Hae Anna.fi-sivustolta

Ero sairauden takia?

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä omamaa, 13.05.2009.

  1. omamaa Vierailija

    Sairastan parantumatonta sairautta johon kuolen muutaman vuoden sisällä. Sairauden takia olen välillä sairaalahoidossa ja todella huonossa kunnossa ja välillä taas ihan pirteä. Pärjään kuitenkin itsekseni kotona eikä minua tarvitse avustaa kuin pahimpina aikoina muutamana viikkona vuodessa. Tosin vauhti kiihtyy ja jossain kohdassa on edessä siirtyminen pysyvään sairaalahoitoon saattoosastolle. Hoitajaa en miehestäni halua! Kauniiksi en itseäni enää sanoisi eikä valokuvista enää tunnista samaa ihmistä kuin naimisiin mennessämme. Olen vain kasa luuta ja nahkaa. Lapsia ei ole ja sairauteni ilmeni noin vuosi häiden jälkeen, nyt on avioliittoa takana 10 vuotta. Kuulin kamalan saunakeskustelun mieheni ja hänen ystävänsä välillä. Mieheni sanoi että kun vain kehtaisi lähteä tästä paskasta. Hän ei jaksa minua, kipujani, sairauttani, seksitöntä liittoa. Hän on niin väsynyt odottamaan sitä kuolemaa...
    Minä en voi enää lähteä yöksi pois kotoa mutta en ole estänyt mieheni matkustelua. Elämämme on kuitenkin muutakin kuin minua ja sairauttani.

    Seksin harrastaminen on ollut vaikeaa emmekä ole olleet yhdynnässä moneen vuoteen. Läheisyyttä on muuten ja olen tyydyttänyt miestäni suullani ja käsin. Itse en vain pysty nauttimaan seksistä, läheisyydestä nautin paljon vielä kun se on mahdollista.

    Olisiko nyt viisainta vain erota ja päästää mies menemään? Pelottaa vain se yksin olo ja se että mieheni ei uskalla lahteä vaikka haluaisi. En tahdo pidätellä häntä vaikka kuolen suruun (sanan varsinaisessa merkityksessä :/ ) Olen aina kuvitellut että meillä on kaikesta huolimatta hyvä suhde ja pystymme puhumaan kaikesta.
     
  2. hihhuliii Vierailija

    Itse jos olisin samassa tilanteessa, niin luultavasti ottaisin eron. En haluaisi kenenkään pysyvän yhdessä kanssani velvollisuudesta, varsinkaan tuossa tilanteessa.

    Kaverini sairastui viime vuonna ja hänelläkään ei ole enää paljoa elinaikaa. Heikkenee koko ajan. Se perhe on hajoamassa pikkuhiljaa, lapset ei kestä ja mies ei kestä. Toisen heikkenemistä on takuulla vaikea seurata.
     
  3. makkk Vierailija

    Entä jos keskustelisit miehesi kanssa? Minusta sillä tavoin voisit olla rehellinen, että tiedät asiasta ja että annat miehen lähteä, jos hän sitä haluaa, mutta haluaisit kuitenkin, että mies olisi elämässäsi niin kauan, kunnes aika sinusta jättää. Yksi vaihtoehto voisi olla se, että sallit miehellesi salasuhteen seksinnälän tyydyttämiseen, mutta niin, että hän tekee sen hienotunteisesti.
     
  4. rankkaa Vierailija

    Luen kirjoitustasi vedet silmissä.
    Miten epäoikeudenmukaista elämä onkaan!

    Meillä kävi niin, että kun sairastuin vakavasti ja tein kuolemaa, mieheni tunteet jäähtyivät ja "meni puihin". Juuri silloin kun olisin tarvinnut eniten apua ja hellyyttä. (sydänsairaus, ja massiivinen infarkti)
    Kotin palatessani ja toipuessani, tilanne on jäätynyt entisestään, eikä muuta vaihtoehtoa ole kuin oma lähtöni pois. Hyljätty mikä hyljätty!
    Kerran sain kuulla, että "parempi olisi ollut jos olisit kuollut"...
     
