ole koskaan itkenyt, paitsi teini aikoina. olemme siis olleet 7 vuotta yhdessä, minä 20 mies 22.

sattuu ihan hirveästi koska rakastan häntä koko minun sydämmestäni, elin siinä toivossa että olemme lopun elämämme yhdessä, teemme lapsia ja menemme naimisiin ja nyt tämä.. tuntuu että koko maailma hajoaa käsiin yhdessä hetkessä. meillä on kaksi ihanaa koiraa, miten niiden käy? yksin minulla tulee todella vaikee olla niiden kanssa, miehelläni ei ole aikaa kun on aina töissä tai urheilemassa vaikka ei sitä myönnätkään..

onko tässä vielä toivoa? jos muutan omaan asuntoon ja saan elämäni kondikseen, mitä sitten jos hän haluaa minut takaisin? en kestä taas menettää miestäni, olemme ennen tätä kerran eronneet, ja se oli ihan kamalaa. sillonkin miehellä oli ihan samat syyt eroon..


Jälleen kerran puhut pojasta 'miehenä'. Näkisin, että olette eläneet nuoruus-nimisen elämänvaiheen parina. Joskus siitäkin kasvetaan eroon, ja nyt näyttäisi olevan näin. Rohkeasti katselemaan maailmaa omilla silmillään. On aikuiseksi kasvamisen aika ja oman identiteetin löytämisen vuoro ihan itsellisenä aikuisena naisena. Yksin!
 
Tapasitte ollessanne lapsia (13 ja 15 vuotiaita). Nyt olette nuoria aikuisia, juuri murrosiän ylittäneitä. Olisi lähinnä kuriositeetti jos 13 vuotiaana alkanut seurustelusuhde todella kestäisi aikuistumisen tuomat muutokset ja läpi elämän. Ei tämä mikään Suuri Draama ole, vaan ihan normaalia kehitystä ja elämää. Tervetuloa aikuisten maailmaan ja itsenäistymiseen.

Ja Leelian kanssa samaa mieltä, älä erehdy pitämään parikymppisiä poikasia minään miehinä. Se miehistyminen tapahtuu vasta vuosikymmen myöhemmin.
 

Yhteistyössä