  5. voi sentäs Vierailija

    Voi kamala, mikä tilanne. Kun tiedät kuolevasi, niin eikö nyt kannattaisi viimeistään ola rehellinen niin itselle kuin läheisillekin. Kerro miehellesi että kuulit tuon saunakeskustelun. Kerro omista tunteistasi ja puhukaa ja etsikää ratkaisu yhdessä, avoimesti, rehellisesti.
     
  6. omamaa Vierailija

    Kiitos kommenteista. Otin asian puheeksi ja mies meni niin kalpeaksi ja hiljaiseksi että en ole ennen nähnytkään.
    Annoin hänelle aikaa miettiä mitä elämältään haluaa juuri nyt ja muutaman vuoden aikana. Esitin omat toiveeni mutta sanoin myös että "pakko ei ole kuin kuolla ja sekin vaan kerran". Menen taas elokuussa kontrolliin/hoitoon ja siihen mennessä hän lupasi selvittää ajatuksensa ja tehdä päätöksiä vain ja ainoastaan oman itsensä kannalta. Kurkkua kuristaa enkä halua päästää häntä menemään vaikka järki sanoo ihan muuta.

    Saapa nähdä mitä tästä tulee...
     
  7. voi sentäs Vierailija

    Vaikka kurkkua kuristaa, niin hyvä että otit asian puheeksi. Tilanne on vaikea teille molemmille, mutta toivon sydämestäni, että miehesi joustaa sinun ja sen menetetyn tulevaisuudenhaaveen takia sen muutaman vuoden. Onko kohdaltasi elämän jatkumiseen kaikki toivo jo menetetty?
     
  8. omamaa Vierailija

    Kyllä se on menetetty. Ystäville ja sukulaisille sen asian hyväksyminen tuntuu paljon vaikeammalta kuin minulle itselle. En viitsi kertoa sairauteni nimeä jos vaikka joku tuttu sattuu tätä lukemaan mutta se on harvinainen rappeuttava sairaus, itseasiassa useampia toisiinsa liittyviä sairauksia. Sitä voidaan hidastaa mutta ei parantaa.

    Kiitos oikein paljon kommenteista! Eiköhän tämä tästä johonkin suuntaan suttaannu. Kerron sitten miten kävi.
     
  9. voi sentäs Vierailija

    Odottelen omamaan kuulumisia.
     
  10. kova Vierailija

    En olisi kestänyt olla naimisissa 9 vuotta sairaan kanssa, joka on ajoittain sairaalassa ja muina aikoina on välillä paremmassa, välillä huonommassa kunnossa. Minä haluan viettää 'ihan tavallista' elämää, joka pitää sisällään tansseissa käymistä, ravintolaillallisia, matkustelua, kyläilyä, ilman että aina täytyy miettiä sitä, jaksaako kumppani tänään tehdä mitään.
    Haluan lapsia, haluan suunnitella mitä teemme eläkkeellä, haluan ottaa välillä ex-tempore-loman ja ottaa äkkilähdön vaikkapa Portugaliin. Kuolemansairas puoliso heittelevällä voinnillaan ei pysty osallistumaan siihen, mitä minä haluan.

    Ymmärrän hyvin miehesi halun päästä pois tuollaisesta elämästä. Vaikka välillä olisi hyviä aikoja, josta kirjoitit että PÄRJÄÄT kotona, huonoja aikoja on varmaan paljon. Ja koko ajan hänen takaraivossa on tieto sairaudesta ja se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Kirjoitithan, että et pysty seksiin, joten vielä on varmaan paljon muuta jota et pysty tekemään. Minkälaista elämää tuollainen on terveelle miehelle?

    Meillä jokaisella on yksi ainoa elämä. Sinulla on omasi ja ikävä että tilanteesi on tämä.

    Miehelläsi on myös vain ja ainoastaan yksi elämä, josta on mennyt 9 vuotta sairastamiseen, vaikka hän on terve. Sairauden varjossa ja sen ehdoilla eläminen on eräänlainen vankila.

     
  11. Tree Vierailija

    En voi käsittää edellisen kirjoittajan vastausta. Vaikka minun rakas mieheni sairastuisi vakavasti, mikään ei saisi minua pois hänen luotaan. Siinä ei paljon äkkilähdöt Portugaliin paina kun kyseessä on meidän kahden välinen rakkaus.
     
  12. johan pompsahti Vierailija


    Onpas sulla mielipide, ikävää että olet elämän suhteen noin yksiulotteinen. Sairaus/sairastuminen on kuitenkin jotain sellaista, mille ei voi itse mitään. Ei sitä tilata postimyynnistä tai oteta vapaaehtoisesti vastaan.

    Kaikilla meillä on varmaan tuollaisia unelmia matkustamisesta, perheestä yms. muusta. Elämä ei vaan valitettavasti ole sellaista jatkuvaa ruusujen päällä liitelyä. Vastoinkäymisiä tulee, toisille valitettavasti liiankin kanssa. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos sairastuisit vakavasti ja sun ihailemasi ja kovasti rakastamasi ihminen, jonka kanssa halusit viettää loppuelämän, pamauttaisi sanoa sinulle tuon, mitä yllä kirjoitit? Osaansa kun ei voi valita eikä elämää kaikilta osin suunnitella, vaikka kuinka haluaisi..
     
  13. Masentunut ääliö Vierailija

    Harvoin käy niin, että alkaa itkettää kun lukee nettikeskustelua! Enpä voi tähän muuta sanoa, kuin että ihmisten itsekkyydellä ei ilmeisesti ole mitään rajaa. Toivottavasti näillä oman navan kaivelijolla on sitten itsellään aikanaan joku huolehtimassa, kun heille tulee vaikeuksia. Jos joku on oikeasti noin materialistinen hyödyntavoittelija ettei ihminen kelpaa muuten kuin terveenä ja täysin toimitakykyisenä, niin olisi sitten parempi olla rehellinen sekä itselleen että muille ja pidättäytyä menemästä vakituiseen parisuhteeseen. Minä en ainakaan jättäisi kumppaniani tai ystävääni, jos tämä sairastuisi. Loppuun asti pitää taistella. Mitä on tapahtunut sille suomalaiselle hokemalle, että kaveria ei jätetä? Vai onkohan luettu väärin, siis niin että kaverille ei jätetä?

    AP:lle toivotan kovasti voimia. Pidä lippu korkealla ja ajattele nyt omaa jaksamistasi, sillä sitä sinä tulet tarvitsemaan. Turha sinun on ottaa vastuuta miehesi ratkaisuista, hän lähtee jos on lähteäkseen. Jos sinä haluat pysyä liitossa niin pysy, ja anna miehen päättää omasta puolestaan.
     
  14. Varma ei voi olla Vierailija

    Kovan vastaus on rehellinen. Ymmärrän, että osa ihmisistä ajattee noin. Ei se silti tee koko maailmasta tai Suomesta välinpitämätöntä tai ilkeää.

    Itse luulen, että en jättäisi puolisoani mistään hinnasta ap:n tilanteessa, mutta ihan oikeasti se on helpommin sanottu kuin tehty, koska en ole koskaan ollut sellaisessa tilanteessa. Esim. jokin aivosairaus saattaa muuttaa ihmistä todella paljon ja nostaa esiin väkivaltaisuutta tai muita oireita, joita tässä ihmisessä ei aiemmin terveenä ole ilmennyt. Sama juttu joissain vaikeissa mielenterveysongelmissa. En tiedä kestäisikö sitä oikeasti, vaikka nyt niin ajatteleekin.

    Ap sinulle lämpimiä ajatuksia.
     
  15. omamaa Vierailija

    Tännehän oli ilmestynyt viestejä. Kiitos oikein paljon rohkaisuista. Toisten, tuntemattomienkin, ajatuksista saa voimaa.
    Mieheni päätti nyt sitten etsiä itselleen vuokra-asunnon omien sanojensa mukaan ainakin vähäksi aikaa. Olemme kuitenkin hyvissä väleissä ja näemme melkein päivittäin. Hän sano edelleen rakastavansa minua, mutta eikö tässä olekin joku omituinen ristiriita? Eropapereita emme ole ainakaan vielä laittaneet eteenpäin mutta en tiedä miten käy. Olen kyllä hakenut paperit ja useaan kertaan olen ollut viemässä niitä mutta joku ajatus laittaa vastaan.
    Välillä raivoan itsekseni, huudan ja riehun, mutta eipä se ole mitään auttanut. Pakko vain sopeutua ja kunnioittaa mieheni päätöstä. Ja pakko alistua tähän paskakohtaloon! Olen käynyt terapiassa ja opettelen nukkumana yksin tietäen että kukaan ei enää koskaan ole tulossakaan viereen. Talo on tyhjä ja välillä on todella yksinäistä mutta yritän jaksaa parhaani mukaan. Pitää vain vääntää itsensä sängystä ylös ja tehdä jotain. Onneksi siskoni soittaa melkein joka aamu ja "pakottaa" tekemään jonkun hoitamattoman asian. Kieltämättä tekisi mieli lopettaa taistelu väistämätöntä vastaan ja jäädä sänkyyn makaamaan eikä puhua kellekään mutta toivottavasti nämä on vain hetkellisiä ajatuksia ja menevät ohi.
    Mustasukkaisuuspeikko myllertää ajatuksissa vaikka mieheni lupasikin että niin kauan kuin hän on naimisissa, ei toista tule. Sitä en kuitenkaan jaksa uskoa ja suututtaa niin vietävästi kun en tiedä mitä hän tekee. Ei sillä että olisin aikaisemminkaan tiennyt tai liiemmin kysellyt mutta enää en vain voi luottaa. Olen varma että ei hänellä ainakaan ketään vakituista naisystävää ole.

    Kävi sekin mielessä että entä jos hän on naimisissa kanssani vain omaisuuden takia. Meillä on avioehto ja minä olen tässä se varakkaampi osapuoli joten kun kuolen hän pääsee paremmalle osingolle kuin erotessa.
    En tiedä ovatko nämä nyt joitakin ajatushirviöitä ja voiko kauan tuntema ihminen olla niin sika ja inhottava. No, yritän uskoa ihmisen hyvyyteen ja vilpittömyyteen. Olenko liian sinisilmäinen?

    Kiitos ihanista ja osin valaisevistaakin kommenteista. Anonyyminä on helppoa kirjoitella ajatuksiaan ja oikeastaan ihan sama vaikka joku minut tunnistaakin, eipähän tarvi selitellä. =)
     
  16. niinkin Vierailija

    Tulipas mieleen eräs tuttavani, joka solmi avioliiton vasta kun vaimonsa oli jo saattohoitovaiheessa. Sai sitten työttömänä leskeneläkkeen.
    Niinkin voi olla, että puoliso näin turvaa toisen jaksamisen, mutta vähän tuli ilkeitä ajatuksia ja varsinkin, kun elivat vuosikausia avoliitossa vaimon palkalla pääosin.

    Kuukausi hautajaisten jälkeen miehellä olikin jo uusi nainen.
     
  17. kurja tilanne Vierailija

    Ikävä kyllä tuo ei enää kuulosta siltä avioliitolta, jota minä avioliittona pidän: rakastamisena ja uskollisena olemisena hyvinä ja huonoina aikoina...

    Sinuna veisin ne eropaperit allekirjoitettuina eteenpäin.. jos sinulla vain on joku muu jolle haluat perintösi jättää. Toisaalta, kun laitat eron vireolle, voit tuhlata kaiken, itseesi ja omaanhyvinvointiisi. Palkkaa kotitalkkari ja muuta apua itsellesi.. ihan puhtaalla omalla tunnolla. Nyt on aika ajatella omaa hyvinvointia, kokonaisuudessaan.
     
  18. Hei. Olipa järkyttävää luettavaa joten voin vain toivoa sinulle jaksamista ja voimaa.
    Avioliitossa kaiketi luvataan ne myötä ja vastamäet...valitettavasti ei taida pitää paikkaansa. Yhdyn kuitenkin niihin kirjoittajiin joiden mielestä miehesi käyttäytyy väärin ja loukkaavasti. Sinä tarvitset häntä ja tukea ja sinulla olisi oikeus hyvään ja rakastettuun loppuelämään. Hyvä että olette kuitenkin puheväleissä ja näette säännöllisesti ja että sait puhutuksi myös tämän asian. Tilanne on vaikea enkä voi muuta kun toivoa Sinulle parasta ja että jaksaisit myös sitten kaiken tämän vaikka se mielestäni osoittaa, ettei miehesi enää arvosta sinua niin kuin pitäisi. Itse sairastan syöpää, levinnyttä sellaista ja hoidoissa käyn. Avoliitto kariutui muista syistä juuri ennen äkillistä sairastumista ja nyt asumme eri talouksissa mutta kihlasormukset sormessa ja olen kyllä saanut tukea siltä saralta. Silti ymmärrän sinua hyvin, sillä minuakin mietityttää miehen omat reissut ja rellestykset, niitä hän harrastaa reippaanlaisesti ja kommentit ettei ole tilivelvollinen. Ja on vähän tunne että ollaan kun ei hän nyt kehtoo lopullista eroakaan tehdä ja joskus voi tarpeeseensa seksiäkin saada joten puhumisen saralla tarvitsisi itsekkin tehdä parannus. Moninaisia on nämä elämän kiemurat, mutta olet sinnitellyt pitkään joten sinnittele edelleen! Sinulle vain kaikkea hyvää!
     
  19. Mies täällä Vierailija

    Kunnioitan miehesi sitoutumista avioliittoonne. Hän on velvollisuudentuntoisesti ollut rinnallasi kaikki nämä vuodet. Ei varmaan ole ollut helppoa.

    Olet ottanut asian puheeksi ja antanut hänelle mahdollisuuden päättää miten haluaa jatkaa. Olet myös tarjonnut mahdollisuutta muuttaa pois. Mutta oikeasti vaihtoehtoa ei ollutkaan, vai mitä? Miehen ainoa oikea ratkaisu olisi ollut valita elämä sinun kanssasi.

    Miehesi varmaan rakastaa sinua. Koska olette hyvissä väleissä ja tapaatte lähes päivittäin. Mutta hänen on 'pakko' tuulettaa välillä päätään.
     
  20. eräs peräs Vierailija

    Aloittajan tarinaa mietiskelen. Tuolla parisuhdepuolella törmää jatkuvasti kirjoituksiin, joissa hyväksyttävä eron syy on jopa toisen lihominen. Näin pinnallisena ei voida aloittajan miestä pitää.

    Minä jäin myös miettimään jaksaisinko sairasta puolisoa vuosikausia.

    Minusta pelkkä toisen sairaus ei saa olla se syy jonka takia ollaan yhdessä. Toki ymmärrän, että voidaan tulkita raukkamaiseksi hylätä sairas puoliso, mutta entä jos ei vaan jaksa enää? Tai ei rakasta enää. tai oman elämän unelmat ovat voimakkaasti jotain aivan muuta..

    Aloittaja, miehesi on jaksanut kanssasi pitkän matkaa kulkea rinnallasi. Moni ihminen ei varmasti olisi jaksanut niinkään pitkään. Ole onnellinen saamastasi ajasta hänen kanssaan ja toivo että pysytte ystävinä loppuun asti. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja yritän ymmärtää tuskaasi.
     
  21. ajatuksia lisää Vierailija

    "En tiedä ovatko nämä nyt joitakin ajatushirviöitä ja voiko kauan tuntema ihminen olla niin sika ja inhottava. No, yritän uskoa ihmisen hyvyyteen ja vilpittömyyteen. Olenko liian sinisilmäinen?"

    Ei minuakaan haittaa vaikka joku tunnistaa minut palstoilla. Suomi on niin pikkuriikkinen maa.

    Meissä kaikissa on hyviä ja huonoja puolia. Luin Sarasvuo-jutun iltapäivälehdestä ja jutussa kiiteltiin Jaria. Hän ei kuulema ole alhainen ja antaa lastensa äidille hyvät oltavat. Ei siis jätä naista puille paljaille taloudellisesti.

    Vaikka on terve kuin pukki niin ero ottaa lujille. Varsinkin vastentahtoinen ero.
    Arvaapa vain ap. miten minä pistin hanttiin avioeroa. Tein sellaisia kiemuroita ettei kukaan toinen Elli tässä maassa. Mutta tavallaan riehuminen ja vihan ulos ajo esti
    masentumisen. Tiedän masennuksesta melko paljon. Sille ei saa antaa pikkusormeaan muuten se vie koko käden.

    Ulkona sataa vettä. Mutta kun taas aurinko paistaa kodissasi varmasti riittää puuhaa.
    Jos sinulla on kaunis piha, hoida kukkamaata. Siitä puuhasta minäkin aikoinaan sain paljon iloa ja lohtua. Varsinkin kun surin vanhempieni poismenoa.
    Elä tätä hetkeä. Eihän meistä kukaan tiedä tulevaa.
     
  22. päivä kerrallaan Vierailija

    Voimia sinulle! Harvapa meistä voi valita kohtaloaan. Toivottavasti sinä kuitenkin jaksat iloita hyvistä hetkistä ja saat hyviä fiiliksiä vaikkapa katselemalla meille niin rakasta Suomen luontoa.

    Enpä osaa sanoa, mitä sinun kannattaisi tehdä. Miehenkään osa ei välttämättä ole helppo, koska kaikki eivät suinkaan ole hoivaavia ihmisiä, vaikka olisivatkin rakastuneita. Miehelläsi on taatusti tunteita sinua kohtaan, mutta voihan silti olla, että mies ajattelee silti leskeneläkettä ja perintöäkin. Tosin onhan sinulla mahdollisuus jättää perintösi jollekin muullekin vaikkapa yliopistolle sairautesi tutkimustyöhön. Nämä ovat sellaisia asioita, että ne kannattaa hoitaa nyt, kun vielä jaksat, jos siis haluat asioihin jotakin muutosta.

    Itsekin olen elämässä yksin avioeron jälkeen eikä ystäviä ole. Kun omat vanhempani kuolevat, niin enpä tiedä, tuleeko haudalleni kukaan. Se on näiden lapsettomuuksien ja pienten perheiden ongelma nykyään. Pitää vain elää tätä annettua elämää mahdollisimman hyvin. Vaikka lopussa ei sitten saisikaan mitään aikaiseksi, niin siksi pitäisi tehdä jo nyt niitä asioita, joita elämältään haluaa.

    Toivottavasti viimeiset vuotesi ovat hyvät ja saat mielenrauhaa. Toivon, että parisuhteesi löytää omat uomansa.
     
  23. hmmm??? Vierailija

    Vaikka miehesi ajattelisikin leskenperintöä ym. niin miksi et maallista omaisuuttasi hänelle jättäisi? Siis sitä osaa jota itse et ehdi käyttää omaan hyvinvointiisi.

    Olisiko mielestäsi oikein jättää perintö jollekin, joka ei ole ollut rinnallasi näitä vuosia? Itsehän et niitä enää sittten tarvitse. Olisko kosto suloista?
     
  24. Itse aion testamentata kaiken omaisuuteni Eläinsuojeluyhdistykselle. He hoitavat samalla myös mahdolliset jäljelle jäävät kotieläimeni (heillä on omat lakimiehet jotka tekevät testamentit ja niihin voi laittaa tuollaisen ehdon).
     
  25. vaikeaa... Vierailija

    Voi kuinka surullista. Alussa on niin helppo vannoa pysyvänsä toisen rinnalla ylä- ja alamäet, mutta tositilanteessa näin ei ehkä olekaan. Itse kuitenkin ajattelen, että vaikka en täysin mieheni rinnalla ehkä pysyisi tuossa tilanteessa, haluaisin kuitenkin olla edes se paras ystävä joka käy hänen luonaan päivittäin. Tosin nuo yölliset yksinnukkumiset voivat olla paljon vaikeampia kuin yksinolo päivällä...

    Minä ehkä myös eroaisin jos mieheni näyttäisi kärsivän. Ja jättäisin omaisuuteni hyväntekeväisyyteen. Mutta vaikeaahan se on kun tahtoisi jonkun kuitenkin tueksi. Toivottavasti sinä ap. pystyt nauttimaan vielä elämästä ja sinulla on hyviä ystäviä jotka tukevat ja pysyvät rinnallasi.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti